Heippahei sokeriton huhtikuu

Otsikosta huolimatta en ole uponnut karkkimereen. Totesin kuitenkin, että minun on mahdoton pitää täysin herkutonta linjaa tai sorrun jossain vaiheessa överimässäilyyn. Taas kerran yritän löytää sitä kuuluisaa keskitietä, johon mahtuu KOHTUUDELLA jotain hyvää, ilman että siitä alkaa mässäilykierre. Tällä viikolla treenasin tuota kohtuutta ostamalla kaupasta uutuusjäätelön. Lisäksi töissä oli eilen tarjolla lakumixin karkkeja. Selvisin melkein koko päivän, mutta illalla sorruin syömään muutaman suklaa-lakupalleron. Kokonaiskalorit eivät kumpanakaan päivänä menneet yli Kiloklubin laskeman peruskulutuksen, eli  kokonaisuus pysyi kasassa. Ehkä voin jatkossakin sallia itselleni jonkun pienen herkun joka viikko, kunhan en herkuttele joka päivä. Teki muuten vähän tiukkaa olla ostamatta jäätelöä myös tänään, mutta sain onneksi hillittyä itseni.

Painon suhteen tämä viikko on mennyt melko tasaisesti. Vajaan kilon se heittelee päivästä riippuen (koko viikko oltu välillä 84,3-85,1kg), mutta sitä ei voi estää eikä siitä saa stressata. Tiedän kuitenkin, että lihomaan minun ei tällä ruokavaliolla pitäisi päästä.

Vielä terveenä

Iso-A parani vatsataudista yhden päivän sairastamisen jälkeen, eikä tauti ole vielä iskenyt meihin muihin. Yhden A:n hoitokaverin äiti kertoi että heillä oli perheessä sairastettu kahden päivän välein, päiväkodissa hoitajat sanoivat tänä aamuna että siellä on todettu neljän päivän syklit sairastumisten välissä. Odotamme siis yhä milloin pikku-a sairastuu, tai me aikuiset. Minulla oli koko viikonlopun välillä vähän etova olo, mutta ei varsinaista oksettavaa oloa kuitenkaan, ja olo helpottui aina kun sain olla hetken aloillani. 

Lauantain aamupaino oli muuten 84,3kg, eilen sunnuntaina 84,7kg ja tänään 84,2kg. Paino menee siis hitaasti mutta (ainakin vielä) varmasti alaspäin. Nopeammin ei tarvitsekaan. Syömiset ovat pysyneet kurissa, päivittäinen kalorimäärä on ollut siinä parintuhannen paikkeilla edelleen mikä tuntuu sopivalta. Nälkä ei ole ollut, mutta toisaalta ei tarvitse syödä itseään ähkyynkään.  

Kohta ollaan sairastuvassa kaikki

Pari päivää on taas mennyt ilman että olen ehtinyt kirjoittamaan.
Keskiviikkona aamupaino oli 84,9kg, eilen torstaina ja tänään 84,7kg.
Tiistaina tullut soitto päiväkodista osoittautui vääräksi hälytykseksi, ja lapset pääsivät terveinä hoitoon keskiviikkona ja eilen. Viime yönä vatsatauti kuitenkin rantautui meille, kun iso-A alkoi oksentamaan. Onneksi olin varautunut vatsatautiin tuomalla ämpärin tytön puoliparvisängyn jalkopäähän jo viime viikolla, sillä viime yönä tyttö ei olisi ehtinyt vessaan vaan oksensi ämpäriin. Selvittiin kuitenkin ilman pyykkäämistä. Aamun aikana A ei enää ole oksentanut, mutta ruokakaan ei maistu (yöllä oksensi muutaman kerran). Hoidossa tauti alkaa olla kiertänyt jo melkein kaikki lapset, ja kaikki vanhemmat ketä tunnen ovat kertoneet että tauti on poikkeuksetta kiertänyt koko perheen. Vatsatauti lienee siis odotettavissa meille muillekin tässä muutaman päivän sisällä. Saa nähdä auttaako probioottikuuri ja kokonaisten valkopippurien syöminen...

Niinkuin vatsataudissa ei olisi tarpeeksi, minua on myös vaivannut yskä. Päivisin ei tosin lainkaan, mutta toissa iltana en meinannut saada unen päästä kiinni kun kurkkua kutitti ihan kamalasti. Samoin kun viime yönä heräsin iso-A:n oksennettua, en meinannut pystyä nukahtamaan uudestaan kurkun kutinan vuoksi. Olo ei ole onneksi muuten (ainakaan vielä) kipeä, mutta yöllinen yskä ärsyttää.
Syömiset ovat onneksi olleet kurissa, ja pari päivää on taas mennyt ilman mitään himotuksia. Pahin iska-hartiajumikin tuntuu hellittäneen, kiitos parin päivän relaksanttikuurin. Keskityin myös eilen salilla tekemään hartialiikkeet pienemmillä painoilla mutta pumppaillen, jotta veri lähtisi kiertämään mahdollisimman hyvin. Sen päälle vielä 45 minuuttia taukohuoneen hierontatuolissa koko selkää hierottaen, teki hyvää.

Alkuviikkoa

Eilen aamupaino oli 85,5kg. Tänään sama. Tänään sain töihin puhelun vasta kahden työtunnin jälkeen, että iso-A valitteli vatsakipua. Hoidossa on tällä hetkellä vatsatautiepidemia, eli oli paras hakea tyttö samantien kotiin. Kotona kävi ilmi että tyttö oli ihan terve, mikä lie vatsanväänne oli vaivannut.

Kotona ollessamme oli kuitenkin itsekuri vähän koetuksella, olisin koko ajan halunnut syödä vaikka olisin juuri äsken syönytkin. En kuitenkaan sortunut vaan kestin tämänkin päivän ilman sokeria. Himotukseen vaikutti varmaan menkkojen alkaminen ja se, että kärsin koko päivän päänsärystä niska-hartiaseudun jumin vuoksi. Jospa lihasrelaksantti auttaisi, ja päänsärky olisi aamulla poissa...

Vähän löysää muttei liikaa

Vaaka näytti tänään 84,9kg. Tiedän että ei olisi hyvä seurata painoa joka päivä, mutta omalla kohdalla olen huomannut että kun en käy vaa'alla niin alan lipsumaan syömisissä, ja sitten ei TAATUSTI tule punnittua itseään. 

Kävimme tänään Helsingissä katsomassa veljeni ja hänen avopuolisonsa kahdeksan päivän ikäistä vauvaa. Oli se kyllä tosi suloinen, mutta vauvakuume ei onneksi iskenyt. Automatkat menivät helposti ilman jo (pahaksi) tavaksi muodostunutta karkkipussia. 

Menomatkalla söimme ABC:n noutopöydässä, itse otin broileria ja kasviksia. Vanhempani olivat myös veljeni luona, ja äiti oli tuonut perinteiset rotinat eli kermatäytekakun, jota söin palan. Se sai olla pieni sallimus, jonka avulla harjoittelen rentoutta syömisissä ilman että sorrun taas sokeriövereihin.  Kotimatkalla pysähdyimme hesellä, mutta en jatkanut herkkulinjalla vaan söin kanasalaatin. 

Tämän päivän kalorimäärä oli Kiloklubin mukaan noin 2000, eli juuri sopivasti. 

Viides päivä ilman herkkuja

Paino oli aamulla 85,3kg. Nyt on siis turvotukset ja nesteet kropasta pois, kaikki jäljelle jääneet liikakilot lienevät siis silkkaa rasvaa. Kymmenen kiloa olisi hyvä  saada pois, mutta toisaalta en halua asiasta pakkomiellettä. Haluaisin niin kovin oppia elämään rennolla otteella, ilman jatkuvaa kaloreiden laskemista ja kohtuudessa pysyen. 

Monen vuoden jojoilu ei kuitenkaan anna kovin paljon toivoa että oppisin koskaan elämään kohtuudessa. Joko syön liikaa herkkuja tai sitten en lainkaan. "Ei lainkaan" johtaa myös jossain vaiheessa aina repsahdukseen, mutta silloinkin kun sallin herkkuja kohtuudella, homma karkaa yleensä jossain vaiheessa käsistä. Sen jälkeen kun sain painon putoamaan 2012, olen käytännössä joka syksy herkutellut liikaa ja lihonut sen vuoksi. Keväällä olen päässyt takaisin ruotuun, ja taas seuraavana syksynä turvonnut. Ja jo kolmen vuoden ajan olen joka vuodenvaihteessa ollut painavampi kuin vuotta aiemmin. Mitenköhän onnistuisi että en taas ensi syksynä lihoisi...

Miten meni sokerivieroituksen kolmas ja neljäs päivä

Aamupaino oli eilen torstaina 85,8kg, tänään 85,2kg. Jo tämä pari kiloa mitä nesteitä on hävinnyt kropasta kolmen vuorokauden aikana, on tehnyt oloa kevyemmäksi. Sormukset menevät taas helposti sormiin, kun viikko sitten niitä sai repiä kädestä ja tunkea takaisin väkisin.

Vatsa on kyllä edelleenkin tosi pullea, mutta turha tietty toivoakaan että se litistyisi parissa päivässä. Juuri äsken mietin kyllä että eikö muka siellä oikeasti ole vauvaa!!?? No ei ainakaan pitäisi, sillä menkat tulevat säännöllisesti, ja kaipa siellä joku potkisi jos olisi sisälläni...

Mietin että kehtaanko julkaista tätä kuvaa lainkaan, mutta tässä saatte itse nähdä miksi voisin itsekin kuvitella odottavani vauvaa:

En notkistanut selkääni ainakaan tarkoituksella tässä kuvassa, ja annoin vatsan olla mahdollisimman rentona. Normaalisti vedän kyllä vatsaa sisään lähes aina ihmisten ilmoilla ollessani, jotta maha ei näyttäisi ihan niin isolta mitä se on. Ärsyttää muuten todella paljon, että liikakilot ilmestyvät aina ensin vatsaan, sen jälkeen sit reisiin...

Syömiset ovat pysyneet kuosissa. En ole laskenut kaloreita, mutta olen syönyt normaalin ruokavalioni mukaisesti. Aamupalaksi siis munakasta, lounaaksi tonnikalasalaattia, päivällinen samaa ruokaa muun perheen kanssa, välipalalla heraa ja iltapalaksi rahkasmoothie. Tällä viikolla ei ole tehnyt edes mieli mitään ylimääräistä, aika jännää mikä vaikutus asenteella on tähän hommaan. Monen monta viikkoa yritin muka olla herkuttelematta, mutta vedin kaikkea ylimääräistä minkä ehdin. Nyt kun tein oikeasti PÄÄTÖKSEN olla herkuitta huhtikuun ajan niin ei ole tehnyt vielä yhtään tiukkaa. Toisaalta nyt on vasta huhtikuun ensimmäinen päivä, ja vasta neljäs ilman karkkia, mutta jokainen päivä ilman sokeria on hyvä päivä!

Päivä 2, Keskiviikkona 30.3.

Tänään aamupaino oli 86,0kg. Olo on vähän parempi kuin eilen, kun pahin turvotus helpotti ja pystyin jopa hengittämään istuessani! Viime yö oli tosi levoton, kun lapset näkivät painajaisia ja itkeskelivät pitkin yötä. Tänään onkin väsyttänyt ihan kamalasti koko päivän, mutta jaksoin silti käydä töiden jälkeen polkemassa crosstrainerilla. Töistä tullessa oli taas kiire ruokkia lapset jotta ehtivät ajoissa jumppaan, ja hermot olivat väsymyksestä johtuen tosi kireällä. Pakko tunnustaa että saatoin karjua lapsille vähän liikaa, ja normaalioloissa olisi ollut oikein otollinen aika sortua karkkeihin. Onneksi aikaa ei ollut, niin ei tarvinnut edes tahdonvoimaa jättää sokeri syömättä...

Jalat ovat eilisestä treenistä ihan sikakipeät ja veikkaan että huomenna ne ovat vielä kipeämmät. Taas muistutus siitä, että treenejä kannattaa vaihdella! Huomenna pidän lepopäivän, perjantaina olisi tarkoitus käydä taas salilla ja viikonloppuna lenkillä. Semmoista siis tänään...

Sokerivieroituksen 1. päivä, tiistai 29.3.2016

Klo 6.35

OMG!!! Aamupaino 87,2kg. JÄRKYTTÄVÄ lukema ja se kyllä näkyy kropassa. Olen kuin viimeisilläni raskaana, vain vauva puuttuu. 

Klo 15.04

Työpäivä ohi ja salitreenikin tehty. Nykyään on haastavaa käydä salilla tiistaisin ja keskiviikkoisin, kun pitäisi  hakea lapset hyvissä ajoin hoidosta jotta ehditään syödä ennen tiistain balettia ja keskiviikon temppujumppaa. Tänään muistin onneksi PT:n suunnittelemat aikasidonnaiset treenit, joista etsin yhden sähköpostista. Teki muuten tiukkaa saada neljän liikkeen putki tehtyä viimeisellä kierroksella. Pulssi hipoi 170 lyöntiä ja hiki virtasi. 25 minuutissa sain tehtyä kuusi pystypunnerrusten, kulmasoutujen, askelkyykkyjen ja kyykkyhyppyjen supersarjaa. Treenin jälkeen olo oli melko kuollut kun en ole tehnyt tuollaista treeniä aikoihin. 

Vielä ei ole tehnyt mieli mitään ylimääräistä naposteltavaa, mutta pahin aika päivästä on ollutkin se, kun on tultu lasten kanssa kotiin, ennen päivällistä ja sen jälkeen. 

Klo 21.10

Tänään ei missään vaiheessa tehnyt edes mieli mitään ylimääräistä, mutta toisaalta ei ollut aikaakaan. Heti kotiintulon jälkeen syötiin, sit kävin äkkiä lasten kanssa kirjastossa ennen kuin vein heidät balettiin. Tunnin jälkeen kotiin, iltapala lapsille, salaatin teko itselle huomiseksi ja lapset nukkumaan. Söin iltapalan tunti sitten, äsken venyttelin ja putkirullasin. Teki kyllä hyvää, sillä yllättäen jalat oli salitreenistä vähän hapoilla. Kohta nukkumaan, huomenna taas uusi päivä. 

Herkuton huhtikuu eli 30 (+3) päivän sokerivieroitus

Viime aikoina herkuttelu on taas karannut käsistä, kiitos kauppojen hyllyillä notkuneiden suklaamunien ja muiden pääsiäisherkkujen. Kerman kanssa syötynä mämmikään ei ole mikään kovin kevyt herkku, ja veikkaan että se on myös aiheuttanut minulle vatsavaivoja. Varsinkin viimeisen viikon aikana vatsa on turvonnut entistäkin enemmän, ja olo alkaa olla jo melko tukala. Viime yönä heräsin itse asiassa keskellä yötä ihan järkyttävän huonoon oloon, mikä ei helpottanut millään vaan makasin vessan lattialla hiessäni kylpien kunnes oksensin. Onneksi aamulla olo oli taas ihan normaali, eikä muilla perheenjäsenillä ole ollut vatsavaivoja eli en usko vatsavaivojen johtuneen ainakaan ruokamyrkytyksestä. Sitten erehdyin syömään iltapalaksi mämmiä, jonka jälkeen vatsassa alkoi taas vellomaan. Toivottavasti ensi yönä ei kuitenkaan tulisi samanlaista pahoinvointia...

Päätin kuitenkin, että nyt saa riittää. Heti huomisesta lähtien alkaa 30+3 päivän herkkulakko. Aluksi ajattelin että aloitan aprillipäivänä, jolloin lakon pituus olisi koko huhtikuun eli 30 päivää, mutta miksi odottaa sinne ja syödä lisää herkkuja? 

Helppoa se ei kyllä tule olemaan, sillä nyt on tullut taas tosi pahaksi tavaksi napostella koko ajan kaikkea turhaa ja tyhjentää herkkukaappia aikalailla päivittäin. Tuosta tavasta eroon pääsy vaatii taatusti tahdonvoimaa ja päättäväisyyttä. Pitää vaan ajatella että jos mä en nyt katkaise tätä putkea niin painan kohta taas yli 90 kiloa mitä en kestäisi! Lisäksi olis tietty kiva mahtua taas kaapissa oleviin housuihin, ja kesäkin on tulossa mekkokeleineen. 

Jotta pysyisin ruodussa niin lupaan raportoida tänne taas säännöllisesti. Jos en ihan joka päivä ehdi, niin edes joka toinen. Tsemppiä minulle!

Hei hei mitä kuuluu...

Viime aikoina ei ole ollut minkään vertaa motivaatiota kirjoitella tänne blogiin. Mielessä on kyllä pyörinyt monenmoisia aiheita, mutta tietokoneen ääressä ei tule nykyään paljonkaan istuttua, itse asiassa konetta ei tule välttämättä edes avattua joka päivä. Kännykän kautta ei myöskään jaksa alkaa näpyttelemään eli kirjoittelu on sen vuoksi jäänyt.

Alkuvuodessa on ollut hyvää ja huonoa. Kiropraktikolle maksamani kymmenen kerran hoitosarja on yhtä kertaa vaille valmis, ja hoito on auttanut koko viime vuoden vaivanneeseen jumitukseen. Olen päässyt lisäksi hierojalle muutaman viikon välein, mikä on tietysti auttanut jumituksesta eroon pääsyssä. Selkä meinaa olla edelleenkin kipeä aamuisin, siihen jumitukseen ei taida auttaa kuin sängyn vaihto mihin ei ikävä kyllä ole varaa. Pitää kuitenkin olla iloinen siitä, että päivisin ei tarvitse kärsiä väsyneestä tai kipeästä selästä.

Se mikä on mennyt viime aikoina myös hyvin on treenit. Olen käynyt juoksumatolla kerran viikossa, ja jaksan juosta oikein hyvin reilut puoli tuntia putkeen. Alkuun penikat meinasivat tulla kipeiksi, mutta venyttely ja putkirullaus ovat auttaneet. Salikortti sinne salille on ikävä kyllä voimassa enää tämän viikon, pitää toivoa että tiet alkavat olla sulana jotta pääsen jatkossa juoksemaan ulos. 

Juoksutreenin lisäksi olen käynyt työpaikan salilla tekemässä normaalia lihastreeniä parisen kertaa viikossa, joinain viikkoina olen ehtinyt tekemään salitreenin vain kerran, mutta pari kertaa on tavoite ja se on pääasiassa toteutunutkin. 

Kehonhuollon kanssa on muuten ollut vähän niin ja näin. Joogaaminen on jäänyt täysin, ja illalla kun lapset on saatu sänkyyn on paljon mukavampi istua miehen vieressä sohvalla telkkaria katsellen (ja näprätä älypuhelinta) venyttelyn sijaan. Ja kun kroppa ei jumita mistään kohdasta niin venyttely ei ole ensimmäisenä mielessä...

Kaikkein heikoimmin on mennyt syömisten osalta, oliko yllätys? Normaaliin tapaan syömisten perusrunko on kyllä kunnossa, mutta lisäksi tulee syötyä ihan liikaa herkkuja. Jotain hyvää tulee syötyä lähes IHAN joka päivä, eikä ihme että housut puristavat. Toisaalta asia ei ahdista yhtään, mutta toisaalta ärsyttää kun kaapissa on vain parit jalkaan mahtuvat housut eikä uusiakaan viitsisi ostaa. Nytkin on joka viikonloppu syitä herkutella, ja periaatteessa se ei haittaisikaan jos vain viikonloppuisin söisi karkkia tms. mutta kun herkkukaapilla tulee tosiaan käytyä joka päivä niin pitäis varmaan ottaa jo itseä niskasta kiinni... Joka viikko lupaan itselleni että nyt pysyn ruodussa arkipäivät, mutta jostain syystä en vaan pysty siihen! Sokerikoukku on ihan todellinen asia josta ei TODELLAKAAN ole kovin helppo pyristellä pois. Pitää vaan yrittää kuntoilla senkin edestä, että paino ei nousisi ihan niin nopeasti ennen kuin saan taas syömiset kuosiin. Pitemmän päälle jatkuva herkuttelu ja runsas kuntoilu ei tietysti johda mihinkään eikä ole varmaan kovin hyväksikään, mutta josko pääsiäisen jälkeen saisi herkutteluputken taas katkaistua...

Kehonhuollon vuoro

Viime vuonna käytin aikaa (ja rahaa) PT:n kanssa treenaamiseen, ja liikuin sekä söin hänen suunnittelemiensa ohjelmien mukaan. Alkuvuodesta tuli tulosta, mutta loppuvuodesta aloin löysäillä ja sain taas takaisin kaikki pudottamani kilot. Salitreenit olivat koko vuoden lähes aina kovasykkeisiä, minkä lisäksi kävin kesällä juoksemassa säännöllisesti. Koko vuoden ajan kärsin myös selkäjumista enemmän tai vähemmän, eikä se meinannut helpottaa edes hieronnan avulla. En tiedä johtuivatko selkävaivat noista treeneistä vai jostain muusta, mutta ne olivat silti ärsyttäviä. Minulla ei kuitenkaan ollut rahaa käydä säännöllisesti hierojalla, ja kaikki ylimääräinen aika meni salilla tai HIITiä tehdessä. 

Tänä vuonna olen ottanut tavoitteekseeni saada selän kuntoon. Pari viikkoa sitten olin salilla treenaamassa, ja tehdessäni jalkaprässiä alaselässä tuntui napsahdus kun jotain meni jumiin. Kipu oli iskiastyylistä, ja helpotti parissa päivässä. Loppuviikosta menin uudestaan salille, ja alkutreeni menikin ihan hyvin. Kuitenkin, kun nostin tangon niskan taakse viimeistä kyykkysarjaa varten, tunsin että pitkät selkälihakset menivät täysin jumiin. Yhtäkkiä en pystynyt edes kumartumaan, puhumattakaan että olisin pystynyt jatkamaan treeniä. Itseasiassa en pystynyt olemaan edes töissä, vaan jouduin menemään lääkärin kautta kotiin relaksanttireseptin kanssa.

Seuraavana päivänä soittelinkin aikaa kiropraktikolta. Olen nyt käynyt hoidossa kolme kertaa, ja tuntuu siltä että selkä on ehkä vähän paranemaan päin. Maksoin kerralla kymmenen hoitokertaa koska sain alennusta kertahinnasta, ja tarkoitus olisi saada nikamalukot avattua jotta hierojalla käynnistä olisi jotain hyötyäkin. Onhan tuo hoito tosi kallista, mutta se oli vähän pakko maksaa.

Muutenkin olen ajatellut, että yritän tänä vuonna keskittyä kovaa treenaamisen sijaan kehonhuoltoon. Tarkoitus on kyllä käydä edelleenkin salilla ainakin pari kertaa viikossa, mutta myös venytellä ja jumpata selkää enemmän. Yoogaian ilmaiskuukausi Buzzadorin kautta on ollut aika hyvä, vaikka olenkin ollut liian laiska tekemään monia treenejä. Jotta muistan keskittyä myös kehonhuoltoon, kirjaan myös venyttelyt ja muun kehonhuollon tuonne liikuntapäiväkirjan puolelle, kunhan se kestää vähintään 25 minuuttia. Jospa sen avulla myös muistaisin venytellä treenien jälkeen, se kun on välillä meinannut unohtua. Niin, ja keskikropan lihaksia vahvistaakseni aloitin helmikuun alussa lankkuhaasteen. Tänään eli kolmas päivä lankutin 30s putkeen mikä ei häpeäkseni ole kovinkaan helppo homma, kuun lopussa pitäisi jaksaa 5 minuuttia...

Kävin muuten eilen pitkästä aikaa juoksemassa. Ulkona en uskalla hölkätä näin talvisaikaan, ja edellisestä lenkistä onkin varmaan useampi kuukausi. Viime vuoden lopussa käytin työsuhde-etuna saamani sporttipassin saldon ja ostin 10 kerran sarjalipun paikalliselle kuntosalille. Kortti on voimassa kolme kuukautta, ja kuukausi ehti mennä ennen kuin pääsin sinne ensimmäisen kerran. Salitreeniä en jaksa mennä sinne tekemään, koska on paljon helpompi käydä "omalla" salilla työpaikan kellarissa. Myöskään ohjattujen liikuntojen ajankohdat eivät oikein sovi aikatauluihini, mutta tarkoitus onkin käydä siellä juoksemassa. Eilen menin siis sinne ekan kerran, ja jaksoin hölkätä 40 minuuttia putkeen. Huomasi muuten jaloista, että ei ole tullut juostua aikoihin. Jalat olivat kipeät ja väsyneet koko illan, mutta rullailu ja venyttely auttoi jonkin verran. Tänäänkin tunnen lihaksissani eilisen hölkän, mikä on oikeastaan aika ihana tunne. Nyt olisi tarkoitus käydä juoksemassa tuolla noin kerran viikossa, niin ehdin käyttää sarjakortin ennen kuin se menee vanhaksi...

Iso-A on muuten kuumeessa ja jäin lasten kanssa kotiin täksi päiväksi ja huomiseksi. Olen ajatellut tehdä ainakin tänään jonkun yoogaian jumpan ennen kuin jäsenyys umpeutuu. Toivon myös hartaasti, että A tervehtyisi ennen perjantaita, sillä lapset ovat menossa yökylään miehen vanhempien luokse. Miehen kanssa olisi tarkoitus päästä laivalle, toivottavasti reissu ei vaan peruunnu...

Buzzador: Yoogaia

Viime vuonna pääsin testaamaan Yoogaiaa Buzzadorin kautta, mistä kirjoittelin täällä.
Tänä vuonna Buzzadorille tuli Yoogaian kampanja uudestaan, ja pääsin mukaan tälläkin kertaa. Sain siis Yoogaian jäsenyyden kuukaudeksi maksutta.
 

Yoogaiassa on tosi paljon erilaisia jumppa- ja joogaharjoituksia vartin treeneistä tunnin mittaisiin harjoituksiin. Itse en ole ehtinyt tekemään kamalan montaa treeniä, mutta tekemäni ovat olleet tosi kivoja. Olen kokeillut selkäjumppaa, venyttelyä, keppijumppaa ja putkirullausta. Yoogaiassa on myös paljon eripituisia harjoituksia vartin kestävistä jopa tunnin treeneihin. Jos siis on vain vähän aikaa, voi vaikka tehdä lyhyen venyttelytreenin. Omasta mielestäni vartin kestävät treenit ovat ehkä vähän turhia, mutta toisaalta niilläkin voi saada verta kiertämään esimerkiksi kesken työpäivän.

Itse olen testannut ainoastaan suomenkielisiä tallenteita, mutta Yoogaiassa saisi valita myös englannin- tai saksankielisten ohjaajien treenejä sekä suoria lähetyksiä, jolloin ohjaaja pitää tuntia juuri silloin kun treenaat itsekin. Jos tietokoneesta kytkee webbikameran päälle, niin ohjaaja näkee sinut ja voi esimerkiksi kommentoida asentoja.

Viime vuonna en tehnyt montaakaan Yoogaian harjoitusta, tällä kertaa olen saanut tehtyä niitä vähän enemmän mutta en kuitenkaan yhtään niin paljon kuin olisin ehkä halunnut. Jotenkin tuntuu vaan kovin haastavalta aloittaa mitään jumppaa tai treeniä kotona, kun lapset tulevat jatkuvasti häiritsemään tai kissat nuuhkimaan ja kerjäämään silitystä. Voisi kuitenkin olla aika hyödyllistä tehdä enemmän ainakin venyttely- ja selkätreenejä, sillä selkäni on taas viime ajat ollut tosi jumissa mikä on vaikeuttanut treenaamistakin, arjesta puhumattakaan. Yritän saada aikaiseksi kirjoitella asiasta lisää tässä lähiaikoina.

Minulla on Yoogaia käytössä enää kuusi päivää, mutta jos haluat itse päästä testaamaan palvelua niin saat kaksi viikkoa ilmaista treeniaikaa kun aktivoit edun Yoogaian sivulla koodilla BUZZ2016. Koodi on voimassa enää tämän päivän ja huomisen - koska olen ollut liian saamaton bloggaamaan viime aikoina - eli hop hop heti Yoogaian sivustolle!

#yoogaiabuzzaus  #buzzador

Karkkilakko tai sitten ei

Joulun aikana olen turvonnut kuin pullataikina, ja ajattelin että nyt alkaa karkkilakko. Suunnittelin että nyt on pakko pysyä tiukkana ainakin helmikuun puoliväliin asti, jolloin juhlimme isäni 60-vuotispäiviä ja näen monia sukulaisia joita en ole nähnyt vuosiin. Sitten aloin miettimään, että ehdoton herkkujen kieltäminen ei ole ennenkään toiminut omalla kohdalla. Tai siis se toimii jonkin aikaa - jos toimii -, kunnes tulee "pakollinen" lipsuminen ja mopo karkaa käsistä.

Nyt onkin ajatuksena se, että yritän hillitä herkuttelua suoranaisesti kieltämättä itseltäni mitään. Tarkoitan sitä, että en osta kaupasta itse herkkuja, mutta jos jossain on jotakin hyvää tarjolla niin syön mitä mieli tekee mutta kohtuullisesti. En myöskään napostele ylimääräistä. Joulukuussa homma meni siihen, että päivän pääateriat menivät kyllä ihan perusterveellisen ruokavalion mukaan, mutta sen lisäksi söin kaikkea ylimääräistä. Kun tein lapsille iltapalaa, saatoin syödä hapankorppua, paahtoleipää, hedelmiä, mitä milloinkin. Ja jos jossain oli makeaa tarjolla niin ahmin sitä lähestulkoon kaksin käsin. Normaalilla ruokavaliolla tuskin lihoo, mutta jos napostelee koko ajan kaikkea ylimääräistä niin paino nousee taatusti.

Tiedän, että olen kirjoittanut näitä ihan samoja juttuja blogiini jo aiemminkin ja kuulostan varmaan ihan rikkinäiseltä levyltä, mutta olen mikä olen ja muutos ei ole helppoa. Yritän kuitenkin koko ajan oppia olemaan itselleni armollinen, ilman että se tarkoittaa jatkuvaa herkuttelua ja painon nousua. Ja jos joskus tekee mieli suklaata, niin voin syödä palan tai kaksi suklaata (iso boksi kääreellisiä Fazerin sinisiä on vielä keittiön herkkukaapissa), mutta merkkaan syömiseni Kiloklubiin ja pidän päivän kokonaiskalorimäärän alle 2000kcal:ssa.

Viimeisen viikon aikana herkuttelin käytännössä joka päivä karkilla tai suklaalla, ja eilen kun en enää sitä tehnyt niin kärsin armottomasta päänsärystä koko iltapäivän ja illan. Liekö syynä niskajumi vai hiilareiden vieroitusoireet. Joulun turvotuksesta hävisi vuorokaudessa yli kilo, mutta vaaka näyttää edelleen yli 80 kiloa. Saa nähdä minkä verran joulukuun aikana kertyneistä kiloista on pelkkää turvotusta ja minkä verran olen saanut kerättyä rasvaa kroppaan...

Viime vuodesta ja vähän alkaneestakin

Vuosi 2015 takana ja mitä jäi käteen. Paljon kivoja hetkiä lasten ja miehen kanssa mutta myös hermojen kiristelyä. Plussalle kuitenkin jäätiin fiiliksen suhteen.  Lapset kasvavat ihan uskomattoman nopeasti ja oppivat koko ajan lisää.

Töissä ei tapahtunut mitään erityisesti mieleenjäänyttä tai mainittavaa tänä vuonna. Onnea on hyvä työpaikka jossa viihtyy, ja kivat työkaverit.

Liikuntaa viime vuonna kertyi 184 kertaa, joista kuntosalilla 87 kertaa ja aerobista saman verran, loput 10 hyötyliikuntaa (joihin siis lasken vaan oikeasti liikunnaksi ajateltavat kuten vaikka reippaan haravoinnin tai pihan kolaamisen). Liikuntakertoja oli 13 kappaletta enemmän kuin viime vuonna, mutta vieläkin voi parantaa. Ikävä kyllä jouluviikolla alkoi flunssainen olo, joka on vaivannut vielä tälläkin viikolla, eli en päässyt tavoittelemaani 190 kertaan. 

Herkkuja tuli syötyä varsinkin loppuvuodesta vähän liikaa, minkä vuoksi paino taitaa olla samoissa lukemissa kuin vuosi sitten. Toisaalta hyvä että edes samoissa eikä enemmän. Tosin en ole käynyt vaa'alla viikkokausiin, mutta vaatteista huomaa että maha on turvoksissa. Periaatteessa söin kyllä muuten normaaliterveellisesti (aamupala, iltapala, lounas, päivällisellä samaa ruokaa muiden kanssa), mutta kaiken lisäksi olen syönyt ihan liikaa suklaata ja karkkeja.

Alkavalle vuodelle olisi suunnitelmissa kevyempi alkuvuosi, vähintään saman verran liikuntaa kuin tänä vuonna, ja kivoja hetkiä perheen kanssa. Tänä vuonna minulla ei ole PT:n tekemiä ohjelmia, vaan minun tulee osata hallita syömisiäni ihan itse. Treeniohjelmia löytyy kyllä vaikka kuinka paljon - voi vaan tulla valinnanvaikeus -, eli senkin suhteen kaiken pitäisi olla kunnossa ja motivaatiota saada ainakin vaihtelusta. Yritän päästä joulukuun aikana muodostuneesta sokerikoukusta eroon TAAS KERRAN, ja saada turvotukset pois.

Eilen tulin lasten kanssa vanhempieni luo muutamaksi päiväksi, sillä sain töistä lomaa vuodenvaihteesta loppiaiseen. Joulunhan vietimme miehen vanhempien luona, ja onkin ihana päästä käymään lapsuudenkodissani edes tässä vuodenvaihteen tienoilla. Kuten kaikki tiedätte, niin siellä on tarjolla niin päivä- kuin iltakahvitkin äitini leipomusten kera, mutta kun kotiudumme ensi viikolla niin sit saa herkuttelu jäädä...

Jouluna

Tässä jokunen kuva joulusta

"Lasten kanssa" tehty piparkakkutalo. Eivät tainneet paljon saada auttaa...

Jouluaaton päivällispöytä

Päivällisen alkupalat

Joulukuusi appivanhempien luona

Näitä tuli syötyä aika paljon

Osuuteni joulupöytään eli suklaakakku jälkkäriksi

Saamistani joululahjoista paras, vaikka en isä olekaan. 

Palaan asiaan ensi vuonna!

En ole kuollut

En ole kuollut, enkä muutenkaan uponnut suklaamereen. Ei vaan ole ehtinyt/jaksanut/viitsinyt kirjoitella, kun ei ole ollut paljonkaan sanomista. Syömiset ovat menneet niin ja näin, herkutellut olen ihan liikaa ja olo on jo valmiiksi turvonnut ennen kuin on edes päästy jouluruokien kimppuun. Toisaalta en stressaa, vaan aion taas tammikuussa merkata syömiset kiloklubiin ja jättää herkut vähemmälle. Siitä lisää sit joskus, kohta lähdemme perheen kanssa miehen vanhempien luokse joulun viettoon, jossa on tiedossa hyvää ruokaa ja hyvää seuraa. Palataan asiaan joko joulun jälkeen tai sitten ensi vuoden puolella.

Hyvää joulua kaikille!

Miten tästä eteenpäin, eli pakko kasvaa aikuiseksi

Tämä viikko on taas ollut vähän blääh. Kaamosmasennus vaivaa, eikä mikään meinaa kiinnostaa. Kuntoilla ei jaksaisi millään, ja töissäkin tulee vastaan vaan tyhmiä asiakkaita. Sain kyllä käytyä tekemässä salitreenin maanantaina ja torstaina ja treenit tuntuivat hyvältä. Keskiviikkona tein salilla koko kropan aikasidonnaisen treenin mikä meni kyllä sykkeiden osalta HIITin puolelle. Perjantaina olisi ollut tarkoitus tehdä vielä se varsinainen HIIT, mutta koko työpäivän ketutti kaikki mahdollinen, ja olo oli niin väsynyt että luovutin treenin suhteen. Olisihan se fiilis saattanut parantua treenistä, mutta perjantaina ei ollut sellainen olo kuin esim. maanantaina kun laiskotti vaan vähän (siihen treeni siis auttoi), vaan olo oli niin väsynyt että teki melkeinpä vaan mieli itkeä. 

Koska minulla oli siis perjantaina töiden jälkeen aikaa ennen kuin piti hakea lapset hoidosta, päätin käydä tekemässä viikonloput ruokaostokset jo etukäteen. Alunperin oli tarkoitus että mies käy eilen lauantaina lasten kanssa ruokakaupassa sillä aikaa kun käyn itse vaihdattamassa autooni uudet talvirenkaat, mutta mies on aika pahassa flunssassa eli oli hyvä että pääsin itse sinne ruokakauppaan jo perjantaina. Lisäksi ehdin piipahtamaan uudessa XXL:ssä, ja ostin sieltä avajaistarjouksessa olleen käsipainosetin jollaista olen himoinnut jo kauan. Nyt pystyn siis treenaamaan kotonakin tehokkaammin, kun minulla on jopa 9 kilon käsipainot kotona. Niillähän tekee jo vaikka mitä.

Syömisissä olen tämän viikon aikana lipsunut. Ei mitään maata mullistavaa, mutta hiilareita on tullut syötyä liikaa. Olen sortunut töissä tarjolla olleisiin karkkeihin, ja kotiin ostamaani sekaleipään (ei pitäisi ottaa koskaan edes yhtä siivua sillä se EI jää siihen), karkkia on tullut syötyä myös kotona mutta se on jäänyt ihan vaan muutamaan namiin enkä ole syönyt niitä ihan joka päivä. Tämä on niin tuttua joka syksyltä, eli kun kaamos masentaa niin sorrun syömään hiilareita. Välttämättä kokonaiskalorit eivät ole olleet missään ihan kamalissa lukemissa, mutta kun PT:n ohjeissa olisi alle 1800kcal lepopäivinä (VHH) ja sata kaloria enemmän treenipäivinä (enemmän hiilareita) niin olen kyllä taatusti syönyt yli 2000kcal. 

Olen miettinyt paljon tulevaisuutta tämän viikon aikana ja jutellut asioista myös miehen kanssa. Tuntuu turhalta maksaa PT:lle ruokavaliosta jota en pysty noudattamaan, varsinkin kuin rahat ovat aina tiukassa. Toisaalta tämä vuosi PT:n kanssa on ollut tosi hyvä, mutta minun on varmaan aika lopettaa. Pääasiallinen syy homman lopettamiseen on raha. Jos sitä olisi enemmän niin jatkaisin varmasti, (ja toivoisin että kuukauden tai parin päästä motivaatiota olisi taas enemmän). Nykyään suurin osa palkasta menee laskuihin ja menoihin, ja tili on AINA tyhjä viimeistään kuun puolivälissä. Luottokorttivelka kasvaa joka kuukausi, ja nytkin kaikki veronpalautukset menevät siihen että lyhennetään luottokorttivelkoja pois jotta alkuvuodesta voi taas maksaa loppukuun ruokaostoksia luotolla. (Velkoja saa sitten taas lyhentää heinäkuun lomarahoilla, jotta voi taas loppuvuoden vinguttaa visaa) Tämä kierre alkaa jo käydä hermoille, eli parempi siis jättää PT:lle menevät kulut pois, niin saa käydä ruokakaupassa kerran tai pari enemmän ilman luottokorttiin sortumista. Toisaalta selkäni on nykyään kestojumissa, eli hierojalle pitäisi päästä vähän useammin kuin nykyisin mikä ei myöskään ole ilmaista. Niin ja rahatilannetta ei varmasti yhtään auta noi käsipainojen tyyliset heräteostokset, mutta kun halvalla sai... Talvirenkaatkin oli pakko vaihtaa uusiin.

Pelottaa vaan, että mitä käy ilman PT:n tukea. En todellakaan ole vielä löytänyt rentoutta syömisissäni. Toisaalta en stressaa jos syön ohi ruokavalion (mikä ei välttämättä ole niin hyvä juttu sillä minun on ihan liian helppo syödä kaikkea ylimääräistä), mutta toisaalta tuntuu että en voi jättää perusrunkoa ja kaloreiden laskemista kokonaan pois. Minun on kuitenkin pakko niin sanotusti kasvaa aikuiseksi ja alkaa opettelemaan itse sitä, kuinka paljon voin oikeasti syödä lihomatta. Minun on pakko oppia, että jos en noudattaisikaan mitään tiettyä ruokavaliota, niin en vaan voi syödä ylettömästi herkkuja (tai edes normiruokaa) tai paino nousee taas saman tien. Salitreenejä aion jatkaa joka tapauksessa, ja maksoin vielä pari yhteistreeniä PT:lle viime palkasta. Minulla on sitäpaitsi jemmattuna kymmeniä erilaisia saliohjelmia koko kropan treeneistä jopa viisijakoisiin ohjelmiin ja kaikkea siltä väliltä, eli en voi väittää etten saisi vaihtelua treeniin vaikka en saakaan enää ihka uusia ohjelmia kuukauden tai parin välein.

Syömisten aisoissa pysyminen jännittää siis kaikkein eniten. Olen varma, että jos selviän vuoden loppuun ilman että turvotan itseäni ihan älyttömästi, niin tammikuussa on sitten taas helpompaa...

No just

Hieroja perui hieronnan tuntia ennen varattua aikaa sairastumisen johdosta. Sain uuden ajan vasta 18.11. eli pitää odotella vielä kaksi viikkoa. On kai soitettava oman kylän hierojalle jos saisin ajan edes vähän aikaisemmin (tämä tänään peruuntunut on siis Grouponin kautta ostettu diili)... Eilen illalla en ottanut lihasrelaksanttia tai särkylääkettä, ja heräsin klo 3 ihan jumalattomaan selkäkipuun. Otin sit silloin särkylääkkeen ja sain onneksi pian unen päästä kiinni. Olenhan mä kärsinyt näistä (yöllisistä) selkäkivuista jo pitkän aikaa, mutta viime aikoina ne ovat vaivanneet taas pahemmin kuin aikoihin. Paha vaan, ettei oikein olisi varaa käydä hierojallakaan kovin montaa kertaa kuussa, ARGH!

En antanut periksi laiskuudelle

Tänään meinasi taas iskeä laiskuus, kun pääsin töistä ja olin menossa salille. Olo oli väsynyt, kurkku limainen ja yskä meinasi vähän vaivata. Mietin pukuhuoneessa että menisinkö kuitenkin kotiin löhöämään, kannattaako oikeasti kuntoilla kun on vielä vähän flunssainen olo. Toisaalta olo on muuten ollut jo melko hyvä, ja yskittää vaan vähän. Sain sitten onneksi itseni salille ja jaksoin tehdä treenin ihan normaalisti. Jälkeenpäin olo oli tosi hyvä ja fiilis paljon parempi kuin ennen treeniä. Tämä oli taas hyvä muistutus siitä, että kuntoilu todellakin kannattaa!

Huomenna pääsen pitkästä aikaa hierojalle, jospa siitä olisi apua jumissa olevaan selkään...