Otsikon aiheet ovat kaksi erillistä asiaa, jotka molemmat ottavat tällä hetkellä rankasti päähän.
Ensiksi se liikuntapuoli. Eilen iltapäivällä iski kurkkukipu ja päänsärky, ja niska meni täysin jumiin. Olo on siis sen verran flunssainen että en mennyt tänään salille ennen töihin tuloa, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi sairas jotta voisin pyytää sairauslomaa. Saa nähdä kuinka kauan tämä flunssainen olo tällä kertaa kestää. Tämä olisi ollut ensimmäinen viikko aikoihin, kun olisin saanut tehtyä 3 salitreeniä, viikonloppuna kotitreenin ja myös aerobisia. Mutta enpä voi nyt sitten silläkään tuulettaa. Päätinkin ottaa huomisesta lähtien käyttöön SD Extran laihduttajien ruokavalion (kunhan olen tänään syönyt jääkaapista viimeisen annoksen makaronimössöä) jotta liikunnan puute ei tee painon kehitykselle hallaa.
Sitten tuosta epätietoisuudesta. Olen tainnut jossain vaiheessa kirjoittaakin siitä, että työpaikallani on menossa yt-neuvottelut. Tähän saakka olen ollut aika varma oman työpaikan säilymisen puolesta, sillä kuulun niin sanotusti "perustyötä" tekevään porukkaan, jonka työpaikka on tähän saakka ollut aika turvattu. Esimiehet ja muu organisaatio on kuuden vuoden työurani aikana vaihtunut monta kertaa, mutta meitä asiakaspalvelutyötä tekeviähän tarvitaan aina? Tänään aamulla saimme kuitenkin lukea lehdestä, että myös meidän paikkakunnallamme tulee tapahtumaan henkilöstövähennyksiä ja että koko paikkakunnan henkilöstöstä joutuu lähtemään yli 10%.
Epätietoisuus on siis työpaikallamme huipussaan ja työmotivaatio nollassa. Pahinta on se, että saimme lukea kyseiset uutiset lehdestä. Kaikki paikkakunnan esimiehet ovat yhteispalaverissa toisella paikkakunnalla koko tämän päivän, eli oman työpaikan kohtalo selviää vasta huomenna tai perjantaina - ellen sitten sairastu kunnolla ja joudu odottamaan uutisia ensi viikkoon.
Onneksi (?) teimme miehen kanssa jo eilen päätöksen siitä, että emme laitakaan kotiamme vielä myyntiin. Pankkineuvottelut olivat kyllä ihan kohtuullisia ja kyllähän siellä oltiin sitä mieltä että voisimme saada nykyistä isomman asuntolainan, mutta niistä jäi sellainen olo että säästöjä pitäisi olla enemmän ja luottoja (opintolaina, autorahoitus yms.) vähemmän jotta selviäisimme mahdollisesta korkotason noususta. Tarkoitus olisikin siis maksaa nykyistä lainaamme ja noita luottoja pois vuoden tai pari ja mahdollisesti säästää vähän rahaakin, jotta kodinvaihdolle olisi paremmat edellytykset.
Tietysti jos työpaikka menee alta, muuttuvat kaikki suunnitelmat siitä mitä lähivuosina tapahtuu. Tietysti siinä säästyy rahaa jos ei tarvitse maksaa lasten hoitomaksuja ja kulkea töihin kahdella autolla, mutta jos vaikka jäämme miehen kanssa molemmat työttömäksi niin tulee vähän kiire löytää jostain uusi työpaikka jotta selviydymme rahallisesti jatkossakin. Luultavasti minulla ei myöskään enää jatkossa olisi varaa syödä tätä dieettiruokaa, eli käytännössä proteiinipatukat ja tuoreet kasvikset jäisivät kauppaan mikä toisi aivan uusia haasteita painonhallintaankin...
Mutta siis, jään odottamaan uutisia flunssaisissa tunnelmissa...
Takana 30 kilon painonpudotus, edessä haaste siitä kuinka yhdistetään äitiys, työelämä sekä painonhallinta. Saako tämä äiti pois viimeisetkin liikakilot, vai lähteekö paino jälleen nousuun...?
Ymmärrän että ahdistaa :( Noi raha-asiat on sellasia jotka kyllä pistää kenen tahansa ajatukset pyörimään.
VastaaPoistaTuli vaan tosta mieleen, kun sanoit että rahan puuttuessa ei oo varaa ostaa tuoreita vihanneksia: onneks on tulossa pian kesä, ja voi alkaa itse kasvattaa kaikkea. Salaatti esim. kasvaa tosi nopsaan, ja sitä kasvaa lisää koko kesän. Mä ainakin odotan ihan innoissani kesää, koska ajattelin tänä vuonna tehdä vähän isomman kasvimaaprojektin :D
Näitä yt uutisia on meillä jännitetty jo kolmeen kertaan ja vielä ainakin toiselle on töitä riittänyt. Mutta tulevaisuus osaa olla epävarmaa edelleen vaikka viimeisimmät yt:t päättyivät aivan vastikään. Itse kyllä työllistyn jatkossakin, koska tällä alalla töitä riittää, mutta tietenkään tällä ei pääse "rikastumaan". Haaveissa on isompi asunto myös täällä, mutta pakko oli ottaa järki käteen ja sinnitellä vielä muutama vuosi tässä ja maksella loppuun asuntolaina, kenties työrintamallakin on sitten jo seesteisempää? Ajatus isosta lainasta ja työttömyydestä eivät oikein sovi kuvaan. Veikkaan, että monessa perheessä on edeltäneenä ja kuluvana vuonna mietitty raha-asioita jos molemmat tai toinen on jäänyt työttömäksi. Itse on saanut vähän kuvan, että aika usea elää kädestä suuhun ja niitä säästöjä ei ole :/ ja taloutta ei ole suunniteltu mitenkään niillä B tai C suunnitelmilla.
VastaaPoista