Pienemmän nukkumispulmista isomman sellaisiin

Aiemmassa postauksessa mainitsin, että iso-A:n kanssa lähes kaikki on sujunut kuin Strömsössä. No, ei nyt ihan kaikki. Olemme nimittäin keskellä projektia A isojen lasten sänkyyn, joka alkoi jo elokuussa enkä ole varma onko loppu vieläkään näkyvissä. Elokuussa vanhempani toivat tullessaan pikku-a:n ristiäisiin mukanaan jo nuorimmalla siskollani olleen jatkettavan sängyn, joka on sen jälkeen ollut käytössä parilla lasteni serkullakin. Pian ristiäisten jälkeen siirsimme iso-A:n uuteen sänkyyn, johon tämä näytti tottuvan niin hyvin että annoimme pinnasängyn pikku-a:lle joka oli tuohon saakka nukkunut vaununkopassa (vaunuja hytkyttelemällä oli muuten tosi kiva nukuttaa a:ta öisin).

Jatkettavassa sängyssä nukkumista kesti viikon pari, jonka jälkeen iso-A ilmeisesti tajusi että sieltähän pääsee itse pois! Koska yöheräilyjä oli pikku-a:n vuoksi paljon, en todellakaan jaksanut kantaa iso-A:ta sänkyynsä monta kymmentä kertaa, eli päädyimme laittamaan neidin matkasänkyyn nukkumaan. Itse asiassa A halusi sinne lopulta itsekin eikä suostunut edes kokeilemaan jatkettavassa sängyssä nukkumista kuin vasta tämän vuoden puolella.

Muutama viikko sitten iso-A sanoi haluavansa nukkua isossa sängyssä, ja pari yötä meni taas mainiosti. Sitten, eräänä iltana, hän ei suostunut jäämään sänkyynsä vaan kävin viemässä hänet takaisin parikymmentä kertaa. Sen jälkeen laitoin hänet matkasänkyynsä, sillä minä tarvitsen ehdottomasti edes pienen hetken sohvalla television ääressä ennen nukkumaanmenoa. Matkasänkyyn iso-A nukahtikin lähes samantien. Seuraavanakin iltana A nousi jatkuvasti sängystä, mutta kymmenen kerran jälkeen neiti ilmoitti itse haluavansa matkasänkyyn.

Sen jälkeen jatkettava sänky on taas kelvannut, ja olenkin 'fiksusti' päätellyt että nukahtamisongelmia tulee, jos hän ei ole tarpeeksi väsynyt. Tähän saakka hänet on olut helppo vain viedä matkasänkyyn, ja hän on nukahtanut sinne jossain vaiheessa tarpeeksi höpöteltyään, sillä eipä hän sieltä ole poiskaan päässyt. Nykyään onkin pidettävä paljon enemmän huolta siitä, ettei hän nuku aamulla liian kauaa tai nuku päivällä liian pitkiä päiväunia.

Viime päivinä ei toisaalta ole tarvinnut miettiä iso-A:n herättämistä aamulla, sillä hän on itse herännyt jo ennen kahdeksaa, tänään jo puoli seitsemältä. Onhan hänet helpompi saada päiväunille, mutta toisaalta en saa itsekään nukkua tarpeeksi pitkään. Toivon, ettei A ota aikaisia heräämisiä tavaksi, sillä lähes isoin syy päivähoidon lopettamisessa tämän kuun lopussa on se ettei häntä tarvitsisi herättää aamulla liian aikaisin.

Saa nähdä, kuinka kauan menee ennen kuin voin sanoa iso-A:n siirtyneen jatkettavaan sänkyyn lopullisesti. Matkasänkyä ei ainakaan tällä hetkellä hänen huoneessaan ole kasattuna, toivon mukaan sitä ei enää tarvitakaan muualla kuin kodin ulkopuolella...