Pikku-a:n unikoulu, 3. yö

Viime yö ei mennyt ihan niin mainiosti kuin edelliset. Pikku-a nukahti jo tavallista aiemmin heti puoli kahdeksan jälkeen, ja heräsi itkemään ennen puolta yötä. Tutittelu ei auttanut, joten a tuli miehen viereen nukkumaan ja minä vauvan huoneen patjalle. Sain nukuttua tunnin, jonka jälkeen heräsin makuuhuoneestamme kuuluvaan lohduttomaan itkuun. En malttanut sitä kovin kauaa kuunnella, vaan hain vauvan omaan huoneeseensa, syötin ja siirsin nukkuvana sänkyynsä.
Seuraava herätys oli onneksi vasta neljältä, jonka jälkeen a jatkoi vielä uniaan herätäkseen taas seitsemän jälkeen isosiskon hihkumiseen.

Olo on tällä hetkellä väsynyt ja ärtynyt, mutta toisaalta en ainakaan tässä vaiheessa näyttäisi pystyvän kovinkaan tehokkaaseen unikouluun. Ensinnäkään en itse saa nukuttua jos pikku-a itkee (enkä todellakaan osaa nukkua korvatulpat korvissa) ja toiseksi en halua miehenkään joutuvan valvomaan puolta yötä itkevän vauvan kanssa. Saati että kestäisin kuunnella säälittävää itkua toisesta huoneesta käsin. Luultavasti kuitenkin jatkamme "unikoulua" nykyisellä menetelmällä ainakin hetken eli en ihan heti tyrkkää tissiä vauvalle suuhun. Jospa nuo unet alkaisivat vähitellen pitenemään itsestään.

Uskon että tilannetta helpottaisi, jos saisin pikku-a:n syömään iltapalalla edes jotakin. Eilenkin hän oli vain niin väsynyt, että vain rääkyi joutuessaan syöttötuoliin. Sylissä istuessaan hän otti kyllä (edellisenä parina päivänä kohtalaisen hyvin kelvanneen) sämpylän käteensä ja laittoi suuhun, mutta vain alkaakseen taas rääkymään lähes saman tien.

Iltapalaksi olen tähän mennessä kokeillut tekemiäni (suolattomia) sämpylöitä (ohje seuraa myöhemmin), puuroleipäsiä, kaura-, riisi- ja neljän viljan puuroa, riisiä pelkiltään ja hedelmäsoseella tuunattuna sekä riisikakkuja pelkiltään ja hedelmäsoseeseen dipattuna. Mikään ei kuitenkaan tunnu pienelle sormiruokailijallemme kelpaavan. Jos jokin ruoka vaikuttaisi yhtenä iltana menevän alas hieman paremmin, seuraavana iltana sille vaan itketään. Pari kertaa olen tarjonnut myös vihanneksia jotka yleensä maistuvat lounaalla ja päivällisellä mainiosti, mutta illalla niillekin on vain nyrpistetty nenää. Olisinkin enemmän kuin iloinen, jos saisin jonkin taikakeinon jolla pikku-a alkaisi syödä iltapalaa nykyistä paremmin. Ehkä siinä olisi myös ratkaisu yöunien katkonaisuudelle...