tiistai 28. helmikuuta 2012

Ideologiakysymys?

Viime päivinä olen miettinyt paljon sormiruokailun ideologioita. Olen huomannut, että monet sormiruokailua harrastavat perheet harrastavat myös esimerkiksi ekoilua, kestovaippailua, pitkää imetystä, lapsentahtisuutta ja ovat usein myös kasvissyöjiä. Ainakin netistä löytämieni sormiruokablogien sekä facebookin sormiruokaryhmän perusteella. Esitin taannoin kyseisessä ryhmässä kysymyksen siitä, minkä ikäisinä ryhmän jäsenet ovat lopettaneet lastensa yösyötöt. Yllätyin siitä, kuinka kauan suurin osa on vauvojaan imettänyt. Parhaimmillaan YÖimetykset olivat jatkuneet jopa 2,5 vuotta, todella monilla yli vuoden ikäiseksi, puhumattakaan imetyksestä yleensä.

Itse en tunnusta olevani millään lailla eko-ihminen. Toki meillä käytetään kestovaippoja, mutta suurelta osin rahan eikä luonnon säästämiseksi. Ajelemme surutta kahdella autolla (on tosin pakkokin maaseudulla asuessa) ja annamme sähkölämmityksen hurista. Liharuoat ovat suosikkejani eikä naudan sisäfileen alkuperämaalla ole niin väliä. En ole perehtynyt luonnonkosmetiikkaan enkä muista olenko koskaan ostanut luomu(ruoka)a.

Sormiruokailuunkin päädyin vain koska pikku-a ei suostunut syömään lusikkaruokaa, ja sormiruokailua jo kauemmin harrastanut tuttava siitä kertoi. Olen kuitenkin todennut, että sormiruokailu on mahtava asia. Pääsen itse paljon helpommalla kun joudun syöttämään vain toista lapsistani, olkoon se sitten heistä se vanhempi, ja useimmiten saan syödä oman ateriani samanaikaisesti tyttöjen kanssa ilman että joudun syöttämään kumpaakaan.

Mielestäni sormiruokailun lähestulkoon ainoa haaste on saada aterioista riittävän monipuolisia ilman että jähmetyn tarjoamaan pikku-a:lle aina vain samoja ruoka-aineita eli perunaa ja lihaa sekä vaihdellen porkkanaa, parsakaalia tai kukkakaalia. Purkkiruoissahan on vaikka kuinka paljon eri makuvariaatioita, vaikka niissä on myös paljon turhiakin ainesosia kuten vaikka riisitärkkelystä ja sakeutusaineita. Ruoanlaitosta tulee jatkossa varmasti helpompaa muutaman kuukauden kuluttua, kun pikku-a saa alkaa syödä myös suolaa ja pääsee syömään samaa ruokaa kanssamme ilman erillisiä annoksia ja kaikenlaista säätämistä.

En halua syyllistää ketään lusikkaruokailusta, sormiruokailusta tai yleensä mistään muustakaan. Jokainen kasvattakoon lapsensa tyylillään :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti