Nyt kun vielä saa (eli mitään en ole oppinut?)

Uuden Liten (ja töihin paluun) lähestyessä tuntuu olevan yhä vaikeampi hillitä herkuttelua. Koko ajan tekisi mieli jotain hyvää, eikä asiaa ole auttanut se että olen tehnyt sisaruksilleni joululahjaksi rocky roadeja ja riisisuklaita, joista on tietysti ollut pakko verottaa oma osuus jo tekovaiheessa. Nyt on joulunamut onneksi kaikki tehty ja odottamassa paketointia pakastimessa. Herkkukaappi pullottaa kuitenkin kaikkea muuta hyvää, puhumattakaan siitä että en todellakaan ole saanut pidettyä salaattia päivän toisena ateriana. Tänään tein kuitenkin itselleni taas salaatin, ja oli muuten aika hyvää.

Näinä herkuttelun siivittäminä päivinä on käynyt mielessä että enkö ole sittenkään oppinut mitään yli puolen vuoden dieettaamisen aikana? Liten jälkeen onnistuin rajoittamaan herkuttelua vain muutaman viikon, ennen kuin ote alkoi taas lipsumaan. Vai voinko syyttää tätä vuodenaikaa (eli joulun lähestymistä) siitä etten ole pystynyt hillitsemään itseäni? Sortuessani olen ajatellut myös niin, että kun kohta kuitenkin alkaa kymmenen viikon armoton rutistus ilman herkkuja niin kai sitä "vähän" voi sitä ennen herkutella - eli syödä kaikkea mahdollista.

Koko elämänihän herkuttelua on siivittänyt ajatus siitä, että dieetti alkaa sitten joskus - maanantaina, ensi viikolla, miten milloinkin, ja siihen saakka voi herkutella huoletta. Se tapahtui ennen superdieettiä, viime juhannuksena ennen SD Extraa, parin viikon ajan ennen Liteä ja nyt taas. Päivä päivältä sorrun syömään enemmän herkkuja, ja jos vanha meno jatkuu niin tammikuun pari ensimmäistä viikkoa tulee syötyä karkkia joka päivä (vaikka toivonkin että saisin sen vältettyä). Onhan mahdollisesti joulupukin tuomat joululahjasuklaatkin PAKKO syödä pois...

Paino on pyörinyt jo päälle 74 kilossa (vaikka perjantain "virallisessa" punnituksessa se olikin "vain" 73,4kg) eli sinänsä olisi paras pysytellä koko ensi viikko tiukasti Liten ruokavaliossa ennen joulun herkutteluja. Siinä onnistuminen onkin sitten asia erikseen näinä täydellisen motivaatiopulan aikoina...