Syömishäiriöisen päiväkirja

Rakas päiväkirja, minulla on ongelma. Mietin että uskallanko edes tunnustaa tänne kaikkia viime päivien syömisiäni, sillä ne karkasivat täysin käsistä. Nykyään jo useampi tuttavani (ja jopa perheenjäsen) saattaa käydä täällä lukemassa, eli kynnys kirjoittaa kovin henkilökohtaisia asioita on huomattavasti korkeampi kuin joskus aiemmin, jolloin kukaan tuttu ei tiennyt blogini olemassaolosta. Turha toivoakaan että saisin hillittyä itseäni syömishimon iskiessä jos ajattelen että kaikki lipsumiset täytyy kirjata ylös, on paljon helpompaa vain jättää sortumiset raportoimatta.

Tämä viikko on mennyt käytännössä syödessä. Olin sairaana kotona tiistaista perjantaihin eli neljä päivää, ja käytin koko yksinoloaikani joko nukkumalla tai herkuttelemalla telkkarin ääressä. Neljän päivän aikana tuhosin kolme (3!!) rasiaa Aino-jäätelöä, sipsipussin, suklaata, pari vaniljamunkkia sekä 500g rovellisen mämmiä vaniljakastikkeen kera. Normaalia ruokaa söin vain aamu- ja iltapalalla jotka siis menivät Ms. Fitnessin ruokavalio-ohjeiden mukaan. Käytännössä siis ensin herkuttelin, sitten menin sänkyyn nukkumaan hiilari- ja rasvaähkyäni pois ennen kuin oli aika hakea lapset hoidosta. Joka aamu päätin, että tänään en enää herkuttele, ja joka aamu päädyin kuin vahingossa kauppaan vietyäni lapset hoitoon.

Viikon herkuista se terveellisin eli mämmi, muita en viitsinyt edes kuvata...

Vaa'alla en todellakaan ole käynyt koko viikolla, mutta lasten suusta kuulee totuuden. Iso-A nimittäin ihmetteli eilen että "Miksi sinulla äiti on noin pullea vatsa?" Sitten juoksi pois lallatellen että "äidin masusta syntyy kohta vauva". Eipä taida syntyä, ihan on silkkaa turvotusta.

Jostain syystä en osaa elää kohtuudessa. Joko pysyn dieetissä täysin, tai sitten herkuttelen jokaisessa mahdollisessa välissä. Ja tottakai salaa muulta perheeltä, miten muuten voisin sanoa olevani salasyöppö joka olen aina ollutkin. En tiedä mistä tämä taipumus johtuu, mutta käytökseni on ollut samanlaista niin kauan kuin muistan. Jo lapsena salakuljetin koulun viereisestä kaupasta sipsipusseja kotiin omaan huoneeseeni tai kävin vanhempieni pakastimesta jäätelöä silloin kun olin yksin kotona. Ja jos jäin kiinni, niin hävetti ihan valtavasti mutta se ei silti estänyt minua tekemästä samaa pian uudelleen.

Nykyään minulla ei olisi mitään syytä syödä salaa, mutta jostain syystä en pysty hillitsemään itseäni. Jäätelö, sipsit tai suklaa eivät vaan tunnu maistuvan yhtä hyviltä jos ne joutuu jakamaan jonkun toisen kanssa. Olen varmasti kirjoittanut siitä täällä jo aiemminkin, mutta kyse on selvästi jonkinlaisesta syömishäiriöstä, sillä eihän keneltäkään normaalilta ja terveeltä ihmiseltä voi karata mopo käsistä niin pahasti kuin allekirjoittaneelta tällä viikolla.

Tänään olen pysynyt taas ruokavaliossa, mutta se onkin helppoa kun koko perhe on kotona. Mies vei tosin lapset iltapäivällä ulkoilemaan, ja tuolloin takaraivooni pyrki heti ajatus että "mitäs nyt söisin", mutta onneksi sain hillittyä itseni ja join vain kupillisen kahvia. Hiilarivieroitus sai aikaan päänsäryn, mutta nyt yritän kaikin voimin pysyä ruodussa seuraavan viikon ennen iso-A:n viimeisiä synttärijuhlia. Tämän viikonlopun meno peruuntui, sillä ääneni on yhä kovin painuksissa enkä viitsinyt mennä vauvakutsuille vain istumaan hiljaa (ja syömään herkkuja). Mieluummin lepuutan ääntäni vielä tämän päivän ja huomisen, jos vaikka maanantaina pääsisin taas töihin ja salillekin. Toivottavasti seuraavaan isompaan sortumiseen ja syöpöttelyputkeen menisi piiiiiitkä aika.