Aamun mietintöjä

Lusmuilu oli vähällä alkaa heti aamulla, kun teimme lähtöä appivanhempieni luo. Aamupalaksi tein rahkasmoothien (ilman hiilareita), mutta sitten aloin miettimään että josko jättäisin kumminkin lounassalaatin tekemättä ja söisin mitä anopilta löytyy - eli leipää, varsinaista lounasta siellä ei yleensä syödä. Otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja tein sen salaatin, ilman hiilareita jotta päivän kokonaissaldo pysyisi kohtuullisena. Pakkasin varmuuden vuoksi mukaan myös pari proteiinipatukkaa ja raejuustopurkin.

Nyt ajelemme miehen kuskaamana kohti pääsiäisen viettoa, hauskoja pyhien jatkoja kaikille!!

Risteilykuulumisia, pääsiäisherkkuja odotellessa

Tiistaina olimme siellä laivalla, enkä tosiaan noudattanut dieettiä lainkaan. Ähkyyn en sentään itseäni syönyt, mutta tulihan sitä herkuteltua mädillä, kevätkääryleillä, sushilla, juustoilla ja kaikella muulla ihanalla. Tapojeni mukaan skippasin lounaalla pääruoat täysin ja keskityin alku- ja jälkiruokapöytien tarjontaan. Ähkyssä olisin varmasti ollutkin, jos olisin pääruoatkin syönyt, mutta vanhasta kokemuksesta tiedän että ne ovat se laivaruoan heikoin osuus...

Laivareissu oli kyllä ihanaa vaihtelua normaaliin arkeen, vaikka yö olikin aika levoton pikku-a:n heräillessä moneen otteeseen. Meillä oli perhehytti, mutta nukuin loppujen lopuksi kuitenkin lasten kanssa samassa hytissä a:n herättyä ensimmäisen kerran jo puolenyön jälkeen. Herätys oli aamulla jo ennen kuutta, mutta ihmeen hyvin jaksoin kuitenkin päivän. Lapset tykkäsivät Ti-Ti Nallen esityksestä, vaikka pikku-a malttoikin keskittyä siihen vain reilut puoli tuntia. Siirryinkin hänen kanssaan leikkihuoneeseen, jossa oli muiden ollessa esitystä katsomassa jopa tilaa - toisin kuin paria tuntia aiemmin jolloin paikka oli tupaten täynnä lapsia ja kaaos aivan mahdoton.

Etukäteen olin ajatellut, että laivalta ei ostettaisi kotiin (paljonkaan) herkkuja. Vaan kuinkas kävi? Herkkukaapissamme on nyt 2,5 isoa Toblerone-pötköä (se puolikas syötiin laivalta kotiuduttuamme), Rollo-pussi, lakuja, marianneja ja da capoja. Mies saa tosin syödä kaikki muut paitsi Tobleronet - ja on hän ihan hyvin jokaista laatua jo verottanutkin -, jotka varaan omia herkuttelupäiviäni varten. Lapsille ostettiin purkkaa, xylitiol-pastilleja ja Muumi-karkkiboksi.

Eilen, kun jalkapöytä oli kipeä ja lapsikin kiukutteli, Toblerone suorastaan huusi minulle kaapista. Sain onneksi hillittyä itseni ja söin vain yhden rollon miehen herkutellessa niillä illalla. Tämä päivä oli paljon helpompi, ja voinkin suhteellisen hyvällä omatunnolla nauttia anopin tekemistä pääsiäisherkuista huomenna kunhan en vedä koko hommaa överiksi.

Tämä uusi ruokavalio on muuten kestänyt jo kaksi viikkoa, mutta se ei ole saanut oikein mahdollisuutta näyttää mihin sen kanssa pystyy. Herkuttelupäiviä on ollut kahden viikon sisällä kaksi, ja molempien jälkeen paino on hiponut 70 kiloa. Parin ruodussa pysytyn päivän jälkeen se laskee aina jonnekin 68 ja 69 kilon väliin, mutta alemmas en ole sitä saanut. Jalkapöytä on yhä kipeä enkä siis pysty kunnolla edes kävelemään - kuntoilusta puhumattakaan - mikä ei kyllä yhtään auta painon putoamisessa.

Tämän päivän aamupala eli rahkaa, rasvatonta jogurttia, mysliä ja omenaa

Ajatukset tuon painon putoamisen suhteen ovat jokseenkin ristiriitaiset. Toisaalta on sellainen olo että minulla ei ole mikään kiire eikä painon välttämättä tarvitse enää edes pudota - mikä tietysti syö jonkin verran motivaatiota pysyä ruodussa 24/7 - , toisaalta haluaisin saada tämän pömppövatsan pois ja muutenkin vartaloa vielä kiinteämmäksi.

Lounaalla söin broileri-kasviswokkia, riisiä ja tuorekurkkua

Ensi viikon tiistaina pääsen muuten Inbodylla tehtävään kehonkoostumusmittaukseen, mielenkiinnolla odotan kuinka suuri muutos vartalossani on tapahtunut vuoden aikana. Painoa on tietysti se 30 kiloa vähemmän, eli paljon on varmasti muuttunut. Kuinkakohan tuohon mittaukseen vaikuttaa huomisen herkuttelu? Sen vuoksi en kuitenkaan aio jättää mämmiä syömättä...

Kokkailin tämän päivän päivälliseksi - ja kolmen päivän annokset pakastimeen - peruna-kasvissosekeittoa broilerinjauhelihalla höystettynä

Toivon hartaasti, että saisin huomenna anopin luona ollessamme lepuuttaa jalkaani mahdollisimman paljon, jotta jalkapöydän kipu hellittäisi ja pääsisin ensi viikolla edes salille treenaamaan. Lenkkeilyäkin olisi kiva jatkaa joko juoksun tai sauvakävelyn merkeissä, muuten paino ei kyllä taatusti tipu. Viikon päästä suuntaan muuten Tampereelle ystäväni luo, ja sunnuntaina pääsen tapaamaan Fitfarmin väkeä SD Extran tapaamisen ja yhteistreenin merkeissä. Jospa jalka olisi edes tuolloin kunnossa...

Eka juoksulenkki = vika juoksulenkki?

Keskiviikkona tein ensimmäisen hölkkälenkin vuosiin. Tiet olivat sulat, ja jaksoin yllätyksekseni hölkätä lähes koko 6,1 kilometrin matkan (johon muuten meni 53min 6,9 kilometrin tuntivauhtia puhelimeeni asentamani sports trackerin mukaan). Vauhti ei kyllä päätä huimannut, vaan alkumatkasta tuntui että pääsisin kävelemälläkin nopeammin...

Eilen huomasin että venyttelystä huolimatta jalkojen lihakset olivat kipeät, eli juoksu on tosiaan yllättävän tehokasta. Siitä huolimatta kävin tekemässä SD Extraan kuuluvan Bullin haasteen. Alkuviikosta se ei onnistunut, mutta eilen sain sen vihdoinkin tehtyä. Ensin treeniin siis kuului yksi EFBW4-treenin jättiläissarja 10 kappaleen toistoilla ja sen jälkeen 50 toistolla per liike. Ainut liike, jossa en päässyt loppuun saakka oli linkkuveitsi pallolla, jossa oli pakko lopettaa 45 toiston jälkeen enkä siinä vaiheessa meinannut päästä lattialta ylös. Toki muissakin liikkeissä oli pakko pitää taukoa, mutta treeni oli todellakin tehokas! Itse asiassa en meinannut pystyä kävelemään pois salilta reisien ollessa niin jumissa, ja tänään joka paikka on jumissa ja hellänä.

Pääsiäiseksi minulla oli suuret suunnitelmat käydä lenkillä useamman kerran - hölkkäämässä ja sauvakävelemässä. Suunnitelmat kuitenkin romahtivat, kun oikean jalkani ulkosyrjä tuli eilen iltapäivällä todella araksi. Tällä hetkellä pääsen juuri ja juuri kävelemään, ja olo on lievästi sanottuna kettuuntunut. En tiedä tuliko jalkaan joku rasitusvamma sen hölkkälenkin vuoksi, vai tärähtikö jalka liikaa salitreenin 50 penkillenousussa tai jossakin muussa liikkeessä. Joka tapauksessa lenkkeilyt jäänevät pääsiäisenä väliin, mikä ärsyttää suunnattomasti.

Toivon kuitenkin, että pääsisin jatkamaan juoksuharjoittelua mahdollisimman pian, hermot ovat todella kireällä kun en päässytkään tänä aamuna lenkille aurinkoiseen kevätsäähän...

Jos ei tietäisi...

...niin voisi melkein luulla allekirjoittaneen olevan raskaana... Miten ihmeessä mä saan tän mahan pois???

Uusi kampanja Buzzadorilta

Pääsin taas uuteen kampanjaan Buzzadorin kautta. Tällä kertaa lapseni saavat testata Nutricia Muksun uusia marjakiisseleitä. Paketti ei vielä ole saapunut kotiini, mutta siinä tulee pari kappaletta sekä mustikan- että vadelmanmakuista kiisseliä omille lapsilleni ja muutama paketti molempia myös kavereiden lapsille jaettavaksi. Pakko noita on varmaan maistaa itsekin, eivät nimittäin sisällä lainkaan lisättyä sokeria eli luulisi sopivan myös dieettaajalle...






Ja jos et muista mitä buzzaaminen tarkoittaa, käy lukemassa ja rekisteröidy itsekin mukaan täältä.

Tässä on uusi minä

Olen jo pitkään pyöritellyt mielessäni nimenmuutosta, sillä enhän todellakaan ole enää mikään sadan kilon keijukainen. Äsken teinkin profiiliini muutoksen, ja minut tunnetaan jatkossa nimellä Katjushka. Tuntui siltä, että vihdoinkin olen kypsä päästämään vanhasta nimestäni irti.

Tämä viikko on mennyt uuteen ruokavalioon totutellessa, ja ihan kivasti on mennyt. Viime viikonloppuna hankitut turvotukset alkavat olla kadonneet, saa nähdä mitä vaaka näyttää maanantaina jolloin aion merkata lukeman taas tänne. Hiilareitahan ruokavalioni sisältää paaaaaaaljon enemmän kuin ennen, mutta näemmä se ei haittaa. Sitäpaitsi herään joka yö kiljuvaan nälkään (onneksi saan kuitenkin nukahdettua uudelleen) eli aineenvaihdunta taitaa toimia.

Lounassalaattini näyttää nykyään tältä, pastaa on mukana aika reippaasti. Mutta on kyllä ihanaa, kun sieltä alta paljastuu muutakin kuin vain vihreitä vihanneksia!

Päivälliseksi kokeilin tänään jotain uutta. BC:n ruokavalioon kuuluu - ainakin minulla - lupa käyttää alle 10% rasvaa sisältäviä kastikkeita, eli myös ruokakerman kaltaisia valmisteita. Tänään herkuttelinkin oikein kunnolla, kun tein riisille kastiketta broilerinsuikaleista, porkkanasta, sipulista, valkosipulista, chilistä ja punaisesta paprikasta ja höystin sen hautumisen jälkeen Floran 4% Kevyt ja paksu -valmisteella. En muista koska olisin syönyt jotain niin hyvää! Olen aiemmin valmistanut kyseisenlaista ruokaa, mutta Floran sijasta siinä on ollut kermaa sekä lisäksi pekonia ja persikoita, mutta uskon että perheeni voisi hyväksyä tämän kevyemmänkin vaihtoehdon...



Odotan jo maanantain laivaristeilyä ja toivon ettei mikään estä sitä. Meillä nimittäin on vatsataudin uhka perheessä. Mies sairasti kuumetta ja ripulia viikolla, ja nyt pikku-a on parina päivänä tuottanut vaippaansa - ja usein myös pottaan - todella löysää tavaraa. Omaa vatsaa on tänään vellonut, enkä todellakaan käynyt lenkillä niin kuin alunperin olin suunnitellut. Koko perheellä onkin käytössä maitohappobakteerit, ja imodium on ostettu kaappiin jos tarvis tulee. Harras toive on, että maanantai-iltana olemme laivalla emmekä kotona taudin kourissa...

Maanantaina olisi muuten tarkoitus käydä - lomapäivästä huolimatta - työpaikalla, tai siis työpaikan salilla. Jos olo sallii niin aion suorittaa SD Extran EFBW4-salitreenistä Bullin haasteen joka julkistettiin Fitfarmin sivuilla tällä viikolla. Vaikka muuten aloitinkin BodyCampin salitreenit, niin tuo haaste on pakko yrittää vetää läpi. Siinä on nimittäin tarkoitus vetää tuo EFBW4-treeni läpi 50 toistolla per liike! Ensin yksi jättiläissarja maksimissaan 10 toistolla, ja sitten toinen sarja 50 toistolla. Painoja ei saa vähentää, vaan pitäisi mennä samoilla millä on tehnyt kyseisen treenin normaalistikin. Jos tuo treeni minulta onnistuu, niin voin hyvällä omatunnolla rentoutua seuraavana päivänä ja herkutella siellä laivalla...

Voihan pääsiäinen!

Tajusin juuri, että viikon kuluttua on pääsiäinen! Olemme menossa ainakin yhdeksi yöksi anoppilaan yökylään, ja siellä on tarjolla suklaamunia, pashaa, mämmiä ja kaikkea muuta hyvää mitä pääsiäiseen kuuluu. Sinänsähän sitä voisi ajatella, että voihan sitä yhtenä päivänä vähän herkutella, mutta mehän menemme alkuviikosta laivalle ja siellä odottaa seisova pöytä sekä aamupalalla että lounaalla tiistaina! Kaiken lisäksi kun söin vapaasti iso-A:n synttäreillä, niin tässähän on herkkupäiviä koko ajan.

Koko viime vuosi meni dieetin suhteen todella helposti, kun houkutuksia ei ollut. Ensimmäinen SD:hän alkoi tuolloin toukokuussa, eli olin saanut herkutella pääsiäisenä ihan vapaasti. Juhannus sattui sopivasti SD:n ja Extran väliin, eikä syksyn aikana ollut pahemmin mitään juhlia joissa olisi tarvinnut vaihtaa vapaalle. Ihan hyvä vaan, sillä pysyinpä tosi hyvin ruodussa.

BC:n ensimmäinen ryhmähaaste on muuten käynnissä, ja siinä on tarkoitus pudottaa painoa mahdollisimman paljon ensimmäisen kuukauden aikana - onneksi aikaa on kuukausi, sillä ehkä saan tsempattua edes pääsiäisen jälkeen jos silloin sorrun... Haasteen jälkeen kolme ryhmää voittaa ilmaisia PT-valmennuksia. Yksi ryhmä on se, jonka paino on prosentteina pudonnut eniten. Toinen ryhmä on se missä on se kaikista suurin pudottaja, ja kolmannen ryhmän BC päättää itse parhaan yleissuorituksen perusteella. Meidänkin ryhmällä on siis mahdollisuuksia edes tuohon viimeiseen, muista kategorioista en osaa sanoa sillä mehän olemme kaikki jo normaalipainoisia.

Jos muuten haluat seurata ryhmäni edistymistä Facebookin kautta, sivu löytyy täältä. Olemme siis haasteessa mukana nimellä Ensi kesän kaunottaret. Tuonne sivulle en aio tätä blogiani linkittää, sillä en halua julkistaa blogiani koko FB-kaveripiirilleni, mutta tervetuloa seuraamaan sitäkin kautta kuinka ryhmämme kehittyy tulevan puolen vuoden aikana!

Tervetuloa uudet rutiinit

Tässä uusi aamupalani:

 

Huomatkaa tuo leipä, joka on voideltu Oivariinilla. Sitä - leipää saati oivariinia - minun ei ole ollut lupa syödä virallisesti pitkään aikaan. Mutta nyt on. Toisaalta tuo puuro on muuttunut astetta huonompaan, sillä mieluummin söin kaurapuuroa mehukeitolla, marjoilla ja raejuustolla höystettynä kuin puuroa vehnäleseiden ja raejuuston kera. Muutaman lusikallisen syötyäni oli pakko lisätä joukkoon sokeroimatonta mehukeittoa tai ei olisi mennyt alas... Toivon kuitenkin, että tuohonkin tottuu ja aamiainen alkaa maistumaan paremmalta. Toinen aamupalavaihtoehto on mysliä, rahkaa, jogurttia ja hedelmää, sitä kokeilen kunhan saan myslin ostettua.

Aloitin BodyCampin ohjeiden noudattamisen eilen. Ohjeet tulivat jo maanantaina, mutta se päivä meni vielä sulatellessa ja tutustuessa ohjeisiin. Kun kirjasin BodyCampille tavoitteitani, kerroin ettei minulla ole tarvetta mihinkään dramaattiseen painonpudotukseen, vaan että haluaisin pääasiassa kiinteytyä ja mahdollisesti aloittaa kevään myötä juoksuharrastusta useamman vuoden tauon (ja sitä edeltäneen kevyen hölkkäilyn) jälkeen. Tämän ansiosta sainkin itselleni Marathon-ohjelman, jonka tarkoituksena olisi valmentaa minut kuntoon vähintään puolimaratonia varten!

Koska en tosiaan ole koskaan harrastanut juoksemista muutoin kuin hölkkäilemällä pieniä pätkiä, niin ajatus pitemmästä juoksusta tuntuu toisaalta vähän pelottavalta mutta toisaalta ihanalta haasteelta. Ruokavalio on suunniteltu myös sen mukaan, että juoksuharjoittelu kuluttaa energiaa. Ruokaa tuntuukin olevan ohjelmassa paljon enemmän kuin tähän mennessä, ja pieni muutosvastarinta onkin nostanut päätään. En kuitenkaan aio asettua heti alussa vastahankaan, vaan aion noudattaa ohjeita mahdollisimman tarkkaan. Hiilareiden määrä vaikuttaa aivan massiiviselta, sillä ohjelmaan kuuluu sekä aamupuuro (+leipä) ja suhteellisen paljon pastaa/riisiä/perunaa molemmilla päivän pääaterioista. Kaiken lisäksi saan syödä myös banaanin toisen aterian jälkkäriksi! Eilen banaani jäi tosin syömättä, sillä kotona ei sellaisia löytynyt...

Tänään noudatin ruokavaliota koko päivän, lukuunottamatta välipalaa jolla söin proteiinipatukan rahkan sijaan mikä oli Fitfarmin dieeteissä sallittua. Pakko myöntää, että vaikka ruokaa oli paljon niin nälkäkin ehti vaivaamaan.

Kävin myös tänä aamuna tekemässä ensimmäisen salitreenin uuden ohjelman mukaisesti. Ohjelmani on kaksijakoinen. Toisena päivänä treenataan yläkroppaa, toisena jalkoja, takamusta ja selkää. Lisäksi treeniohjelmaan kuuluisi ensimmäisten viikkojen ajan kaksi tasavauhtilenkkiä ja yksi intervallitreeni. Ongelmana noissa aerobisissa on se, että tiet ovat vielä jäiset eikä minulla ole talvijuoksuun sopivia kenkiä. Joudunkin siis tyytymään sauvakävelyyn tai crosstraineriin, sillä työpaikan kuntosalilla ei ole juoksumattoakaan.

Tämän päivän treeni oli yläkropan treeni, ja se kyllä tuntui vaikka kyseessä olikin ensimmäinen kerta eli painojen kanssa piti hieman hakea. Kädet olivatkin treenin jälkeen niin kipeät ja väsyneet, että työnteko oli hankalaa kun kädet tärisivät. Saa nähdä, kuinka kipeät ne ovat huomenna - tai ylihuomenna - sillä vaikka kuinka yritän niin en saa käsivarsieni lihaksissa tuntumaan venytyksiä yliliikkuvien nivelten vuoksi.

Huomenna olisi tarkoitus saada aikaiseksi tehdä aamulenkki ennen töihin menoa, ja perjantaina on sitten jalkatreenin vuoro.

P.S. Jos joku ehti lukea aiemman postaukseni Cirque du Soleilin lipuista, niin poistin sen täältä sillä eräs ystäväni ilmoitti haluavansa mukaani esitykseen :)

Vatsanahkan kirous

Tämä mun maha on vaatteiden alla piilossa ollessaan jo ihan kohtalainen, mutta paljaana se näyttää ihan kamalalta. Tässä todistusaineistoa tämän aamupäivän salitreenin yhteydestä...

Tänään sain muuten BodyCampin Ladypower-projektini ohjelman, ja näyttää mielenkiintoiselta vaikka en paljon olekaan ehtinyt siihen tutustumaan. Yritän saada aikaiseksi postauksen kunhan ehdin olla koneella, näin kännykän kautta ei viitsi kovin pitkiä tarinoita kirjoitella... Ruokavalioon ja liikuntaan tulee joka tapauksessa kohtalaisen isoja muutoksia...

Putki päällä...

Onneksi olin jo etukäteen perunut lupaukseni noudattaa dieettiä, jos vaaka näyttää lauantaina yli 68,0kg. Painoni oli nimittäin 68,6kg, mutta oli ihana ottaa ruokailun suhteen rennommin. Rennommin tarkoittaa sitä, että söin aamupalan ja lounaan dieetin mukaan, mutta loppupäivä meni napostellessa koko ajan jotain pientä. Karjalanpiirakoita, lihapasteijoita, kinkkuhyrriä, maustekakkua, täytekakkua, keksiä, ja menipä suuhun jokunen viinirypälekin. Iso-A:n juhlien päätyttyä söimme vielä päivälliseksi ranskalaisia ja nakkeja. Kadun sitä, etten kehdannut pyytää ketään ottamaan minusta kokovartalokuvaa ennen juhlia ja toista niiden jälkeen, vatsa oli nimittäin lievästi sanottuna turvoksissa.

Äitini alkoi kahvipöydässä kyselemään BodyCampin puolen vuoden Ladypower-projektista, ja kun kerroin siitä niin anoppi sanoi että "älä hyvä ihminen nyt enää kamalasti laihduta". Lisäksi käly sanoi kuinka olen muuttunut jo kovin pieneksi, ja kuinka olen "kohta kuin kuivan kesän orava". Yritin siihen sitten sanoa jotain siihen tyyliin että seuraavaksi lähdetäänkin hankkimaan lihasta...

Tänään minun oli tarkoitus palata takaisin dieettiin runsaaksi viikoksi ennen kuin lähdemme 25.3. laivalle perheen kesken. Aamupalan onnistuinkin pysymään ruodussa, mutta lounaaksi päätin syödä jauhelihakeittoa muun perheen kanssa - meillä oli siis yötä vanhempani ja sisaruksiani enkä jostain syystä kehdannut syödä eri ruokaa kuin muut. Lisäsin keittoon raejuustoa, mutta joku ihme sai minut syömään myös viipaleen ruispalaa oivariinin ja juuston kera.

Lounaan jälkeen vieraat lähtivät ajelemaan kotiinpäin, pikku-a meni päiväunille ja iso-A aloitti lastenohjelman olohuoneessa miehen pelatessa tabletilla siinä vieressä. Jostain syystä minuun iski hillitön syömishimo istuessani tietokoneen ääressä, ja söin muutamassa minuutissa keksejä, lihapasteijoita ja jopa hieman täytekakkua. Sitten oli pakko mennä miehen ja lapsen viereen sohvalle, jotten herkuttelisi enempää. Iltapäivällä kutsuin kuitenkin vielä naapurin tädin kakkukahville, ja olihan sitä pakko syödä kakkua (ja keksejä) seuraksi.

Loppupäivän minua on vaivannut ihan kamala väsymys. Liekö seurausta juhlastressin purkautumisesta, hiilarien syömisestä vai olenkohan sairastumassa samaan tautiin joka vaivasi iso-A:ta ja jonka vuoksi jouduimme lähestulkoon perumaan koko juhlat? Joka tapauksessa minun tekee nyt koko ajan mieli vain syödä jotain. Päivällisen söin sentään melkein dieetin mukaan, eli broilerin koipireittä (ilman nahkaa) tomaatin ja kurkun kera. Huomenna olisi tarkoitus palata ruotuun ihan aikuisten oikeesti, jäljelle jääneen synttärikakun vien työkavereille enkä aio syödä sitä enää huomenna... Liikuntaa oli tarkoitus harrastaa jo tänään, mutta en sitten päässyt edes lenkille vaan painuin tunniksi peiton alle torkkumaan. Huomenna kuitenkin salille, jos en tosiaan ole sairas.

Tänä aamuna en käynyt vaa'alla, sillä en viitsinyt ruveta nakuilemaan talon ollessa täynnä vieraita ja vaatteet päällähän en itseäni punnitse. Saa nähdä mihin saan painon ennen risteilylle lähtöä, mutta oli se mikä hyvänsä niin aion silti nauttia sekä buffet-aamupalasta että -lounaasta...

Ensi viikolla saamme luultavasti BodyCampin ruoka- ja liikuntaohjelmat, mielenkiintoista nähdä miten erilaisia ohjelmat ovat Fitfarmin vastaaviin verrattuna...

Juhlatuulella

Tänään juhlimme iso-A:n 3. syntymäpäivää. Tyttö on ikävä kyllä vähän kuumeinen, mutta emme halunneet perua juhlia sillä osa vieraista tulee niin kaukaa. Onneksi A:lla riittää kuitenkin virtaa juhlimiseen, eikä muita oireita ole kuin kuume. Kakkukin onnistui kohtuullisen hyvin pienistä ongelmista huolimatta... Dieettiä en tänään noudata, nyt herkutellaan :)

"Pikkuiset kultakalat lammessa ui..." eli Buzzataan taas

Otsikon laulu soi nykyään päässäni lähes päivittäin. Syynä on Buzzadorin viimeisin kampanja johon olen päässyt mukaan. Saimme nimittäin kotiin kaksi rasiaa Möllerin Omega-3 Pikkukalat -tuotetta.

Pikkukalat Pähkinänkuoressa (Lainattu Buzzadorin kampanjaesitteestä):
• Sisältää elintärkeitä Omega-3-rasvahappoja
(DHA+EPA) ja D3-vitamiinia.
• Sopii koko perheelle.
• Hedelmänmakuinen.
• Pehmeän purtava ja helppo niellä.
• Ei sisällä keinotekoisia väri- tai makeutusaineita.
• Ei sisällä säilöntäaineita.
• Sisältää ksylitolia ja sorbitolia.

D-vitamiinia päiväannoksessa eli kahdessa kalassa on 10 mikrogrammaa, mikä on saman verran mitä olen antanut lapsille muutenkin. Viimeisten parin viikon aikana olenkin tavallisen vitamiinipastillin sijaan antanut heille pikkukaloja, joita lapset rakastavat. Kahden kalan jälkeen he jäävät aina pyytämään "lisää pikkukaloja", eivätkä aina meinaa hyväksyä vastaukseksi sitä että "saatte lisää huomisaamuna".

Omaan makuuni pikkukalat eivät ole lainkaan, sillä itse maistan hedelmän maun alta kalan maun, ja yhteisvaikutelma on suoraan sanoen kamala. Lapset eivät kuitenkaan tunnu tuota makua huomaavan, tai sitten se ei vain haittaa heitä... Luovutan siis ilomielin oman osuuteni pikkukaloista lapsille ja syön omegat kapseleina ja d-vitamiinin erikseen.

Ulkonäöltään Möllerin Omega-3 Pikkukalat muistuttavat kalaa vain etäisesti, mutta ilmeisesti tarpeeksi sillä kyllä lapsetkin ne kaloiksi tunnistavat.

Iso miinus noissa pikkukaloissa on hinta. Olen nähnyt niitä myynnissä muistaakseni reilun kymmenen euron hintaan apteekissa, verkkokaupoissa ne näyttävät maksavan 12-13e. Mielestäni se on aika suolainen hinta D-vitamiinista verrattuna normaalisti käyttämiimme imeskelypastilleihin, joita saa 200 kappaleen purkin vähintään samaan hintaan kuin 45 kappaleen paketin pikkukaloja, joita täytyy kaiken lisäksi ottaa kaksi kerralla. Voisin kuitenkin kuvitella ostavani Möllerin Pikkukaloja ihan vain saadakseni lapset syömään jatkossakin hyviä rasvahappoja. Vielä en tiedä ostanko niitä vai en, mutta mahdoton ajatus se ei ole...

Jos muuten haluat lukea Buzzadorista lisää, piipahta täällä tai selaa tämän blogin Buzzador-tunnisteella varustettuja tekstejä, ja jos haluat liittyä mukaan tee se tämän linkin kautta...

Perun puheeni, syön sanani

Totean heti alkuun, että viimeksi tekemäni lupaus pysytellä dieetissä ellei paino ole lauantai-aamuna enintään 68kg oli tyhmä. Mihin minulla on kiire? Olen normaalipainoinen, ja minulla on juuri alkamassa puolen vuoden rutistus jonka ajaksi saan valmiit treeniohjelmat ja ruokavaliot. Enkö muka saa nauttia oman lapseni syntymäpäiväjuhlista ihan niinkuin itse haluan, riippumatta siitä näyttääkö vaaka 100g tai 500g suuntaan tai toiseen?  Tietysti olen enemmän kuin tyytyväinen, jos paino on lauantaina alle 68kg, mutta en silti aio kärsiä syyllisyyttä jos paino on sen yli ja silti syön kakkua ja lihapasteijoita.

Tämä päivä ja huominen - puhumattakaan lauantai-aamupäivästä - tulevat olemaan kiirettä täynnä. Koti pitäisi siivota ja juhlatarjoiluja leipoa, puhumattakaan siitä että huomenna pitäisi ehtiä iso-A:n kanssa eräälle tutkimuskäynnille jossa tutkitaan lapsen puheen kehitystä. Iso-A:n puheen kehityksessähän ei ole mitään vikaa vaan tyttö puhuu valtavasti, tuo tutkimuskäynti on osa pitempiaikaista seurantatutkimusta ja varasin ajan huomiselle kun lapset eivät ole hoidossa ja siskoni pystyy olemaan käynnin ajan pikku-a:n lapsenvahtina.

Siskoni tulee siis tänään iltapäivällä meille loppuviikoksi auttamaan juhlavalmisteluissa ja pitämään lapsille seuraa minun siivotessa ja leipoessa. Tarkoitus olisi saada aikaiseksi kunnianhimoinen synttärikakku tähän tyyliin, saa nähdä kuinka käy sillä olen kokeillut muulla kuin kermalla kuorruttamista vain kerran elämässäni - pari viikkoa sitten omaan syntymäpäiväkakkuuni - eikä lopputulos ollut kovinkaan kaunis...

Loppuun ilahdutan teitä vielä kuvilla, jotka otin työlookistani eilisen kuntosalireissun jälkeen ennen työpäivän alkua.

Tämän viikon haasteeni

Viime lauantaina pidin vapaasyöntipäivän kun lapset olivat anopin luona yökylässä. Alkupäivästä menin kyllä dieetin mukaan maalatessamme miehen kanssa seiniä kotona, mutta iltapäivällä rentouduin. Kävimme miehen kanssa leffassa, ja siellä söimme puoliksi ison annoksen popcorneja (tai siis minä varmaan leijonanosan) ja lisäksi irtokarkkeja. Leffan jälkeen haimme kotiin broilerinsiipiä ja ristikkoperunoita, ja illalla söimme vielä irtokarkkeja.

Sunnuntaina vaaka näytti 69,9kg eli 1,9kg enemmän kuin edellisenä aamuna. Tänään, parin dieetin mukaan syödyn päivän jälkeen, painoni oli enää 68,6kg. Nyt minulla onkin haasteena saada paino tarpeeksi alas jotta voin syödä tarjoiluita iso-A:n syntymäpäivillä lauantaina. Lupaan, että jos vaaka näyttää lauantai-aamuna enemmän kuin 68,0kg niin noudatan SD Extran ruokavaliota herkuttelun sijaan.

Itselleni asettaman haasteen ansiosta sain aikaiseksi polkea tänään crosstrainerilla 45 minuuttia sillä aikaa kun mies huolehti lapsista heidän iltatoimiensa ajan. Tässä jokunen kuva tämäniltaisesta treenilookistani... Älkää välittäkö kuvissa olevasta roinasta, jota en ole vieläkään saanut siivottua viikonlopun jäljiltä...

Uusia tuulia dieettirintamalla!

Tämän päivän olen ollut todella, siis TODELLA innoissani. Lähiaikoina ruokavalioni ja luultavasti myös treeniohjelmani tulevat nimittäin kokemaan muutoksia, en vain vielä tiedä mitä.

Tammikuun Superdieetin jälkeen perustimme 1-ryhmäläisten kanssa Facebookiin oman ryhmän, jonka kanssa meillä on ollut tiivistä ajatustenvaihtoa jo muutaman viikon ajan. Muutamia päiviä sitten eräs ryhmämme jäsen huomasi, että BodyCampilla alkaa LadyPower -haaste, johon voi hakea isommalla tai pienemmällä porukalla. Pistimme siis oman tiimin kasaan - allekirjoittaneen keksimällä - nimellä Ensi kesän kaunottaret. Teimme BodyCampille hakemuksen, ja tulimme hyväksytyksi haasteeseen 39 ryhmän joukossa. Hakijoita oli 92 ryhmää, eli sinänsä meillä oli oikein hyvä tuuri että tulimme valituiksi.

Minulla ei vielä ole mitään tietoa siitä, mitä tuleman pitää. Tiedän vain että valmennus kestää 6 kuukautta, ja että pienellä kuukausimaksulla saamme ilmeisesti ruokavalio- ja treeniohjelmat jotka suunnitellaan jokaisen oman tarpeen mukaan. Lisäksi haasteeseen kuuluu joitain yhteistapaamisia, ja kuuden kuukauden aikana osahaasteita joiden voittajajoukkueet (?) saavat palkinnoksi esimerkiksi PT-ohjausta tai treenivaatteita.

Aion tietysti pitää teidät kaikki ajan tasalla siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Joka tapauksessa olen varma siitä, että tiedossa on haastavat mutta myös hauskat kuusi kuukautta, joiden jälkeen kroppa on toivon mukaan entistäkin kiinteämpi...

Ei päivää ilman herkkuja

Dieetin mukaan syöminen onnistui eilen vain osittain. Muuten meni kyllä  ihan hyvin, mutta päivän herkuttelujen lisäksi sorruin myös illalla. Miehen ollessa saunassa lasten kanssa sorruin ensin syömään kourallisen sipsejä, sitten kourallisen cashew-pähkinöitä, seuraavaksi otin pakastimesta suklaa-eskimon ja napsinpa vielä rusinoitakin ennen kuin järjen ääni alkoi kuulumaan ja sain lopetettua herkkujen mättämisen suuhuni.

En osaa yhtään sanoa, mistä tuo illan syöpöttely johtui. Olo oli väsynyt ja vatsassa velloi, mutta silti ei olisi pitänyt sortua. Onneksi vaaka ei kuitenkaan rangaissut minua, vaan näytti aamulla 68,3kg mikä on vähemmän kuin vuosiin. Tiedän kuitenkin että herkuttelu ei voi olla päivittäistä tai paino alkaa taas nousta.

Tänään olen onnistunut pysymään ruodussa vähän paremmin, mutta sorruin silti taas syömään Belvitan keksejä...

Sortumisista huolimatta olen päättänyt pitää huomenna vapaasyöntipäivän kun lapset menevät miehen vanhempien luo yökylään. Ensin maalaamme kotimme seiniä ja menemme sitten elokuviin, jossa aion herkutella popcorneilla. Leffan jälkeen syömme päivälliseksi noutoruokaa eli wingsejä, ja aion nauttia niistä ilman morkkista. Pääasia että palaan sunnuntaina takaisin ruotuun... Painon mittaan tänne virallisesti jo huomenna, sillä luulen että noista suolaisista popcorneista ja wingseistä voi olla vielä maanantaina aika lailla turvotusta kropassa...

Helpotuksen huokailua kotiäitiä leikkiessä

Saimme tänään miehen kanssa molemmat hyviä uutisia työrintamalta. Meidän työpaikkamme säilyvät, tosin tiimirakenteeseen ja tehtävänkuvaan voi tulla jotakin muutoksia. Niillähän ei sinänsä ole niin suurta väliä, sillä työsuhteeni aikana olen tähänkin saakka ehtinyt olla monen eri esimiehen alaisuudessa eri asioihin keskittyen. Pääasia että palkka ei laske...

Eihän työpaikan menetys nyt mikään katastrofi olisi ollut sillä olisin toisaalta jäänyt mielelläni lasten kanssa kotiin, mutta saammepa nyt maksettua ihan rauhassa lainoja pois ilman stressiä uuden työpaikan etsimisestä. Lapsetkin tuntuvat viihtyvän hoidossa hyvin.

Loppuviikon saan kuitenkin leikkiä kotiäitiä, sillä iso-A sai sairauslomaa. Hänellä on ollut jo lähes viikon ajan vatsa löysällä, ja lääkäri totesi että kyseessä taitaa olla adenovirus. Kuulemma se ei ole kovin herkästi tarttuva tauti, mutta kannattaa silti olla kotona pari päivää. Onneksi pomo kertoi työpaikan säilymisestä puhelimitse niin voin nyt olla huoletta kotona.

Onhan tämä kotona olo ihan mukavaa, mutta tähän on tullut myös uusia haasteita. Ensimmäinen on pikku-a:n siirtyminen pinnasängystä isojen lasten sänkyyn. Hän on nyt nukkunut isossa sängyssä vajaan viikon, ja tänään oli ensimmäinen kerta kun hänet joutui viemään takaisin useaan otteeseen. Iltaisin tyttö on jäänyt sänkyynsä kiltisti, mutta nyt eivät päiväunet meinanneet maistua. Sainkin istua sängyn vieressä lähes puoli tuntia ennen a:n nukahtamista.

Lisäksi minua on vaivannut koko päivän armoton herkkujen himo. Ensinnäkin lääkäri määräsi iso-A:lle "lääkkeeksi" sipsejä, ja kun annoin niitä hänelle pikku-a:n nukahdettua niin en voinut olla maistamatta niitä itsekin. Hyvä että en sitten sortunut ahmimaan koko pussia! Sain onneksi lopetettua vain muutaman sipsin syötyäni, mutta tiukkaa teki. Lisäksi sorruin äsken syömään yhden kaksi Belvitan aamupalakeksiä kun annoin niitä lapsille välipalaksi.

Syitä tähän herkkujen himoon ovat luultavasti sekä yhä flunssainen olo että tuo työstressi (vaikka se onkin jo helpottanut), mutta kaikki syythän ovat loppujen lopuksi vain tekosyitä. Nyt on pakko yrittää olla loppupäivä ja huominen ilman ylimääräisiä herkkuja, jotta saa lauantaina nauttia Bruce Willisin seurasta popcornin kera ;)

Pakko muuten kertoa teillekin hyvät uutiset terveysrintamalta. Kun odotin pikku-a:ta, minulta mitattiin kolesteroli kahteenkin otteeseen. Ensimmäisellä kerralla se oli (maaliskuussa kaksi vuotta sitten) 7,5 ja toisella kerralla (toukokuun alussa) 8,3 eli todella korkealla. Vuosi sitten, eli laihdutusurakkani alkuvaiheessa, se oli tippunut jo sallitulle tasolle eli 4,9:ään. Pari päivää sitten kävin työterveyshuollossa mittauttamassa tämänhetkiset arvot, ja ne ovat huippuhyvät eli kokonaiskolesteroli 2,9 mmol/l. Lisäksi hyvän ja huonon kolesterolinkin suhde on ihanteellinen. Painonpudotus ja terveelliset elämäntavat siis kannattavat!

Heippa liikunta, tervetuloa epätietoisuus

Otsikon aiheet ovat kaksi erillistä asiaa, jotka molemmat ottavat tällä hetkellä rankasti päähän.

Ensiksi se liikuntapuoli. Eilen iltapäivällä iski kurkkukipu ja päänsärky, ja niska meni täysin jumiin. Olo on siis sen verran flunssainen että en mennyt tänään salille ennen töihin tuloa, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi sairas jotta voisin pyytää sairauslomaa. Saa nähdä kuinka kauan tämä flunssainen olo tällä kertaa kestää. Tämä olisi ollut ensimmäinen viikko aikoihin, kun olisin saanut tehtyä 3 salitreeniä, viikonloppuna kotitreenin ja myös aerobisia. Mutta enpä voi nyt sitten silläkään tuulettaa. Päätinkin ottaa huomisesta lähtien käyttöön SD Extran laihduttajien ruokavalion (kunhan olen tänään syönyt jääkaapista viimeisen annoksen makaronimössöä) jotta liikunnan puute ei tee painon kehitykselle hallaa.

Sitten tuosta epätietoisuudesta. Olen tainnut jossain vaiheessa kirjoittaakin siitä, että työpaikallani on menossa yt-neuvottelut. Tähän saakka olen ollut aika varma oman työpaikan säilymisen puolesta, sillä kuulun niin sanotusti "perustyötä" tekevään porukkaan, jonka työpaikka on tähän saakka ollut aika turvattu. Esimiehet ja muu organisaatio on kuuden vuoden työurani aikana vaihtunut monta kertaa, mutta meitä asiakaspalvelutyötä tekeviähän tarvitaan aina? Tänään aamulla saimme kuitenkin lukea lehdestä, että myös meidän paikkakunnallamme tulee tapahtumaan henkilöstövähennyksiä ja että koko paikkakunnan henkilöstöstä joutuu lähtemään yli 10%.

Epätietoisuus on siis työpaikallamme huipussaan ja työmotivaatio nollassa. Pahinta on se, että saimme lukea kyseiset uutiset lehdestä. Kaikki paikkakunnan esimiehet ovat yhteispalaverissa toisella paikkakunnalla koko tämän päivän, eli oman työpaikan kohtalo selviää vasta huomenna tai perjantaina - ellen sitten sairastu kunnolla ja joudu odottamaan uutisia ensi viikkoon. 

Onneksi (?) teimme miehen kanssa jo eilen päätöksen siitä, että emme laitakaan kotiamme vielä myyntiin. Pankkineuvottelut olivat kyllä ihan kohtuullisia ja kyllähän siellä oltiin sitä mieltä että voisimme saada nykyistä isomman asuntolainan, mutta niistä jäi sellainen olo että säästöjä pitäisi olla enemmän ja luottoja (opintolaina, autorahoitus yms.) vähemmän jotta selviäisimme mahdollisesta korkotason noususta. Tarkoitus olisikin siis maksaa nykyistä lainaamme ja noita luottoja pois vuoden tai pari ja mahdollisesti säästää vähän rahaakin, jotta kodinvaihdolle olisi paremmat edellytykset.

Tietysti jos työpaikka menee alta, muuttuvat kaikki suunnitelmat siitä mitä lähivuosina tapahtuu. Tietysti siinä säästyy rahaa jos ei tarvitse maksaa lasten hoitomaksuja ja kulkea töihin kahdella autolla, mutta jos vaikka jäämme miehen kanssa molemmat työttömäksi niin tulee vähän kiire löytää jostain uusi työpaikka jotta selviydymme rahallisesti jatkossakin. Luultavasti minulla ei myöskään enää jatkossa olisi varaa syödä tätä dieettiruokaa, eli käytännössä proteiinipatukat ja tuoreet kasvikset jäisivät kauppaan mikä toisi aivan uusia haasteita painonhallintaankin...

Mutta siis, jään odottamaan uutisia flunssaisissa tunnelmissa...

Tasan tavoitteessa

SD Extra 2013:n ensimmäisen viikon jälkeen puntari palkitsi näyttämällä lukemaa 69kg, joka on tarkalleen tavoitepainoni. Olen onnellistakin onnellisempi siitä ja vannon, etten enää päästä painoani yli 70 kilon - ainakaan pysyvästi. Nyt onkin sitten viisi viikkoa aikaa saada kroppaa sen verran timmimmäksi ettei tuo maaginen raja ylittyisi edes tankkauspäivien jälkeen.

Jotenkin on kovin vaikea kuvitella, että painoni alkaa tosiaan jo kuutosella. Ties kuinka monena aamuna olen ollut vähällä kirjoittaa painoseurantaani painoksi 96 enkä 69. Välillä en meinaa millään hahmottaa sitä, että olen oikeasti jo normaalipainoinen!

Tänään kävin taas töiden jälkeen salilla tekemässä SD Extran EFBW4-salitreenin ja hiki virtasi. Oikean treenibloggarin tapaan piti tietysti myös napsia peilin kautta itsestä kuvia treenitauolla ;) Joissain kuvakulmissa takamuskin näyttää jo aika hyvältä, toisissa taas aivan muodottomalta...

Jos vain pääsisin pömppövatsasta eroon niin olisin enemmän kuin onnellinen, mutta se taitaa olla ongelma joka katoaisi vain kirurgin veitsen avulla...

Tällä hetkellä minulla on mietinnässä SD extran aikaiset vapaasyöntipäivät. Juhlimme 16.3. iso-A:n syntymäpäivää, ja tuolloin olen ajatellut syödä vapaasti. Päivä on myös aika tarkkaan SD Extran puolivälissä. Siitä ei kuitenkaan ole kuin runsas viikko siihen, kun lähdemme koko perheen voimin Silja Linen risteilylle, jonka ohjelmaan kuuluu sekä lounasbuffet että aamupala noutopöydästä. Mitä luultavimmin syönkin siis myös laivalla vapaasti, sillä haluan myös nauttia elämästä varsinkin kun tavoitepaino on jo saavutettu.

Viimeinen harkinnan alla oleva päivä on tulevana lauantaina, jolloin saamme lapset yökylään miehen vanhempien luokse. Tavoitteena on saada maalattua kodista ainakin lastenhuoneen seinät, mutta käymme luultavasti myös elokuvissa. Mietinkin, että kuinka hoidan syömiset viikonloppuna. Jos herkuttelen silloinkin, niin minullehan tulee vapaasyöntipäivä kolmena peräkkäisenä viikkona mikä alkaa varmasti jo hidastamaan painonpudotusta ja kiinteytymistä... Toisaalta käymme elokuvissa todella harvoin, jonka vuoksi tekisi niin mieli sallia itselle popcornia. Viime kesänä selvisin leffareissusta proteiinipatukan ja itse suolaamieni cashew-pähkinöiden voimin, mutta onko nyt pakko? Ehkäpä jos siirtyisin noudattamaan laihduttajien ruokavaliota ylläpitäjien sijaan näiden viikkojen ajaksi? Voisiko viikonlopun - tosin vain päivän kestävä - vapaasyönti olla sitten (melkein) sallittua?

Sunnuntaina

Uuden puhelimeni ansiosta tässä teille kerrankin katsaus siitä, mitä tänään on suunnilleen ollut ohjelmassa.

Ensin oli tietenkin vuorossa aamupala nettisurffauksen ohessa. Ruokalistalla mikropuuroa mehukeittoon tehtynä, puolukoita, viinimarjoja, soijalesitiinirakeita ja raejuustoa. NAM!

Aamupäivällä kävin iso-A:n kanssa ulkona kolaamassa pihan, ja siitä sain 45 minuutin alkulämmittelyn SD Extran uudelle kotitreenille joka sai hien virtaamaan kunnolla. Tässä kuva treenilookistani kuntoilun jälkeen (huomatkaa peilipöydällä löhöilevä kissa, älkääkä kiinnittäkö huomiota lasten jäljiltä likaistakin likaisempaan peiliin):

Treenin jälkeen oli tietysti pian aika syödä lounasta. Lautaselta löytyi kurkkua, raejuustoa ja broilerinsuikale-makaroni-sipuli-paprikamössöä. Tottakai tietokoneen ääressä, sillä pikku-a oli päiväunilla ja iso-A katselemassa telkkaria.

Kun pikku-a heräsi päiväuniltaan, annoin heille pikaisen välipalan ja suuntasin auton keulan kohti sisäleikkipuistoa. Oman välipalani (suolatut cashew-pähkinät ja proteiinipatukan) söin autossa.





Kun palasimme kotiin, oli mies valmistanut päivällisen hänelle ja lapsille. Itse aloin kokkaamaan omia ruokiani ensi viikkoa varten. Kun urakka oli valmis, näytti keittiö aika karmivalta. Puuliedellä näkyy tekemäni neljän päivän satsi jauheliha-makaronimössöä ja muovirasioissa kahdeksan annosta kasvissosekeittoa broilerinjauhelihalla ja raejuustolla höystettynä. Neljään annokseen keitin riisinkin valmiiksi, jotta minulla on pakastimessa ruokaa sekä hiilareilla että ilman.

Kokkailujen jälkeen oli ruokailun aika. Lapset olivat isänsä kanssa leikkimässä, mutta pikku-a:n kuudes aisti toi hänet taas paikalle ja tytön oli ihan pakko päästä äidin syliin "maistamaan" ruokaa. Tuli muuten itselle aika kiire syödä päivällinen ennen kuin lapsi ehtii verottamaan annoksesta liikaa.

Ruoan jälkeen siivosin keittiön. Todistusaineistoa siitä, että ei meillä aina ole saman näköistä kuin ensimmäisessä kuvassa...

Pian saimmekin lapset nukkumaan, ja oli aika istahtaa television ääreen lempisarjani - joka on siis Olipa kerran - pariin. Hetken löhöttyäni venyttelin parikymmentä minuuttia ohjelmaa katsoessani.

Sitten olikin iltapalan aika. Normaalisti olen syönyt rahkaa, mutta tänään olin tehnyt välipalaksi Fastin puddingin joka jäi kuitenkin syömättä kun pikku-a heräsi tavallista aikaisemmin ja suuntasimme sinne sisäleikkipuistoon (enkä jaksanut kantaa rasiaa sinne). Maistuipa hyvältä iltapalaksi, varsinkin kun laitoin iltapalaan kuuluvat cashew-pähkinät joukkoon.

Tässä olikin tämä sunnuntai pähkinänkuoressa, nyt nukkumaan jotta jaksan herätä aamulla aikaiseen vuoroon miehen jäädessä kotiin valmistelemaan lapsia hoitopäivään...