maanantai 10. joulukuuta 2012

Vauvakuumetta vai töihinmenoahdistusta?

Tähän saakka olen ajatellut että kaksi lasta saa todellakin riittää meille. Ainakin haluan useamman vuoden välin ennen seuraavaa raskautta ja vauva-aikaa. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut miettimään, että mitä jos... Pitäisikö kumminkin hankkiutua raskaaksi siten että saisin vauvan ennen pikku-a:n kolmatta syntymäpäivää jolloin saisin samat tuet kuin edelliselläkin vanhempainvapaalla? Mahtuisiko pinnasänky enää makuuhuoneeseemme nyt kun siellä on leveämpi sänky kuin ennen ja muutenkin uusi järjestys? Minkälainen auto pitäisi ostaa, jotta siihen mahtuisi kolme lastenistuinta?

En suinkaan ole niin hullu vauvakuumeinen, että harkitsisin kovinkaan vakavasti ehkäisyn poisjättämistä. Voiskohan tämä orastava vauvan kaipuu johtua siitä, että viiden viikon päästä olen taas töissä ja lapset päivähoidossa? On aika mielenkiintoista, että aikanaan laitoin iso-A:n hoitoon vuoden ikäisenä ilman minkäänlaista ahdistusta tai tunnontuskia, mutta nyt sydäntä raastaa kun ajattelen puolitoistavuotiasta pikku-a:ta hoitotätien armoilla. Hän on vain jotenkin niin kovin pieni vielä... Tosin hän jo kävelee - miltei juoksee, mutta ei ota askeltakaan ulkovaatteissa ja kengät jalassa -, syö itse ja puhuukin jonkun verran, eli sinänsä hänen pärjäämisestään ei pitäisi kantaa niin suurta huolta. En kuitenkaan voi itselleni mitään vaan rukoilen päivittäin lottovoittoa jotta saisin jäädä vielä kotiin.

Olen toki valmistautunut lasten hoitoon menoon hankkimalla heille nahkaisia sisätossuja, tilaamalla nimilapputarroja vaatteiden nimikointia varten sekä ostamalla huutonetistä ja kirppareilta molemmille useammat talvikengät ja talvihaalarit siltä varalta että ne kastuvat päiväkodin pihalla. Tähän saakka olen pärjännyt aikalailla yksillä kauden kengillä ja ulkovaatteilla per lapsi, sillä emme ole ulkoilleet sellaisella säällä jossa ne voisivat kastua tai vahingoittua - kurahousuja ja saappaita lukuunottamatta.

Kaikesta materiaan liittyvästä valmistautumisestani huolimatta henkinen valmistautuminen töihinmenoon ja lasten hoidon alkuun on todellakin vielä kesken. Liittyneekö vauvakuumeen lisäksi myös viime päivinä vaivannut ahdistunut olo - ja syöpöttelyn himo - siihen? Oli miten oli, koen tällä hetkellä olevani eräänlaisessa välitilassa. En osaa kuvitella meneväni oikeasti vielä töihin, mutta ensimmäinen työpäivä on todellakin jo viiden viikon päässä. Sitä odotellessa - ja pelätessä...

4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Oi kiitos, pitää yrittää laittaa se lähiaikoina eteenpäin :)

      Poista
  2. Aika upea tuo kuvakavalkadi tuossa sivun yläosassa. Olet ollut hirmu sitkeä, kun olet saanut tippumaan noin paljon kiloja! Mulla saattaa jämähtää tähän pariin kiloon... :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt pitäisi vaan löytää se sitkeys uudestaan, viime aikoina on tullut taas herkuteltua vähän liikaa...

      Poista