Sairautta ja juhlaa

Pikku-a täytti viime viikolla kolme vuotta. Kuten olen jo kirjoittanutkin, juhlimme jo juhannuksena miehen suvun kanssa, viime viikonlopuksi olin kutsunut kylään omat vanhempani ja sisarukseni. Juhlien toteutumista joutui kuitenkin jännittämään viime hetkeen saakka, sillä lasten päiväkodissa kiertää vesirokko ja pelkäsin että jompikumpi sairastuu juuri ennen juhlia. Juhlat oli tarkoitus pitää sunnuntaina, ja lauantaina olivat tulossa kylään vanhempani ja nuorin siskoni. Perjantai-iltana iso-A:han iski kuume. Etsin tytöstä näppylöitä ja mietin että onko kyseessä vesirokko vai pelkkä flunssa. Jääkaappi oli täynnä juhlia varten ostettuja ruokatarvikkeita, ja minua ahdisti suunnattomasti että voisi olla lähes mahdoton löytää toista ajankohtaa saada kaikki paikalle. Soitinkin läpi vanhempani ja sisarukseni, jotka olivat yhtä lukuunottamatta sitä mieltä että pieni flunssa ei haittaa, eikä vesirokkokaan aikuisia pelottanut.

Lauantaina vanhempani tulivatkin meille, eikä iso-A:llakaan ollut enää edes paljon lämpöä. Sunnuntaina kuumetta ei ollut enää lainkaan. Oma kurkku oli lauantaina vähän kipeä, minkä vuoksi ajattelin että kyseessä on varmasti siis vain kesäflunssa sillä veressäni on joskus havaittu vesirokon vasta-aineet vaikka en muistakaan sitä koskaan sairastaneeni. Sunnuntaina, kun muutkin vieraat olivat jo matkalla meille monen sadan kilometrin päästä, huomasin kädessäni nämä:



Tuo sormen juuressa oleva näppylä oli ollut siinä jo päivän tai pari, ja ajattelin saaneeni rakkulan kun treenasin salilla ilman hanskoja. Päivän aikana noita pieniä näppylöitä alkoi kuitenkin ilmestyä toiseenkin käteen, kämmenen lisäksi myös sormiin. Mietin pääni puhki että voiko kyseessä olla joku rokko, sillä oloni oli näppylöitä lukuunottamatta täysin terve. Siskoni alkoi miettimään voisiko kyseessä olla enterorokko, se oli ainut tauti johon näppylät tuntuivat sopivan.

Vietimme kuitenkin juhlat kuten oli suunniteltu. Pikku-a oli jo kauan sitten toivonut saavansa Hello Kitty -mansikkakakun, mutta kun se oli vihdoin hänen edessään niin ei suostunut edes maistamaan...

Tässä juhlien muut tarjoilut:

Pellillinen kinkkupiirakkaa, vesimelonia ja kermavaahtoa, nakki-juustosarvia, nakki-lihapulla-kirsikkatomaatti-viinirypäle-juustosiili, karkkia, keksejä ja sateenkaarikakku.

Tuon sateenkaarikakun tein muuten Kinuskikissan ohjeen mukaan. Lopputulos ei ollut ihan niin kaunis kuin esikuvansa, mutta todella herkullinen ja maistui mielestäni aikalailla pannacottalta.

Kakun jämät ennen kuin katosivat parempiin suihin.

Juhlien jälkeen herkkuja jäi aika paljon, varsinkin kun pari vierasta ei halunnut riskeerata sairastumista ja jätti tulematta, ja kun peruin maanantaille suunnitellut kaverisynttärit sillä en halunnut ystävän lasten saavan rokkotartuntaa. Kävin maanantaina työterveydessä ja sain melko varman vahvistuksen enterorokkodiagnoosista, jonka vuoksi sainkin alkuviikon sairauslomaa. Kotipäivät lasten kanssa ja jääkaappi täynnä herkkuja eivät TODELLAKAAN ole kovin hyvä yhdistelmä. Pikku-a:n päiväunien aikana ja lasten katsellessa piirrettyjä kävinkin hakemassa jotain hyvää ihan koko ajan, ja kakkujen jämät oli tuhottu parissa päivässä. Onneksi en sentään ollut leiponut tai ostanut enempää herkkuja!

Nyt olisi haasteena selvitä ilman herkkuja edes pari päivää. Tänään on tiedossa kauppareissu, ja olen huomannut pyöritteleväni mielessäni ajatusta siitä miten saisin ostettua jotain hyvää ilman että lapset huomaavat ja vaativat osansa. Lauantaina meillä on varattuna picknic-risteily Tallink Siljalla, jos olemme kaikki terveinä, ja siellä en taaskaan aio kartella jo maksetun buffet-pöydän herkkuja. Onneksi rahat taitaa saada takaisin lääkärintodistusta vastaan, mutta vielä en varausta peru sillä toivon että enterorokko kiertäisi miehen ja pikku-a:n kaukaa. Tietysti on olemassa vielä vesirokon pelko, siinähän itämisaika saattaa olla jopa kolme viikkoa eli vaikka lapset ovat olleet alkuviikon poissa hoidosta niin tauti voi iskeä hetkenä minä hyvänsä.

Huomaan olevani taas siinä pisteessä, että olen aivan koukussa herkkuihin ja nimenomaan hiilareihin. Iltapalallakaan en ole syönyt rahkaa moneen päivään, sillä ovathan kinkkupiirakan jämät tai ruispalat meetvurstilla höystettynä niin paljon parempia. Varsinkin kun olen syönyt makeita kakkuja pitkin päivää, niin ajatus makeasta marjarahkasta ei ole oikein houkutellut. Aamulla olen sentään syönyt normaalin puuroaamupalan ja lounaaksi salaatin, päivällinenkin on ollut ihan terveellinen, mutta jospa kuitenkin pärjäisin tänään ilman kaikkia ylimääräisiä herkkuja...