Yöheräilyjä

Tämän päivän olotilaa kuvaa todella mainiosti yksi sana: väsymys. Se on niin kova, että päähän särkee ja jokainen koettu vastoinkäyminen on lähellä aiheuttaa itkunpuuskan tai raivokohtauksen. Yritä siinä sitten pysyä kärsivällisenä lasten kanssa...

Mainitsinkin jo aikaisemmin, että iso-A oppi kiipeämään pois matkasängystään, jonka seurauksena hänen nukuttamisensa oli aika haastavaa. Yh-viikonloppuni ajan jouduin nukuttamaan hänet makaamalla hänen sänkynsä vieressä lattialla tunnin joka ilta, sillä jaksamiseni ei todellakaan riittänyt kantamaan häntä takaisin sänkyynsä uudestaan ja uudestaan. Miehen palattua työmatkaltaan pidimme unikoulun, ja A alkoikin nukahtamaan sänkyynsä itsekseen parissa päivässä. Nukuttaminen ei siis ole ongelmana enää kummallakaan lapsella, mutta turha toivoa että kumpikaan nukkuisi yöt putkeen.

Iso-A:n saa käydä viemässä takaisin sänkyynsä yleensä 1-3 kertaa yössä. Hän jää sinne kyllä aina kiltisti - minun viemänäni - mutta koskaan ei tiedä milloin hän yrittää taas viereen. Mieheni matkan jälkeen A ei ole hyväksynyt isäänsä tekemään yhtään mitään, eli yölläkin tulee kamala kiukku jos mies yrittää viedä A:n takaisin omaan sänkyynsä. Kaiken lisäksi A herää aamuisin jo joskus kuuden jälkeen, eli eipä siinä saa silloinkaan nukuttua. Viikonloppuna päätimme miehen kanssa herätä vuoroaamuina. Minä heräsin lasten kanssa lauantaina, ja mies sai nukkua ruhtinaalisesti yhdeksään. Sunnuntaina, kun olisi ollut minun vuoroni nukkua, jouduin kuuntelemaan iso-A:n kovaäänistä protestointia ja parkumista lähes tauotta kunnes luovutin ja nousin ylös hieman seitsemän jälkeen.

Pikku-a ei myöskään nuku öitään vielä putkeen unikoulusta huolimatta. Hän saattaa nukkua tauotta aamuviiteen, mutta voi myös olla että joudun laittamaan tuttia suuhun jo ennen sitä. Viiden maissa hän ei kuitenkaan huoli enää tuttia missään nimessä, ja olenkin suostunut antamaan hänelle maitoa jottei vauva herättäisi sekä miestä että iso-A:ta. Tuolla imetyksellä olenkin saanut hänet jatkamaan uniaan, kunnes hän herää yleensä heti isosiskonsa äänen kuultuaan. Mietin joka yö, että minun pitäisi karsia tuo pikku-a:n viimeinenkin yösyöttö, mutta miehen ja iso-A:n vuoksi en ole halunnut huudattaa vauvaa kovin kauaa. Ja saattaahan hänellä oikeasti ollakin jo kova nälkä. Luulen kuitenkin että jos tuon syötön saisi pois, a alkaisi vähitellen nukkumaan yönsä heräämättä.

Minun tekisi myös joskus mieli käskeä mies tyynnyttelemään rääkyvää pikku-a:ta, mutta varsinkaan tällä viikolla en ole halunnut sitä tehdä. Miehellä on nimittäin aamuvuoroviikko ja hän joutuu heräämään jo kuuden jälkeen joka tapauksessa. Joudunhan minäkin heräämään suunnilleen samaan aikaan lasten kanssa, mutta minulla ei ole vaaraa että nukahtaisin rattiin. Mies tuli tälläkin viikolla yhtenä päivänä kotiin ja kertoi TAAS KERRAN torkahtaneensa ja havahtuneensa vastaantulevien kaistalla. Saan siis jatkuvasti pelätä, koska poliisi tulee ilmoittamaan minulle miehen jääneen kotimatkalla rekan alle tai joutuneen johonkin muuhun onnettomuuteen, minkä vuoksi tunnen suurta syyllisyyttä jos hän joutuu heräämään keskellä yötä jommankumman lapsen takia. Hän on ollut lähellä nukahtaa rattiin jo ties kuinka monta kertaa viimeisten kuukausien aikana, ja pelkään että hänen hyvä tuurinsa havahtua ajoissa ei jatku loputtomiin... En kuitenkaan halua leskeksi näin nuorena, eli yritän siksi jaksaa heräillä lasten kanssa vaikka olen itsekin aivan rättiväsynyt.

Jaksan yhä toivoa, että vielä joskus koittaisi yö jonka saisin nukkua putkeen ilman yhden yhtä herätystä, mutta pelkään että toivoni on turhaa ainakaan ihan lähiaikoina...