Nälkä!

En olisi uskonut, että hiilareiden määrän tiputtaminen vaivaisella 10 raakapainogrammalla per (pää)ateria saisi aikaan koko päivän kestävän nälän, mutta niin näyttää tällä kertaa käyneen. En muista, että olisin edellisten valmennusten aikana ollut koko ajan näin nälkäinen. Jostain muistin perukoilta tuli kyllä sellainen ajatus, että töissä ollessa olisi nälkä vaivannut aikaisemminkin, eli tämän viikon näläntunne voi tietysti johtua myös töiden aloituksesta. Se olisi sinänsä kyllä hassua, sillä lasten kanssa kotona ollessa tulee kuitenkin tehtyä paljon enemmän: ulkoilua, lasten kantamista, siivoamista jne. Töissä olen sen sijaan istunut paikallani nämä kaksi päivää, joko katsellen kouluttajan powerpoint-esityksiä tai surffannut omalla koneellani järjestelmiä kerraten yms.

Töiden aloitus on nälkää lukuunottamatta sujunut (ainakin vielä) kaiken puolin kivuttomasti. Lapsetkin tuntuvat viihtyvän mainiosti päiväkodissa. Pikku-a oli tänä aamuna itkenyt pienen hetken kun mies vei tämän hoitoon, mutta lopettanut lähes saman tien. Eilen ei pienelle ollut maistunut ruoka eikä päiväunet, mutta tänään hän oli sekä syönyt että nukkunut. Kumpanakaan päivänä pikku-a ei ole edes kiukutellut hoidossa. Iso-A puolestaan sopeutui paikkaan saman tien, eikä ole malttanut isälleen edes heippaa sanoa hoitoon mennessään. Iltapäivälläkään hän ei millään haluaisi lähteä kotiin. Illatkin ovat ainakin toistaiseksi sujuneet hyvin. Odotin protestointia ja sylipulaa, mutta lapset leikkivät nytkin kiltisti keskenään ja antavat äidin istua hetken koneen ääressä.

Toki oma asenne koneen ääressä istumiseen näyttää ehkä muuttuneen. Nyt on ainakin parin päivän kokemuksella todella mukava leikkiä lasten kanssa se pieni aika mitä kotiintulon ja lasten nukkumaan menon välillä on. Kärsivällisyyttä tuntuu olevan aikaisempaa enemmän, ja lasten seurassa olosta suorastaan nauttii aikaisempaan lähes pakkopullalta tuntuneeseen kotiäidin arkeen verrattuna. Enhän tietysti ole ollut töissä kuin vasta pari päivää, saati sitten oikeasti vielä edes tehnyt mitään, mutta työelämään paluu maistuu oikein mukavalta.

Töihin paluuta varjostaa ainoastaan yksi pieni juttu. Eilen saimme heti ensimmäisen työpäiväni kunniaksi yt-ilmoituksen, eli saa nähdä onko minulla enää työpaikkaakaan parin kuukauden päästä. Nautin kuitenkin työelämästä niin kauan kuin voin vaikka sitten nälkä vatsassa kurnien, tämähän - sekä nälkä että työelämä - voi jäädä lyhyeksikin...