Olen nyt taas parina iltana tarjonnut pikku-a:lle iltapalaksi kaurapuuroa, ja yllätyksekseni se on maistunut jopa ihan hyvin. Varsinkin tänään vauva kaapi lautaselta puuroa suuhunsa kaksin käsin niin kauan kunnes lautanen oli tyhjä. Välillä tosin laittoi sitä suuhunsa myös lusikalla, jonka täytin valmiiksi. Annos oli 0,75dl puurohiutaleita ja vajaa 2dl vettä eli jo ihan kohtuullinen määrä meni varmasti vatsaan saakka vaikka sitä levisi lautaselta myös ruokalappuun ja ruokailualustaan, tosin yllättävän vähän.
Olen huomannut puuron tarjoilemisen sormiruokailijalle lähentelevän jonkinlaista salatiedettä. Puuro ei maistu jos se on liian kylmää, mutta se ei myöskään saa olla niin kuumaa että pienet sormet palavat. Se ei saa olla liian löysää jotta sitä saa syötyä sormin, mutta olen huomannut että liian paksukaan puuro ei uppoa kunnolla. Oikean koostumuksen ja lämpötilan aikaansaaminen ei siis ole helppoa. Puhumattakaan siitä, että ruokailun jälkeen täytyy ehtiä siivota lattialle ja pöydälle (ja syöttötuoliin ja viereiseen tuoliin ja mahdollisesti muuallekin) päätyneet puurontähteet ennen kuin ne jähmettyvät kivikoviksi ja ovat aika mahdottomat irrottaa.
Iloitsen kuitenkin tämänpäiväisen iltapalan uppoamisesta niin paljon, että aion valmistaa puuroa myös huomenna :)
Takana 30 kilon painonpudotus, edessä haaste siitä kuinka yhdistetään äitiys, työelämä sekä painonhallinta. Saako tämä äiti pois viimeisetkin liikakilot, vai lähteekö paino jälleen nousuun...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti