Viime yönä aloitimme unikoulun saadaksemme pikku-a:lta yösyönnit vähitellen pois. Tarkoituksena on käyttää jokseenkin pehmeitä metodeita, eli koko yötä en halua pientä huudattaa.
Illalla pikku-a jäi nukkumaan omaan sänkyynsä kuten tavallista. Normaalisti hän herää syömään joskus kymmenen yhdentoista välillä, jolloin oli tarkoitus nukuttaa hänet tutin avulla uudestaan. Tällä kertaa hän kuitenkin vain rääkäisi kerran ja jatkoi itse uniaan.
Ensimmäisen kerran hän heräsi vasta puolen kolmen aikaan, eli nukkui tavallista pidemmän uniputken. Minä heräsin ennen miestä ja ajattelin että jos saisin nukahtamaan tutin avulla. Vauva ei kuitenkaan huolinut tuttia lainkaan, joten kannoin hänet miehen viereen ja otin oman peiton ja tyynyn a:n huoneen patjalle. Seurasi puolentoista tunnin rauhallinen aika, mutta neljän maissa alkoi lohduton itku. Hetken aikaa sitä kuunneltuani hain pikku-a:n takaisin huoneeseensa ja syötin hänet, poikkeuksellisesti söi molemmista rinnoista kun normaalisti riittää vain toinen. Kun vauva oli syönyt ja nukahtanut, nostin hänet takaisin sänkyynsä ja menin miehen viereen nukkumaan.
Pikku-a nukkuikin loppuyön omassa huoneessaan ja heräsi vasta puoli kahdeksalta, jolloin mies kävi heidät viereemme. Syötin pikkuisen ja nousin sitten itse ylös.
Tarkoitus olisi jatkaa samalla metodilla, eli yritän olla imettämättä aamuyölle saakka. Alunperin olin ajatellut että imettäisin aikaisintaan viideltä, mutten raaskinut kuunnella itkua viereisestä huoneesta. Viime yö oli toisaalta helppo, sillä a heräsi muutenkin vasta niin myöhään. Saa nähdä kuinka käy, jos tulee niitä öitä jolloin vauva päättää alkaa itkeskelemään jo puolenyön jälkeen. No, miehen viereen vaan ja itse hänen huoneeseen nukkumaan.
Takana 30 kilon painonpudotus, edessä haaste siitä kuinka yhdistetään äitiys, työelämä sekä painonhallinta. Saako tämä äiti pois viimeisetkin liikakilot, vai lähteekö paino jälleen nousuun...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti