Hermoja raastava päivä

Tämä päivä alkoi jo lähtökohtaisesti huonosti, kun pikku-a näki painajaisia pitkin yötä eli herätteli monta kertaa yön aikana. Aamulla olin alunperin ajatellut herätä lenkille ennen aamuvuoroon menoa, mutta olin yön heräilystä niin väsynyt että oli pakko nukkua se tunti minkä olisin menettänyt yöunista jos olisin mennyt lenkille. Sinänsä lenkkeily ei olisi edes onnistunutkaan ukkosen ja sateen vuoksi. 

Töissäkään ei mennyt kovin hyvin, kivojen tyyppien sijasta vastaan tuli vain hankalia (a)asiakkaita. Onneksi en kuitenkaan sortunut tiimipalaverissa tarjolla olleisiin donitseihin! Minua vain ärsytti se, että päästin itseni lihomaan. Normaalipainoisena ei tarvitsisi dieetata, ja voisin silloin tällöin herkutella töissä olevilla tarjoiluilla. 

Kun hain työpäivän jälkeen lapset kotiin, harrastin ensin tunnin verran hyötyliikuntaa kantamalla polttopuita ulkoa varastoon. Sillä aikaa lapset leikkivät ensin ulkona, jossa iso-A itkeskeli ulos tuomaansa ja kadottamaansa korua. Sitten he menivät sisälle, mutta annoin heidän mennä jottei tarvinnut kuunnella A:n kiukuttelua. Kun vihdoin lopetin puunkannon (tunti ja vartti, sain puolet sisälle), menin sisälle ja huomasin että lapset olivat vähän meikanneet ja sotkeneet samalla puolet meikkivoiteestani pitkin vessaa. Lapsilla oli myös naamassaan paksu kerros meikkivoidetta ja muitakin meikkejä. Tästä rangaistukseksi kielsin lapsilta telkkariohjelmat tältä päivältä, jota seurasi iso-A:n puolen tunnin itkukonsertti. 

Onneksi tyttö rauhoittui kun sai päivällistä, mutta ruoan jälkeen alkoi molemmilla ihan mahdoton riehuminen. Sain loppuillan kulumaan jotenkuten, mutta viimeinen hermojen kiristely tuli kun huomasin että A oli jossain välissä vetänyt lattialle täyden vessapaperirullan. Ei ensin meinannut myöntää, mutta tunnusti lopulta että hän se oli. Onneksi lapset sentään nukahtivat nopeasti, ja sain tehdä rauhassa huomiset eväät töihin. 

Nyt oloni on tosi väsynyt levottoman yön ja hermoja raastaneen päivän jälkeen. Toivon, että lapset nukkuisivat ensi yön hyvin niin saisin itsekin levättyä kunnolla. Positiivista on se, että en edes tänään sortunut syömään dieetin sivusta, ja sain tehtyä myös aerobiseksi kelpaavan treenin puita kantaessani. Huomenna mies saikin vapaapäivän, eli hän hoitaa lasten kuljetukset hoitoon ja pois (lapset saavat olla hoidossa muutaman tunnin jotta mies ehtii tekemään tärkeitä juttuja) ja itse pääsen ennen iltavuoroani lenkille ja salille. Jospa huomenna olisi muutenkin parempi päivä.