Tunnesyöppö mieleni ajatteli myös, miten paljon hermoja hellisi suolainen ja rasvainen ateria.
Onneksi taukopaikalle oli pahimman mielihalun aikoihin matkaa vielä useita kymmeniä kilometrejä, ja ehdin ajatella asiaa monta kertaa. Mietin mielessäni sitä, kuinka paljon kaloreita kerrosateriassa on (PALJON), ja kuinka tyytyväinen voisin olla jos en nyt sorru. Ja ylihuomenna tulee kuitenkin syötyä kaikkea mahdollista ruotsinlaivan illallisbuffetissa. Siinä vaiheessa kun pysähdyimme, olin jo saanut itseäni niskasta kiinni ja tilasin kanasalaatin joka oli myös tosi hyvän makuinen.
Selvisin siis tästä vierailusta vanhempieni luo sortumatta kertaakaan, ja ainut asia miten joustin dieetistä olivat marjat, ja se etten punninnut lihoja ja kasviksia päivällisellä kun en halunnut kuunnella isäni nipotusta. Onneksi hän oli muuten hiljaa, ihmetteli vain tänään kun äidin mannapuuro ei kelvannut lounaaksi (marja-sokerimössön kera) vaan söin normaalin tonnikalasalaattini.
Ajattelin tehdä perjantaina mittailut ja punnituksen superdieetin lopuksi, maanantaina kun saattaa olla kropassa vähän turvotusta laivareissun jäljiltä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti