Hoikkapäivä vs. läskipäivä

On päiviä, jolloin olo on läskiäkin läskimpi. Peilistä katsoo turvonnut naama ja kroppa on kuin virtahevolla. Mikään ei huvittaisi eikä millään jaksaisi mitään.
Sitten, jo seuraavana päivänä, peilistä katsookin ihan eri näköinen tyyppi. Normaalipainoinen, ehkä jopa hoikka (laihaksi en sentään vielä sanoisi). Energiaa riittää vaikka pienelle kylälle ja askel on kevyt.

Tänään oli jälkimmäinen noista kahdesta. Homma alkoi aamulla, kun pikku-a päätti herättää jo puoli kuuden jälkeen. Pissalla käytyään hän meni takaisin sänkyyn, kuten myös allekirjoittanut. En kuitenkaan saanut heti unta, ja tajusin olevani aivan virkeä. Mitä siis tekisi klo 5.45 kun herätyskellon olisi tarkoitus soida klo 6.30? No, nousin ylös, pakkasin salikassiin ylimääräiset treenivaatteet ja lähdin työpaikan salille tekemään pitkästä aikaa aamuaerobisen (miehen huolehtiessa lapset päiväkotiin ennen omaa iltavuoroaan). Ehdin hyvin polkea kuntopyörällä 40min ja tehdä kyykkyhaasteen mukaiset 105 kyykkyä, käydä suihkussa ja syödä aamupalan ennen kuin työvuoro alkoi kahdeksalta. Siinä vaiheessa ei vielä väsyttänyt lainkaan, mutta kyllä se väsymyskin totta puhuen iski päivän aikana.

Lounaalla broilerisalaattia tavallisen tonnikalasalaatin sijaan, pitääkin tehdä tätä useammin!

Työpäivän jälkeen oli sitten aika mennä uudestaan salille tekemään päivän selkä-olkapäätreeni.
Olo oli omasta mielestä kovin hoikka, vaikka sitä ei näistä kuvista sitten niin huomaakaan. Ainakin vatsa pömpöttää ärsyttävästi tuon topin läpi...

Jotenkin minulla on kuitenkin taas uutta luottamusta siihen, että saan homman pidettyä kasassa enkä päästä herkuttelua valtaamaan elämääni. Kropassa olisi paljon tekemistä, mutta toisaalta olen iloinen ollessani edes näin hoikka. Ja tänään oli jopa salin ulkopuolella, normaaleissa työvaatteissa, sellainen olo että en ehkä olekaan ihan kamalan läski...

Minulla ei siis oikeasti ole usein mitään käsitystä siitä mitä muut ajattelevat vartalostani, enkä oikein viitsi mennä keneltäkään kyselemään. Vaikuttaisin luultavasti todella omituiselta, itserakkaalta ja kehuja kärttävältä, jos niin tekisin, vaikka todellisuudessa haluaisin vain tietää että näytänkö normaalipainoiselta vai vielä ylipainoiselta. En todellakaan luota siihen, mitä peilikuva sanoo, sillä jonain päivänä se väittää minun olevan todella hoikka ja toisena taas ylipainoinen ja pullea. Salilla peilistä katsoo tyyppi, jolla on yläkropassa jo tosi kivasti lihasta, mutta valokuvissa ne lihakset katoavat ihan täysin saaden minut epäilemään sitä mitä peilissä olen nähnyt. Kehonkuvani on siis aivan hukassa, ja taitaisin olla jonkinlaisen mentaalivalmennuksen tarpeessa...