Toinen yö pikku-a:n unikoulussa on nyt takana, mutta pakko myöntää että paljon ei tarvinnut vauvaa kouluttaa viimekään yönä. Normaalista poiketen a heräsi viime yönä ensimmäisen kerran vasta PUOLI KUUDELTA aamulla! Hän ei ole koskaan, siis koskaan, nukkunut noin pitkää putkea syömättä. Ja kun vauva puoli kuudelta heräsi, kävin antamassa hänelle maitoa. Ensimmäisen rinnan jälkeen vauva vaikutti aivan virkeältä, vispasi käsillään ilmaa ja hihkui riemusta. Tyrkkäsin siis suuhun toisenkin tissin, ja sitä jonkin aikaa lutkutettuaan a vaipui taas uneen.
Unta kestikin ruhtinaalliset kymmenen minuuttia, jonka jälkeen pikku-a:n huoneesta alkoi kuulua hermostunutta kitinää. No, vauva omaan sänkyyn viereen ja jatkettiin unia. Onneksi a:kin nukahti lähes saman tien. Itsellä se loppuyö (tai siis aamu) oli aikalailla pelkkää torkkumista, mutta tajusin aina välillä että kai mä olin unessa ollut koska olin nähnyt untakin.
Olen iloinen siitä että yö meni noin mainiosti, sillä seitsemän aikaan tajuan että iso-A:n huoneen ovi on raollaan ja siellä on valo. En jaksanut heti nousta, mutta jonkin ajan päästä menin katsomaan ja siellähän A leikki sänkyynsä kantamillaan leluilla.
Saa nähdä, jatkuuko tämä "unikoulu" yhtä hyvällä mallilla jatkossakin, vai pääsenkö tulevina öinä nukkumaan taas pikku-a:n huoneeseen...
Takana 30 kilon painonpudotus, edessä haaste siitä kuinka yhdistetään äitiys, työelämä sekä painonhallinta. Saako tämä äiti pois viimeisetkin liikakilot, vai lähteekö paino jälleen nousuun...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti