Sain 100 kilon keijukaiselta A Blog with Substance -tunnustuksen, josta olen oikein otettu. Olen tätä kyseistä tunnustusta bongaillut useammassakin blogissa ja toivonut salaa jonkun ajattelevan että tämäkin blogi on sen arvoinen. Kiitos siis melkein-kaimalle :)
Tunnustuksen säännöt ovat seuraavat :
- Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
- Ilmoita heille tunnustuksesta
- Kerro kahdeksan asiaa itsestäsi
Kuten sanoin, tunnustus on kiertänyt jo ties kuinka monessa blogissa enkä keksi kahdeksaa vastaanottajaa, mutta annan sen kuitenkin eteenpäin seuraaville bloggaajille (riippumatta siitä ovatko he sen jo aikaisemmin saaneet ja jos ovat niin ei tarvitse pistää enää uudestaan eteenpäin), sillä kaikken näiden bloggaajien uusia päivityksiä odottaa aina innolla:
mallamoija, Valeäiti, Kymppiproggis, Leopardikuningatar ja Suski
Sitten vielä kahdeksan satunnaista asiaa minusta:
- Olen koko elämässäni seurustellut - yksiä treffejä pitempään - vain kahden miehen kanssa, joista toinen on luonnollisesti aviomieheni
- Tällä hetkellä olen aivan koukussa Facebookin Pyramid Solitaire Saga -peliin, jota pelaan aina kun saan siihen mahdollisuuden. Samalla toivon että saisin pelin viimeisenkin tason pelattua ja pääsisin koukutuksesta eroon...
- Minulla on kolme pikkusiskoa ja pikkuveli
- Lukion jälkeen vietin vuoden Yhdysvalloissa aupairina
- Halusin meille kotiin kissoja ja kanin kun muutimme omakotitaloon, mutta nykyään pidän niitä oikeastaan vain lasten allergioiden ehkäisyä ajatellen. Olen nimittäin täysin kyllästynyt olohuoneen lattialla lojuviin kaninkakkapalleroihin ja kissojen repimiin kalusteisiin.
- Olen luovuttanut verta muistaakseni 14 kertaa, ja tarkoitus olisi käydä pitkästä aikaa luovuttamassa vielä ennen joulua, nyt kun en ole enää karenssissa raskauksien tai imetyksen vuoksi.
- Asun 80-luvulla rakennetussa omakotitalossa, mutta toivon (salaa) että saisimme joskus mahdollisuuden rakennuttaa aivan uuden, oman kodin, vaikka tiedän etteivät hermoni - tai avioliittoni - varmaankaan kestäisi rakennusstressiä.
- Olen valmistunut kääntäjäksi ja tulkiksi, mutten ole tehnyt päivääkään työtä kummassakaan hommassa. Nyt, kuusi vuotta valmistumisen jälkeen, kielitaito on rapistunut jo niin paljon etten voi enää edes harkita "oman alani" töitä. Ainut keino saada kielitaito tarpeeksi hyväksi olisi muuttaa ulkomaille, mutta mies ei koskaan suostuisi siihen enkä haluisi perhettäni jättääkään. En silti kadu päätöstäni ottaa vastaan vakityö ja pysyä nykyisessä työpaikassani jo kohta kuusi vuotta.
Kiitos kovasti tunnustuksesta! Kiva, jos ei tartte kaivella lisää asioita paljastettavaksi. Se on niin vaikeaa! :)
VastaaPoista