'Mutkun mä oon kipee', tai 'Esimerkki kaveripaineen voimasta'

Viime vuosina on väistämättä käynyt niin, että kun sairastun flunssaan niin herkuttelen. Jos en pääse ostamaan kaupasta höttöleipää, suklaata, jäätelöä tms. niin teen sitten vaikkapa mutakakun, sillä sairaana on pakko saada jotain hyvää. Niin varmasti kävisi tälläkin kertaa ilman herkkulakkoa. Minua on nyt pari päivää vaivannut jatkuvasti paheneva nuha, yskä ja kurkkukipu, korvatkin ovat niin lukossa että ihan huimaa. Kuumetta ei kuitenkaan ole, kuten tavallista.

En tajua sellaisia ihmisiä (esimerkiksi miestäni), joiden ruokahalu katoaa flunssaisena. Jotka valittavat, ettei heillä ole tukkoisen nenän vuoksi minkäänlaista makuaistia ja ettei mitään tee mieli syödä. Minun kohdallani se ei todellakaan pidä paikkaansa, vaan ruokahalu - ja nimenomaan herkkujen himo - pikemminkin kasvaa.

Herkkulakkoa on viikko jäljellä, mutta silti huomasin aamulla ajattelevani että 'jospa kuitenkin tekisin mutakakun, eihän kenekään tarvitsisi tietää siitä'. Ei kenenkään muiden paitsi blogini lukijoiden. No, tämä ajatus oli aika pian tuhoon tuomittu, sillä blogini lukijoiden joukossa on myös muutama kaveri. Kaikille tutuilleni en ole blogista kertonut (enkä varsinkaan miehelle), mutta kuitenkin jokuselle, eli en paljon ilkeäisi viikon kuluttua hehkuttaa facebookissa herkkulakon päättymistä jos olisin sortunut jo viikkoa aikaisemmin...

Taidan siis yrittää voittaa herkuttelun himoni hunajalla maustetulla teellä sekä appelsiineilla, joita kotoa löytyy vielä muutama. Paha vaan, etteivät appelsiinit korvaa suklaata vaikka olisivat kuinka terveellisiä ja c-vitamiinipitoisia... Sitten voin kuitenkin puhtaalla omatunnolla kehua facebookissa jaksaneeni olla herkkulakossa kokonaiset 42 päivää, jos vaan kestän ensi viikon lauantaihin saakka...