Lähteekö (taas) lipsumaan?

Eilen teimme päivälliseksi palapaistia, keitettyjä perunoita ja kasviksia. Todella herkullista, ja on aina ihanaa kun saa syödä samaa ruokaa muun perheen kanssa. 

Illemmalla leivoin lasten kanssa sämpylöitä, tässä iso-A:n tuotokset. 

Tässä kuvassa minun tekemäni pellillinen. 

Vaan mitä tapahtui kahdelle kuvasta puuttuvalle sämpylälle??
Tunnustan, en voinut hillitä itseäni vaan söin ne. 

Minua on viime päivinä vaivannut kamala herkkujen himo. En tiedä johtuuko se siitä kun annoin lauantaina pikkusormeni ravintolassa ja piru meinaa viedä nyt koko käden, vai onko kyseessä alkava flunssa - kurkkukipu vaivaa jo toista päivää - tai kenties menkkojen lähestyminen. Joka tapauksessa olen käynyt koko eilisen ja tämän päivän tahtojen taistelua itseni kanssa. Eilen siis sorruin illalla noihin sämpylöihin (söin itse asiassa vielä kolmannenkin ennen nukkumaan menoa), mutta tänään pysyin kovana.

Tosin sortuminen ei ollut tänäänkään kaukana. Kun olin vienyt lapset aamupäivällä hoitoon, olisin normaalisti mennyt tekemään salitreenin ennen töiden alkua. Kurkkukivun vuoksi en uskaltautunut salille vaan menin joksikin aikaa kotiin löhöämään sohvalla ja katsomaan tv:tä. Kotimatkalla oli todella lähellä etten kiertänyt lähikaupan kautta ja hakenut sipsipussia. Oloni oli tosi ahdistunut, väsynyt ja kettuuntunut kaikkeen, ja jotenkin ajatukset ajautuivat tutuille urille siitä kuinka herkut voisivat helpottaa oloani. Onneksi en kuunnellut sisäistä, herkkuja vaativaa ääntäni, vaan tulin suorinta tietä kotiin ja tein itselleni ruoan. Herkkukaapissa olisi tietysti ollut karkkia ja pakastimessa eskimo-puikkoja, mutta niitä minun ei oikeastaan tehnyt edes mieli. Pääsinkin ruoan jälkeen herkkujen himostani eroon juomalla jälkiruoaksi lasillisen light colaa. Loppupäivä meni jo helpommin, eivätkä väsymys ja ahdistus muutenkaan enää vaivanneet.

Minun pitää vain opetella jatkossakin tätä, että en sorru heti kun alkaa tehdä mieli herkkuja. Tänään onnistuin, lupaan onnistua huomennakin!