Vanha tuttu täällä taas

Se taitaa olla taas täällä, jokavuotinen päivieni ärsytys eli jonkin asteinen syysmasis. Tiedätte ehkä sen tunteen, kun kaikki ketuttaa, liikunta ei voisi kiinnostaa yhtään vähempää ja tekisi koko ajan mieli jotain hyvää, mieluiten suklaata. Vielä olen pysynyt ruokavaliossa, mutta pelottaa että kuinka kauan. Oma peilikuva vaihtelee lähes päivittäin. Hyvinä päivinä näytän mielestäni ihan hyvältä (tai ainakin sopivalta), huonoina päivinä kaikki masentaa. Kaapista ei meinaa löytyä mitään päällepantavaa ja peilistä katsoo norsu tai vähintäänkin hyvinsyönyt ranskanbuldoggi.

Syksyä on jäljellä vielä kauan, ja pelottaa että syömiset karkaavat taas käsistä niinkuin monena vuonna ennenkin. Olenkin miettinyt, että suostuisikohan PT vähäsen tiukempaan ruokavalioon taas seuraavassa ohjelmassa, jos vaikka saisin lisää motivaatiota kun paino menisi edes vähän alemmas. Tällä hetkellä kun tämä nykyinen ohjelma ei näytä vaikuttavan mitenkään. Paino on pysynyt samoissa lukemissa viikkokausia, tosin osasyynä voi olla pari viikkoa vaivannut flunssa ja liikuntatauko, mutta se ei silti paljon lohduta. Paino vaan junnaa kun pysyn ruokavaliossa, mutta heti kun sorrun syömään vähänkin enemmän niin tulee kilo lisää.

Olen miettinyt eri vaihtoehtoja miten edetä, tosin en ole saanut aikaiseksi konsultoida vielä PT:tä asiassa. Yksi vaihtoehto on pyytää joksikin aikaa selvästi tiukempi linja kaloreissa. Toinen mahdollisuus on, että söisin vaikka vuoroviikoin nykyisen ruokavalion mukaan ja vuoroviikoin tiukemmin. Kaikki kavereiden pikkujoulukautta silmällä pitäen aloitetut puhdistuskuurit ja pikadieetit houkuttelevat, mutta niihin en aio lähteä vaan paras olisi varmaankin kiristää ruokavaliota maltillisesti. Olin ensin ajatellut, että jatkaisin tällä samalla ruokavaliolla vielä kuukauden verran, mutta taidan kuitenkin haluta jotain muutosta.

Yksi vaihtoehto on, että luovun PT:stä kokonaan. Toisaalta en halua sitä, mutta talouden rahatilanne ei ole paras mahdollinen. Elämme miehen kanssa jatkuvasti yli tulojemme ja kerrytämme luottokorttivelkaa joka kuukausi, eli jostain pitää alkaa karsimaan. Vaikka PT onkin tuttu joka tekee ruokavaliot ja saliohjaukset kaverihintaan, niin tämän vuoden aikana projektiin on kuitenkin uponnut aika monta sataa euroa ja minusta tuntuu itsekkäältä laittaa rahaa itseeni, kun tili on joka kuun lopussa aina ihan nollassa ja joudumme maksamaan ruokakaupassa luottokortilla. Joulukuussa tulee tietty veronpalautukset, mutta ei niin paljon että saisimme luottokorttivelat maksettua pois tai edes puolitettua niitä. Jokainen ylimääräinen menoerä pitäisi siis karsia. Pelkään vaan, että jos minulla ei ole PT:n tukea ruokavalioiden ja treeniohjelmien muodossa, niin sorrun taas syöpöttelemään. Luulisi aikuisen ihmisen jo osaavan hillitä itsensä, mutta eipä tunnu onnistuvan.

Pitäisiköhän vaihtaa PT psykoterapeuttiin?

BIC UHU -buzzaus

Pääsin pitkästä aikaa mukaan Buzzadorin kampanjaan, tällä kertaa posti kantoi kotiin erilaisia BIC UHU-tuotteita.

Sain testattavaksi ihan perinteisen liimapuikon, BIC UHU Stic Magic -liimapuikon joka on levitettäessä sinistä mutta muuttuu kuivuttuaan värittömäksi, BIC UHU Multi Purpose Adhesive kierrä ja liimaa -puikon jonka liima on nestemäistä ja jonka levityspään kokoa pystyy muuttamaan ison ja pienen välillä, sekä BIC UHU patafix tarramassatyynyt, joiden kehutaan olevan irrotettavia, uudelleenkäytettäviä liimatyynyjä pienten esineiden siistiin kiinnitykseen.

Perinteinen liimapuikko löytyikin kotoa jo ennestään, ja taikaliimapuikkoonkin olen törmännyt aiemmin, mutta nuo pari muuta tuotetta olivat uusia tuttavuuksia. Totesin, että multi purpose adhesive on aika kätevä, sillä ohut levityspää sopii liiman tarkkaan annosteluun ja leveällä päällä on tosi kätevä levittää liimaa isommalle alalle. Lapsi meinasi ensin puristaa tuubista liimaa ulos vähän liikaa, mutta leveän pään avulla jo ulos puristettu liima oli helppo levittää paperille ilman että sitä tuli kuitenkaan liikaa. Tarramassatyynyt eivät mielestäni eroa kovinkaan paljon perinteisestä sinitarrasta. Tyynyt vain ovat sinisen sijaan valkoisia, ja ne ovat paketissa liuskoina (joissa on urat palojen ottamista varten) eikä isona levynä, mutta koostumukseltaan aine on ihan kuin sinitarraa. 

Emme ole ehtineet lasten kanssa askartelemaan vielä ihan kamalasti, koska jälkikasvuni keskittyy pääasiassa piirtelyyn ja värittämiseen ja allekirjoittaneen askartelutaidot ovat aika olemattomat, mutta kaikki tuotteet ovat olleen testissä ja hyviksi todettu. Kaupassa ostopäätös tuleekin tehtyä varmaan hinnan suhteen noiden tarramassatyynyjen ja sinitarran välillä, mutta liimapuikkoja ajatellen olen tähänkin asti ostanut tätä tuotemerkkiä.

Jos haluat itse mukaan Buzzadoriin ja testaamaan erilaisia tuotteita tai palveluita, voit liittyä mukaan täältä.

Ei mitään uutta taivaan alla, eli kehonkoostumusmittauksen tulokset

Eilen pääsin työpaikan terveyspäivän tiimoilta Inbody-mittaukseen. Edellisen kerran kävin mittauksessa huhtikuussa, tosin eri laitteella. Niistä tuloksista voit lukea tarkemmin täältä. En odottanut tuloksissa mitään maata mullistavaa, sillä vaikka paino oli huhtikuussa menossa alas päin, niin kesän rennompi syöminen ja pari viime viikkoa vaivannut flunssa eivät todellakaan ole minua laihduttaneet.

Muutokset huhtikuun tuloksiin eivät ole kovinkaan isoja. Painoa oli eilen puolitoista kiloa enemmän kuin huhtikuun mittauksessa, lihasmassaa on pari kiloa vähemmän ja rasvaa vähän enemmän. Toisaalta mittaus on tehty eri laitteella ja eri kellonaikaan (eilinen aamupäivällä, huhtikuun mittaus iltapäivällä) eli tulokset ovat lähinnä suuntaa-antavia. Paras kuitenkin olla jatkossa pahemmin lipsumatta, tai kohta paino on taas yli 80 kiloa.

Eilen ja toissapäivänä pääsin taas salille puolentoista viikon tauon jälkeen, toissapäivänä tein kropasta takaketjun ja eilen etuketjun. Nyt onkin taas jokainen jalan lihas kipeänä ja liikkuminen hieman haastavaa, mutta eiköhän se helpota ennen ensi viikon salitreenejä...

Mut kun on tehty sokerista...

... Niin voisi sulaa jos lähtisi sateessa lenkille, varsinkin kun väsyttää pitkän työpäivän jälkeen...

Kaiken syy?

Sunnuntaina oloni oli jo ihan terve, ja olinkin ihan valmis menemään eilen töiden jälkeen salille. Töissä olo kuitenkin taas huononi. Silmiä kirveli, nenä oli tukossa ja kurkkuakin aristi. Lisäksi seisomaan noustessa tuntui että silmissä sumeni, ja meinasin nukahtaa pystyyn. Tartteeko siis edes sanoa, että en mennyt salille vaan kotiin lepäämään hetkeksi ennen kuin oli aika hakea lapset hoidosta. Aikaa kotona ololle ei ollut kuin noin tunnin verran ja lepäsin sohvalla, uni meinasi tulla väkisin mutta pelkäsin että jos olisin nukahtanut niin en olisi jaksanut nousta ollenkaan.

Kun sain haettua lapset hoidosta ja tulimme kotiin, oloni alkoi vähitellen paranemaan eikä illalla ollut enää jälkeäkään flunssaisesta olosta tai väsymyksestä. Onneksi uni tuli kuitenkin heti sänkyyn päästyäni. Illalla aloin kuitenkin miettimään, että voisiko tämä viime aikojen heikko olo johtua syömistäni lihasrelaksanteista. Aiemmin lääkäri on määrännyt lihasjumeihin toista valmistetta joka ei ole vaikuttanut virkeystilaani lainkaan, mutta viimeksi niska-hartia-selkäjumia valitellessani sainkin reseptin toiseen tuotteeseen jota olen syönyt viimeiset kaksi viikkoa. Lääkäri sanoi kyllä, että parhaan hyödyn tuosta lääkkeestä saa kun sitä syö 3-4 viikkoa putkeen, mutta jätin kyllä eilen illalla tabletin ottamatta ja katson minkälainen vaikutus sillä on oloon.

Tänään en ole tuntenut samanlaista väsymystä kuin monena päivänä, mutta koska töissä on kahdeksan tuntia kestävä koulutuspäivä (normaalin kuuden tunnin työpäivän sijaan) niin en viitsi salillekaan jäädä. Saatan kuitenkin yrittää päästä lenkille sillä aikaa kun mies kokkaa perheelle päivällistä...

Koko viikon kaktus kurkussa

Viime viikolla minua vaivasi kurkkukipu, mutta sen verran vähän etten antanut sen haitata arkeani. Pystyin kuntoilemaankin ihan normaalisti, kun olo ei ollut muuten mitenkään huono. Viikonloppuna olo oli jo ihan normaali, mutta maanantai-iltana kurkkukipu alkoi uudestaan ja edellisviikkoa pahempana. Oli pakko perua PT:n kanssa sovittu salitreeni ja ottaa muutenkin tämä viikko rennommin.

Keskiviikkona kurkussa tuntui vain pientä aristusta, joten uskalsin käydä ystäväni kanssa tunnin sauvakävelylenkillä. Se ei kuitenkaan ollut hyvä idea, sillä torstaina olo oli entistä flunssaisempi ja perjantain vietinkin kotona lepäillen. 

Syömiset menivät alkuviikon mukavasti, mutta viikon loppua kohden alkoi lipsumaan. Perjantaina sorruin saikkepäivällä syömään paketin jäätelöä kipeää kurkkua parantaakseni. Eilen olin lasten kanssa oman kylän markkinoilla, missä tuli syötyä makkaraperunoita ja hattaraa, ostin myös toffeita luokkaretkirahaa keränneiltä koululaisilta ja ne tuli syötyä jo illalla. Tänään järjestin luonani vaatekutsut, jonne leivoin kaikkea hyvää. Tätä voisi varmaan sanoa erittäin epäterveelliseksi cheat-päiväksi, kun ruokavalioni koostui aamupalamunakkaan jälkeen pullataikinasta ja valmiista pullista, omenapiirakasta, suklaakakusta ja iltapalaksi syömistäni lehtikaalisipseistä. Lisäksi tuli syötyä kasa kirsikkatomaatteja, eli söin minä vähän vitamiinejakin...

Pahoitteluni erittäin epätarkasta kuvasta, mutta tässä tämänpäiväinen ruokavalioni...

Tänään olo on sinänsä ollut jo sen verran hyvä, että uskallan varmaan huomenna töiden jälkeen salille. Toisaalta olo ei juuri nyt ole ollenkaan hyvä, sillä pitkin päivää kestänyt sokerimättö sai aikaan lievästi sanottuna huonon olon. Tämän jälkeen ei luulisi olevan vaikeaa palata taas takaisin ruotuun ja normaalin ruokavalion pariin...

Jotain terveellistäkin, eli pellillinen lehtikaalisipsejä iltapalaksi helpottamaan sokeriähkyä

Ruokia

Kun en ehdi paljon tänne kirjoitella, niin laitetaan edes nykyisen ruokavalion mukaisia kuvia näytille.
Aamuisin syön joko munakasta tai rahkasmoothieta, välipalalla juon heraa ja syön mahdollisesti riisikakkuja, iltapalalla on vuorossa rahka joko marjojen kera sellaisenaan tai smoothieksi pyöräytettynä. Lounaalla syön - yllätys yllätys - aina tonnikalasalaatin. Tässä siis kuvia pääasiassa päivällisistä:

Perunaa, parsakaalia ja voissa paistettua lohta

Vaihteen vuoksi kuva poikkeavasta iltapalasta eli proteiinipannari Even ohjeen mukaan

Kinkkukiusausta, porkkanoita ja parsakaalia

Palapaistia, perunoita ja kukkakaalia

Broilerinfileetä, perunoita, porkkanoita, raejuustoa ja kurkkutsatsikia (kevytkermaviiliin tehtynä)

Lihamureketta, tsatsikia, porkkanaraastetta, raejuustoa ja cashew-pähkinöitä

Päivällisellä syön siis pääasiassa samaa ruokaa kuin muukin perhe. Iltavuoropäivinä - jolloin syön töissä sekä lounaan että päivällisen - herkuttelen usein töissä kaurapuurolla, jossa on seassa raejuustoa sekä punaisia ja mustia viinimarjoja. Viime aikoina olen syönyt joko lounaan tai päivällisen seuraksi myös ruisleipää, sillä muuten tuntuu haastavalta saada päivän hiilarimäärää täyteen. Jos en syö leipää, saatan syödä jossain välissä hedelmän. Hiilarit saisi tietysti helpommin kasaan, jos lisäisin lounassalaatin joukkoon makaronia (tai vaikka PT:n suosittelemaa kvinoaa), mutta nykyäänkin tekee tiukkaa ehtiä syödä jättikokoinen salaattini 20 minuuttia kestävän taukoni aikana. En siis halua annokseen enää yhtään lisää syömistä, kiitos vaan!

Paino on viime viikot pysynyt melkolailla samassa, enkä ole lipsunut syömisissä makrojen tai kaloreiden suhteen. Pari viikkoa sitten järjestämilläni vaatekutsuilla söin enemmän kaloreita kuin olisi pitänyt, mutta muuten ruokavalio on pysynyt kurissa. Tunnustan, että olen kyllä välillä syönyt muutamia karkkeja tai jopa jäätelöä (kun työpaikalla tarjottiin ilmaiset jädet), mutta kyseisten päivien kokonaismakrot ja kalorit ovat silti olleet kohdallaan eli minun ei ole tarvinnut stressata tai tuntea syyllisyyttä lipsumisista. Tämä tuntuu nyt sellaiselta ruokavaliolta jota voisin jatkaa vaikka pidempäänkin, katsotaan nyt onko tällä mitään vaikutusta painoon tai kropan muotoihin...

Onneksi olin salilla yksin...

Eilen tein ensimmäistä kertaa uusimman treeniohjelmani HIITin. Tällä kertaa se tehdään crosstrainerilla siten, että lämmittelyn jälkeen kulutetaan (crossarin mittarin mukaan) 100kcal mahdollisimman nopeasti kovilla vastuksilla, sitten muutaman minuutin palauttelu kevyemmällä vastuksella ja sama uudestaan vielä pari kertaa. Sen jälkeen vielä vähän vatsalihastreeniä. HIIT oli taas tehokas, ja viimeisen setin aikana syke oli jo lähes koko reilun viisiminuuttisen lähellä 170 tai jopa yli. Crossailin yhteensä 35 min ja laitteen mukaan kulutin tasan 500kcal. Sykemittarin mukaan hieman vähemmän. Onneksi salilla ei ollut muita, sillä housuni näyttivät treenin lopussa tältä:

Muutkin osat uudesta ohjelmasta tuntuvat hyviltä, etuketjuun kohdistuvassa treenissä sain itse asiassa rintalihakset ja käsivarret niin kipeiksi että rintaliivien avaaminen (ja käsien nostelu ylipäätään) oli muutaman päivän ajan vähän haastavaa... Samasta treenistä sain myös etureidet kipeiksi. Takaketjua tehdessäni en sen sijaan saanut lihaksia kipeäksi, vaikka tehdessä tuntuikin ihanan pahalle. 

No, ensi kerralla laitan pariin liikkeeseen ehkä vähän lisää painoja niin eiköhän sekin treeni kiinteytä lihaksia. 

Lomalla vol 3, ja uudet ohjelmat

Olin viime viikon lomalla lasten kanssa. Nyt on tämän vuoden kesälomat kaikki vietetty, juuri kun kesä on lämpimimmillään. Onneksi edes tälle yhdelle lomaviikolle sattui kunnon kesä. Sain loman aikana käytyä kolme kertaa lenkillä, alkuun pari kuvaa ensimmäiseltä lenkiltä jonka tein vanhempieni kesämökin maisemissa. Lenkki kesti kaikenkaikkiaan tunnin ja 20 minuuttia. Hölkkäsin metsätietä joka oli todella mäkistä, ja kävelinkin monet mäet juoksemisen sijaan. Puolessa välissä kiipesin metsäpolkua pitkin näkötornille ja voitin korkeanpaikan kammoni kiipeämällä tornin huipulle katsomaan maisemia. 

Alkumatka tornille oli normaalia metsätietä, viimeiset pari sataa metriä kipusin kapeaa metsäpolkua

Tuonne ylös pitäisi kiivetä, kerran olen käynyt aiemmin vuosia sitten ja tuskaa teki!

Onnistuin kuitenkin, ja näköalat olivat hienot

Myöhemmin samana päivänä pääsin lasten kanssa veneilemään (isäni ollessa kuskina)

Sain myös poimia punaviinimarjoja äitini pensaista, mustaherukat hain mummini luota kuten viimekin kesänä

Tässä on vain pieni satsi siitä määrästä jota pakastin jo vanhempieni luona. Iso kylmälaukku oli kotimatkalla täynnä pakastepusseja täytteenä puna- ja mustaherukoita

Lomalla tuli herkuteltua ihan liikaa mutta valokuvia otettua vähän, tässä kuva normiruoasta jota söimme miehen ja lasten kanssa

Aamupalasmoothie, loman joka-aamuinen herkku munakkaan sijaan

Miehen tuliaisia metsäreissulta

Mielestäni paras tapa syödä kanttarelleja on sipulin kera voissa paistettuna, ruispalan päällä.

Vietin lähes koko lomaviikon vanhempieni luona, ja siellähän ei herkuilta säästy. Olen päättänyt, että koska käyn siellä ehkä 2-4 kertaa vuodessa, niin siellä ollessani syön mitä tarjolla on. Aamupalaksi tein toki smoothieita ja lounasaikaan söin usein salaatin, mutta muut ateriat menin muiden kanssa samalla linjalla enkä myöskään kieltäytynyt päivä- ja iltakahviherkuilta (joka päivä jäätelöä yms.). Tiistaina tapasin pitkästä aikaa neljä yläasteaikaista ystävääni. Grillasimme yhdessä ja muistelimme nuoruutta. Kuohuviiniä ja valkkaria tuli juotua, mutta koska lopetin juomisen taas hyvissä ajoin - vai oliko niin että olin tyhjentänyt oman viinipulloni jo aikaisin eikä enempää ollut? - ja join loppuillan vain vettä, niin aamulla ei tarvinnut kärsiä krapulasta.

Viikonloppuna jätin lapset isänsä kanssa kotiin ja suuntasin itse Tampereelle opiskeluaikaisen ystäväni luo. Söimme karppipitsaa ja kävimme leffassa, jossa vedin överit popcorneista ja irtokarkeista. Valvottiin pitkään ja juoruttiin. Mietittiin vähän terassille menoakin, mutta koska kummallekaan ei ole alkoholilla niin väliä niin pysyimme kaverin asunnolla. Oli kyllä tosi ihana nähdä sekä koulukavereita että opiskelukaveria pitkästä aikaa!

Lomaviikko oli tosi kiva ja rentouttava, mutta turvotus sen loputtua on taas ollut melkoinen. Onneksi on vielä lämmintä, ja maximekot sujahtavat päälle helposti. Housuja en ole uskaltanut vielä testata...
Maanantaina aloitin PT:n suunnitteleman uuden ruokavalion, jossa kaloreiden määrä pysyy melko samana kuin edellisessäkin (nyt 2100 vrt. 2200) mutta hiilareita tuli reilusti lisää ja rasvaa vähemmän. Pelkäsin viikonloppuna että minkälaiset vieroitusoireet herkkujen syömisen lopettamisesta taas tulee, mutta yllätyksekseni minun ei ole tehnyt edes mieli lipsua yhtään. Onneksi lomat on kuitenkin taas lomailtu hetkeksi, huomasin nyt kesällä että jokaisen kolmen lomajakson aikana lipsuin koko ajan vain enemmän ruokavaliosta ja turposin ihan kamalasti. Mitäköhän olisi käynyt, jos loma olisi kestänyt neljä viikkoa putkeen, sen sijaan että lomien välissä oli aina kolme viikkoa töitä ja aikaa karistaa turvotusta pois?

Koska ruokavaliossa on enemmän hiilareita kuin aiemmin, salitreenitkin ovat tällä kertaa aavistuksen raskaammat. Nyt ei tehdäkään kaikkia liikkeitä supersarjoina, vaan mukana on myös yksittäisiä liikkeitä joita on tarkoitus tehdä isoilla painoilla vähemmän toistoja. Juoksulenkit jatkuvat jalkojen voinnin mukaan. Loman aikaiset lenkit sujuivat ihan ok, vaikka alkumatkasta meinasikin aina pakottaa penikoita. Jalkojen lämmettyä sain kuitenkin juostua reilun puolen tunnin pätkiä putkeen mikä on tarpeeksi minulle. Eilen treenasin PT:n kanssa, teimme ainakin selkää, haukkareita ja jalkoja. Nyt ovat takareidet kipeät ja pohkeet TAAS jumissa, mutta toivon että en tulisi ihan niin rammaksi kuin viimeksi...

Ilon aiheita

Muutama ilon aihe eiliseen ja tähän päivään:

• Kävin eilen lenkillä, eikä jaloissa tuntunut yhtään pahalta! Kävelin alkuun pidemmän pätkän kuin normaalisti, jonka jälkeen hölkkäsin yhtäjaksoisesti 42 minuuttia. Tavoitteena oli kyllä 45 minuutin hölkkä, mutta oli pakko lopettaa vähän kesken kun aloin olla jo lähellä kotia ja vastaan tuli ylämäki, jota en vaan enää pystynyt juoksemaan väsyneillä jaloillani. Tuo 42 minuuttiakin oli pitempi aika kuin koskaan ilman yhtään taukoa, hyvä minä!
• Töissä oli kiva viikko, ja tänään alkoi viimeinen erä kesälomaani. Koko ensi viikko on siis vapaata. Huomenna lähden lasten kanssa ensin siskoni luo juhlimaan hänen lapsensa synttäreitä, ja sitten muutamaksi päiväksi vanhempieni luo. Vierailun aikana tapaan myös vanhat yläasteaikaiset ystäväni ensimmäistä kertaa vuosiin.
• Tänään juhlimme miehen kanssa tapaamisemme kahdeksatta ja kihlautumisemme seitsemättä vuosipäivää. Sen kunniaksi sain töissä pöydälleni nämä:

Onko sellaista kuin liian kova treeni?

Olen kysellyt itseltäni otsikon kysymystä pari viime päivää. Minulla oli nimittäin perjantaina treenit PT:n kanssa, ja treenasimme tällä kertaa jalkoja. Ensin teimme kyykkyä tangon kanssa, sen jälkeen reisien ojennusta, prässiä ja pohkeita smithissä seisten. Lisäksi ainakin kyykkyhyppyjä ja askelkyykkyä. Treeni meni tosi hyvin, ja sain antaa parastani (ja kirota PT:täni). Pääsin kyllä kävellen pois salilta, mutta jalat olivat kuin hyytelöä koko loppupäivän.

Pelkäsin jo treenin aikana seuraavia päiviä varsinkin pohkeiden osalta, ja pelkoni toteutui täysin ellei jopa pahemmin. Olen nimittäin ollut eilisen ja tämän päivän lähes täysin rampa. Jos pysyttelen pystyssä niin jalat toimivat melko hyvin, mutta heti jos erehdyn istumaan viisikin minuuttia, ylösnousu on lähes mahdoton tehtävä. Pohkeet menevät nimittäin aina niin kramppiin, että ensimmäiset (kymmenet) askelet täytyy kulkea varpistellen ja polvet koukussa eli todella überseksikkäästi sillä kipu on lähes sietämätön. Pikkuhiljaa saan laskettua kantapäät maahan ja suoristettua polvetkin, ja jonkin ajan päästä pystyn jo kävelemään melko normaalisti tasaisella alustalla. Kaikenlaiset nousut ja laskut ovat kyllä melko hankalia, totesin sen kun jalkojani vetreyttääkseni kävelin tänään lähikauppaan ja takaisin noin 500 metriä suuntaansa.

Pohkeiden lisäksi jumissa ovat myös etureidet, kiitos reisien ojennuksen, mutta niissä kipu on melko siedettävä ainakin pohjejumiin verrattuna. Olen kyllä käyttänyt hevoslinimenttiä ahkerasti, samoin voltarenia aamuin illoin, mutta saa nähdä pääsenkö huomenna vielä salille niin kuin olisi tarkoitus...

Voihan penikat!

Minua ärsyttää juuri nyt ihan sikana! Olin juuri päässyt vauhtiin juoksuharrastuksessani ja kehunut PT:llekin kuinka juoksu sujui ihan älyttömän hyvin. Nyt tulee sitten väkisinkin pieni tauko, jotta jalat rauhoittuisivat. Koko eilisen päivän säärien etuosia jomotti ärsyttävästi. Illalla pidin säärillä kylmää kaurapussia ja vähän hieroin, pitäisi kai varata aika oikealle hierojalle.

Penikkataudin ehkäisyssähän olisi hyvä lenkkeillä jossain muualla kuin asfaltilla, mutta ikävä kyllä omalla kylällä ei ole mitään hiekkateitä ihan lähellä pururadasta puhumattakaan. En myöskään jaksa aina lähteä autolla minnekään kauemmaksi, jotta pääsisin pois asfaltilta. Olin jo ajatellut että säästyn jalkavaivoilta, koska olen lenkkeillyt koko kesän ilman mitään ongelmia. Ehkä oli kuitenkin liikaa, kun olen viime aikoina juossut kaksi tunnin lenkkiä ja kaksi HIITiä eli jopa neljä lenkkiä viikossa. Pitkillä lenkeillä on tietysti ollut rauhallisempi tahti, mutta HIITissä olen juossut aika lujaa koko puoli tuntia ja varsinkin puolivälissä olleen tabata-osuuden aikana. Harmittaa, jos nyt joudun etsimään HIITille jonkun vaihtoehtoisen toteuttamistyylin, sillä olin juuri tullut siihen lopputulokseen että juoksu-HIIT sopii minulle parhaiten. Edelliselläkin kerralla syke pysyi maksimisykkeiden puolella yli 3 minuuttia neljän minuutin tabata-osuudesta, mikä on jo aika hyvä tulos.

Pitänee nyt tehdä jonkin aikaa aerobiset crosstrainerilla - ja HIITit kuntopyörällä mikä EI ole suosikkini -, onneksi kotoa löytyy crossari. Sitä en kyllä tiedä että toimiiko kyseinen vekotin, sillä viime aikoina se on ollut lähinnä lasten leikeissä...

Vähänkö ärsyttää kun lenkki epäonnistuu!

Voiko olla mitään ärsyttävämpää kuin lenkki, josta ei tule mitään. Minun oli tänään tarkoitus tehdä taas tunnin juoksulenkki ja testata uusi, noin kymmenen kilometrin mittainen reitti. Kävelin alkuun normaalisti viisi minuuttia, jonka jälkeen olisi ollut tarkoitus juosta täysi tunti. Jalat eivät kuitenkaan toimineet yhtään, vaan jalkoja suorastaan pakotti nilkoista alaspäin, ja myös penikoissa tuntui kipuilua. Jaloissa tuntuu joskus muulloinkin jonkinlaista jomotusta alkumatkasta, mutta se menee yleensä nopeasti ohi paikkojen lämmetessä. Tällä kertaa kipu vain paheni, onneksi en ollut vielä ehtinyt lähteä uuden reitin osalle, joten päätin tehdä normaalin mittaisen lenkin joka menee yleensä siksakkia omalla kylällä.

En voinut kuvitellakaan, että olisin juossut alkumatkan jälkeen, vaan minun oli pakko kävellä pitkiä pätkiä. Aina kun jaloissa tuntui hyvältä, aloin juosta, mutta jonkin ajan jälkeen oli taas pakko pistää kävelyksi. Loppujen lopuksi otinkin lenkin palauttavan peruskuntolenkin kannalta. Sain kulutettua lenkillä aikaa tunnin verran. Matkaa kertyi 7,3km, keskisyke oli 132 ja maksimisyke 153. Kaloreitakin kului yli 500, eli ei lenkki ihan turha ollut, mutta silti ärsytti kun olisin halunnut tehdä kunnon juoksulenkin ja päädyin kävelemään ainakin puolet ajasta.

Lenkin epäonnistumiselle oli ehkä useampikin kuin vain yksi syy. Iso-A heräsi viime yönä viiden aikaan nähtyään painajaisia, ja tuli viereemme "nukkumaan". Itse en oikeastaan saanut yhtään unta enää loppuyöstä, eli olo oli tänään aika väsynyt. Lauantaina tuli juotua pullollinen valkoviiniä grillijuhlissa, mikä saattoi osaltaan vaikuttaa siihen että kunto oli vielä vähän heikko vaikka en eilen krapulasta kärsinytkään. Lisäksi olen tainnut viime aikoina laiminlyödä venyttelyä ja putkirullausta, eli jalkojen lihakset ja kalvot ovat jokseenkin kireät. 

Oloni ei kyllä ollut lenkin aikana mitenkään huono, vaan tuntui että olisin jaksanut hölkätäkin. Jalat eivät kuitenkaan suostuneet yhteistyöhön eli suurin osa kipuilusta johtui varmasti lihasten ja kalvojen kireydestä. Täytyy varmasti venytellä ja putkirullailla jatkossa vähän useammin, ja hieroja-aikakin voisi olla hyvä varata...

Pitkästä aikaa: tilannekuvia ja mittoja

Siitä on jo jonkin aikaa, kun laitoin tänne viimeksi kuvia kropan tilanteesta. Kuvien ottaminen on tuntunut vähän turhalta, kun mitat olivat niin pitkään noususuuntaiset, ja alkuvuoden painonpudotuskin on ollut melko rauhallista. Paino on ollut taas kesäkuun loman jälkeen pari kiloa enemmän kuin parhaimmillaan toukokuun lopussa, mutta toisaalta olen ollut ihan tyytyväinen siihen että olen saanut sen pysymään samoissa lukemissa tällä ruokavaliolla. Vaatteet ovat kuitenkin ihan yhtä sopivia kuin toukokuun lopussa, ja ajattelinkin että olisi kiva ottaa vähän mittoja ja katsoa missä mennään.

Eilen otin pitkästä aikaa kuvia alusvaatteisillani ennen salitreeniä töiden jälkeen. Huippuhyvän työpäivän jälkeen olo oli iloinen ja energinen, ja kroppakin näytti paremmalta kuin pitkään aikaan. Kumma juttu, miten kroppa näyttää tosi hyvältä silloin, kun on muutenkin huippufiilis, ja huonotuulisena peilistä katsoo pulska ja pöhöttynyt tantta. No, tehkää itse omat johtopäätöksenne, itse olen tällä hetkellä melko tyytyväinen ainakin joihinkin kohtiin kropassani, toisissa paikoissa riittää sen sijaan vielä työtä... Tavoitteenahan ei ole mikään fitness-kunto, eikä edes laihuus, vaan haluan olla normaalipainoisen tai melko hoikan näköinen.

Mitat otin tänä aamuna, edellisestä kerrasta on lähes kaksi kuukautta (ko. lukemat sulkeissa).
Paino oli 76,7kg, eli melko samoissa kuin huhtikuun lopulla.

Napa 89cm (86cm), Vyötärö kapein 83cm (80cm), Lantio 107cm (108cm), Rinnanalus 87cm (83cm), Reidet 58cm (58cm), Hauis/Alli 29cm (29cm).

Keskikropassa on siis enemmän tavaraa kuin toukokuun lopussa, mutta lantio olisi muka kaventunut sentillä. Toisaalta reisissä ei ole tapahtunut muutosta. Ehkä mittauspaikka ei ole aina ihan sama vaikka yritänkin katsoa tarkkaan mistä kohtaa mitat otan, mutta pääasia että mitatkin ovat suht. samoissa. Vatsa on aina ollut ja tulee olemaan murheenkryynini varmaan loppuelämäni, ja kilot kertyvät aina ensimmäisenä keskikroppaan. Selässä ei onneksi ole pahemmin jenkkakahvoja, mutta jos yhtään turvottaa niin vatsa näyttää siltä kuin olisin n:nnellä kuulla raskaana. Reisistä en edes puhu, ne ovat sellaiset tukit joita en saa varmaan koskaan kapeammiksi...

Eräässä kaveriporukassani Facebookin puolella on muuten aloitettu pienimuotoinen kiristely seuraavien viikkojen ajaksi. Joku on aloittanut syömään superdieetin ohjeilla, toinen noudattaa (Fitfamin) Liteä ja joku syö saman firman bikini challenge-ruokavalion mukaan. Omalla kohdalla PT-projekti kuitenkin jatkuu maltillisesti, ja hieman löysemmän heinäkuun jälkeen (kesäkuusta ei edes puhuta) kalorimäärää varmaan tiputetaan vähän elokuussa. Mitään isompaa kiristelyä ja minikaloreilla elämistä en tässä vaiheessa halua. Onneksi varhaisperunoiden kausi alkaa olla kohta jo ohi, niistä on tainnut tulla suurin osa ylimääräisistä hiilareista tämän kuun aikana...

Eka kymppi tahdonvoimalla takana

Eilen oli jonkinlainen juhlapäivä, sillä sain lenkillä täyteen kymmenen kilometriä ensimmäisen kerran ikinä. Kyseessä oli iphone-appsini juoksukoulun toiseksiviimeinen lenkki ennen viimeistä, tunnin yhtämittaista hölkkää. Alkuun viisi minuuttia kävelyä, sitten 2x30min hölkkää joiden välissä minuutin kävely, ja lopuksi vielä viiden minuutin kävely. Loppuvaiheessa koko homma oli kiinni ihan vain tahdonvoimasta. Viimeisten minuuttien aikana jalat eivät meinanneet nousta enää lainkaan, ja tuntui siltä kuin olisin rämpinyt suossa vaikka hölkkäsin suoralla tiellä. En kuitenkaan luovuttanut, vaan pistin tossua toisen eteen ja olin loppujen lopuksi suunnattoman iloinen siitä että sain 10km täyteen. 

Lenkin jälkeen jalat olivat kyllä ihan muussia, töissä teki kipeää istua muttei meinannut pystyä seisomaankaan. Onneksi sentään on moottoripöytä, jota voi nostaa ja laskea oman mielen mukaan. Täksi aamuksi jalat olivat kyllä jo sen verran palautuneet, että pääsin salille. On kyllä ihanaa, että kunto ja jalat kestävät nykyään juoksemista!

Kesälomalla vol. 2

Viime viikolla olimme taas kesälomalla. Sateisen sään vuoksi piti siis keksiä jotain muuta tekemistä kuin ulkoilua. Ennen lomaa meillä ei ollut mitään suunnitelmia, vaan ajattelimme katsoa mitä keksimme. Oltiin mietitty laivareissua (TAAS) tai pyrähdystä Ikaalisiin ja Ti-Ti Nallen taloon, mutta ne eivät toteutuneet. Ohjelmaa riitti kuitenkin loppujen lopuksi joka päivälle.

Maanantaina kävin lasten kanssa kylässä ystäväni luona, jossa vietimme mukavan aamupäivän. Tiistaina lapset puolestaan menivät erään iso-A:n hoitokaverin luo leikkimään, sillä aikaa kun kävin itse galileossa ja salilla treenaamassa yläkroppaa PT:n kanssa. Oli muuten sen verran tiukka treeni, että kädet ja varsinkin rintalihakset olivat palautuneet oikeastaan vasta eilen!

Keskiviikkona sain harvinaisen yksinolopäivän, kun mies lähti lasten kanssa käymään vanhempiensa luona. Minulla oli hyvä tekosyy jäädä kotiin, sillä saimme kolme kuutiota polttopuita, jotka kannoin sisään puuvarastoon. Hommassa kului reilut pari tuntia, ja kaloreita kului sykemittarin mukaan 700. Kädet olivat kyllä kipeät jo edellisen päivän PT-treenin vuoksi, mutta kilpailin silti itseni kanssa että kuinka isoja sylillisiä saan kannettua kerralla.

Torstaina vietimme perheen kesken muutaman tunnin Mehukattimaassa eli Hoplopin tyylisessä sisäleikkipuistossa, jonka jälkeen haimme kotiin ruokaa uudesta Turkuun avatusta nepalilaisesta ravintolasta. Tuona päivänä kalorit menivät jonkin verran yli, sillä kookoskanassa, lampaassa ja kasvispalleroissa oli taatusti reilusti energiaa ja tulihan sitä riisiäkin syötyä jonkin verran.

Perjantain suunnitelmiin kysyin lapsilta mielipidettä. Vaihtoehtoina olivat picknik-risteily, leffareissu ja kylpylä. Viimeinen vaihtoehto voitti, ja vietimmekin iltapäivän Caribia-kylpylässä polskutellen. Alkuun kumpikaan lapsista ei olisi halunnut olla altaissa muualla kuin sylissä (kun pikkulastenkin allas suljettiin jonkun kakkavahingon vuoksi), mutta saatuaan selkäänsä kellukkeet lapset rohkaistuivat jo kellumaan itsekin pitäen vain vanhempien kädestä kiinni. Uintia meidän perheessä harrastetaan ihan liian vähän, pitäisi yrittää jatkossa päästä uimaan edes kerran, pari kuussa niin tytötkin tottuisivat veteen ja olisi jotain toivoa uimisen oppimisesta...

Lauantai oli kotipäivä, eli siivouspäivä. Aamupäivällä lapset pääsivät ulos sillä aikaa kun itse siivosin taloa, mutta iltapäivä vietettiin sateen vuoksi neljän seinän sisällä. Liikunnan puute teki selvästi lapset hulluiksi, sillä koko iltapäivä oli ihan järkyttävää riehumista.

Sunnuntaina oli alunperin tarkoitus olla kotona ja ulkoilla omalla kylällä, mutta sää olikin todella synkkä ja vettä sateli vähän väliä, joten päätin viedä lapset elokuviin. Kävimme katsomassa uusimman Risto Räppääjän, joka oli äidin omasta mielestä todella ärsyttävä leffa, mutta lapset tykkäsivät.

Mites lomaviikon liikunnat menivät? Maanantaina ja lauantaina kävin tunnin lenkillä, tiistaina oli se salitreeni PT:n kanssa, keskiviikkona kannoin puita varastoon ja torstaina kävin juoksemassa HIIT-treenin. Perjantaina ja sunnuntaina en liikkunut, ellei perjantaina lasketa liikunnaksi kylpylän uima-altaissa lasten kanssa polskuttelua ja muutamia uintivetoja siellä täällä. Toinen salitreeni ja HIIT jäivät viime viikolla tekemättä, mutta eiköhän viisi liikuntakertaa viikossa ole ihan tarpeeksi!

Ruokailut pysyivät melko hyvin kuosissa, tai siis ainakin jos katsotaan päivän kokonaiskalorimäärää. Ainoastaan torstaina kalorit paukkuivat yli nepalilaisen ruoan vuoksi (ja tuli ehkä syötyä myös suklaata), mutta muuten ei tullut pahemmin herkuteltua. Tosin söin hiilareita lähes joka päivä ohjetta enemmän, ja sen sijaan että olisin karsinut rasvasta tulleita kaloreita, jäi proteiinin määrä alakanttiin. Toisaalta, jos kiloklubia katsoo niin proteiinia oli siltikin joka päivä liikaa sen suositukseen nähden, eli yli 30% päivän makroista. Voiperunoita tuli syötyä lähes joka päivä, koska ne ovat vaan NIIN hyviä ja kohtahan varhaisperunoiden sesonki on jo ohi. Tavallisia perunoita ei muuten tee koskaan mieli, ja ne on todella helppo jättää syömättä, mutta varhaisperunat voin kera ovat jotain mitä en kertakaikkiaan voi vastustaa. Minulla olikin viime viikolla sellainen käytäntö, että keitin niitä kerralla suhteellisen vähän, enkä ottanut niitä lautaselle varsinaisen aterian aikana lainkaan. Ruoan jälkeen, jos perunoita jäi yli, annoin itselleni luvan syödä loput. Eilen esimerkiksi mies ja lapset söivät kaikki, eli minun ei tarvinnut uhrautua...

Lauantain päivällinen, eli porsaan sisäfileetä ja herkkusieniä kerma-mustapekkakastikkeessa sekä kasviksia. Kuvasta puuttuu jokunen varsinaisen aterian jälkeen syöty voiperuna, kun tuhosin kattilan pohjalle jääneet omaan vatsaan...

Posti toi alkuviikosta neljän kilon pussin heraa, lempimaussani double rich chocolade. Minulla oli aiemmin kaapissa neljää eri makua (kilon pusseissa tilattuna), jotka kaikki loppuivat juuri sopivasti uuden pussin saapuessa. Saa nähdä ehdinkö kyllästyä ennen kuin tämä pussi on tyhjä.

Pizzapäivä

Kun mietimme viikonlopun syömisiä, mies ehdotti että tehdään pizzaa. Mikäs siinä, tässä lopputulos:

Oikealla miehen ja iso-A:n pitsa(t), vasemmalla oma neljän annoksen karppipitsani. Täytteinä oli molemmissa kinkkusuikaleita, herkkusieniä, tomaattimurskaa, aurajuustoa ja juustoraastetta, miehen ja A:n pizzoissa myös ananasta. Oma pizzani oli kuitenkin tehty kalkkunanjauhelihapohjan päälle, eli annoksessa ei ollut käytännössä lainkaan hiilareita. Pikku-a ei suostunut edes maistamaan pizzaa, vaan hän söi eiliseltä yli jäänyttä spagettia...

Hiilareita söin tänään käytännössä tässä muodossa:

Ostin kauppareissulla 10kg mansikoita, joista suurimman osan pakastin. Jonkin verran maistelin niitä jo päivällä, minkä lisäksi tein iltapalaksi pitkästä aikaa mansikkarahkasmoothien. Päivän hiilarit menivät parikymmentä grammaa sallitun yli, mutta tuoreita mansikoita ei saa kovin usein ja päivän kokonaiskalorimäärä pysyi laskelman mukaisena. Lapset muuten söivät nekin mansikat, jotka olin ajatellut säästää huomiselle, mutta eiköhän niitä tule vielä tämän kesän aikana ostettua lisääkin. 

Päivään kuului myös ulkoilua lasten kanssa ja löhöilyä lepopäivän kunniaksi, ensimmäinen lomapäivä meni siis aika rattoisasti. 

Väsyttävä iltapäivä

Tämä iltapäivä ja ilta ovat olleet todella raskaat. Ei mitään maatamullistavaa, ihan vaan lasten kiukuttelua ja riehumista vuorotellen. 

Työpäivä meni tosi hyvin, ja töiden jälkeen ehdin käydä lenkilläkin. Sitten tulimme koko perhe kotiin, ja oli päivällisen aika. Ruoka (broilerisuikaleita, herkkusieniä ja paprikaa kookosmaidossa spagetin kera, omalla lautasellani shirataki-nuudeleita), joka eilen maistui lapsille hyvin, ei tänään kelvannut iso-A:lle ollenkaan. Kiukutellessaan tyttö heitti koko lautasellisen ruokaa lattialle - ONNEKSI paljaalle lattialle ja lautanen pysyi ehjänä -, josta rangaistus oli se että ilmoitimme ruokaa olevan seuraavan kerran tarjolla iltapala-aikaan. Siitähän se riemu vasta repesikin, ja seuraavan vajaan tunnin saimme kuunnella täyttä kurkkua kirkuvaa lasta, joka pyöriskeli lattialla potkien ja huitoen ja yritti välillä ottaa väkisin syömistä jääkaapista. 

Jonkin ajan päästä hän onneksi rauhoittui, kunnes ennen iltapalaa alkoi riehuminen. Iltapala maistui tytölle hyvin, mutta syömisen lomassa juostiin koko ajan pois omalta paikalta, ja lapset kiusasivat toisiaan puolin ja toisin. Loppujen lopuksi oma itsehillintä alkoi olla jo niin romuna, että katsoin parhaaksi vetäytyä toiseen huoneeseen ja jättää mies huolehtimaan iltatoimista. 

Itse asiassa olen jopa ylpeä siitä, että onnistuin koko päivällisepisodin ajan pysymään itse rauhallisena ja olemaan hermostunutta. Liekö asiaa auttanut se, että söin oman päivälliseni loppuun ennen kuin aloin siivoamaan lapsen tekemää sotkua, ja pahin kiukku tytöllä alkoi vasta sen jälkeen kun sitten sanoin että iltapala on seuraava ateria. Iltapalariehumisen aikaan minullakin alkoi olla jo nälkä, ja huomasin hermostuvani paljon helpommin. 

Sanonnan "hyvä ruoka, parempi mieli" voisi ainakin omalla kohdalla vaihtaa muotoon "hyvä ruoka, paremmat hermot", sillä jaksan selvästikin lasten kiukuttelua ja riehumista paljon paremmin kun en ole nälkäinen. Nyt on masussa iltapala, enkä malta odottaa että pääsen nukkumaan - heti Myrskyluodon Maijan viimeisen osan jälkeen..

Mutta hei, meidän perheellä alkoi kesäloma vol. 2, eli koko ensi viikko vapaalla ja käytännössä vielä ilman mitään suunnitelmia!

Miten menee treenit?

Tämän päivän kuntoilusaldo puolen tunnin aikasidonnaisen salitreenin ja 45min crosstrainerilla polkemisen jälkeen

Tämänhetkisessä ohjelmassani minulla on kaksi viikottaista salitreeniä, kaksi tabata-tyyppistä HIIT-treeniä sekä kaksi tasaisemman sykkeen arobista treeniä joista toinen on vapaaehtoinen. Salitreeneistä toinen on saman tyyppinen kuin tähän asti, eli kolmen liikkeen supersarjoina tehtävä, toinen on puolen tunnin aikasidonnainen treeni jossa toistetaan liikkeitä putkeen niin monta kierrosta kuin puolessa tunnissa ehdin. Molemmat treenit ovat haastavia, ja niissä tuli taas jotain uutta mitä aiemmissa ohjelmissa ei ole ollut. Varsinkin tuo puolen tunnin aikasidonnainen treeni on aika tappava, ja menee HIIT-treenistä jo melkein sekin.

Kuva tältä päivältä

Tabata-treenissä puolestaan on tarkoitus tehdä 10-15min kestävä lämmittely, sen jälkeen 4 minuutin intervalliosuus (sisältäen kahdeksan 20 sekunnin sarjaa) jonka jälkeen vielä noin 15min aerobista. Toteutustapa on vapaaehtoinen ja olenkin tehnyt sitä tähän mennessä parilla eri tavalla. Pari kertaa olen käynyt lenkillä. Ensimmäisellä kertaa yritin tehdä tabatan kyykkyhypyillä, mutta parin sarjan jälkeen etureidet olivat jo ihan seis, joten loppusarjat vain juoksin niin kovaa kun pystyin. Toisella kertaa tein tabata-osuuden burpeeseilla, mikä oli ehkä hieman haastavaa ulkoilmassa kun käsien alle osui soraa ja pikkukiviä vaikka asfaltilla ähkinkin.

Eilen tein tabatan sadepäivän kunniaksi siten, että tein alku- ja loppuaerobiset crosstrainerilla ja tabata-osuuden burpeeseja tehden ja haara-perushypyillä palautellen. Se meni jo vähän paremmin, mutta en kyllä ole vielä kertaakaan saanut tabata-treenissä sykkeitä maksimi-alueelle, mitä tapahtuu normaalin salitreenin yhteydessä lähes joka treenissä ainakin kerran. Olo on kyllä tabataa tehdessä täysin loppu, ja eilenkin viimeiset burpeesit menivät lähinnä tahdonvoimalla, eli uskon noiden treenien olevan tehokkaita.

Kolmas osio treeniohjelmassani on tasasykkeinen aerobinen, joka on jollain lailla ehkä suosikkitreenini. Nyt kesäajan olen yrittänyt päästä lenkille pari kertaa viikossa, ja juoksukuntoni on vähitellen kehittynyt. Tällä hetkellä juoksen jo parinkymmenen minuutin pätkiä kerralla, ja sykkeet alkavat pikku hiljaa pysyä kohtuutasolla. Tämänhetkisessä harjoitusohjelmassa (10K appsi puhelimella) olen viimeksi tehnyt kolme 18 minuutin juoksusarjaa, joissa vasta viimeisessä sarjassa sykkeet alkoivat nousta korkeiksi. Keväällä juoksin lähes koko ajan korkeilla sykkeillä, eli kunto on selvästikin parantunut. Asiaa on varmasti auttanut pitkien aerobisten lenkkien lisäksi myös se, että olen jaksanut tehdä HIIT-treenejäkin vaikka en niistä kovin välitäkään...

Hassuttelukuva treenin jälkeen, kun olin föönannut treenin aikana likomäriksi hionneet hiukseni kuiviksi

Kaikenkaikkiaan voisin sanoa, että olen todella tyytyväinen tämänhetkiseen treeniohjelmaani. Viikossa on kuusi erillistä liikuntakertaa enkä välttämättä saa kaikkia aina tehtyä, mutta lähes kaikki kuitenkin. Olen myös yhdistänyt toisen salitreenin ja aerobisen (tänään ja viimeviikolla tein salitreenin jälkeisen aerobisen juoksun sijaan crosstrainerilla sateen ja ukkosen uhan vuoksi), mikä tuntuu toimivan hyvin. Näin ollen minulle jää silti kaksi lepopäivää viikossa ja aikaa palautumiseen. Saa nähdä, minkälaisia treenejä tulevaisuus tuo, mutta näistä tykkään!

Kannattaako PT:stä maksaa jos lipsuu?

Viime päivinä olen miettinyt sitä, että kuinka paljon kehtaa lipsua ruokavaliosta. Olen kuitenkin maksanut PT:lle sen suunnitelusta, ja hänen asettamillaan kalorimäärillä ja makroilla on taatusti tarkoitus. Onko siis mitään järkeä, jos en noudata sitä ruokavaliota vaan lipsun ruokavaliosta monta kertaa viikossa? Pääosin olen kyllä pysynyt ruodussa, mutta viime viikollakin söin ruokavalion ohi jopa kolmena päivänä yhden PT:n salliman aterian sijaan. En toki syönyt pelkästään herkkuja, vaan lisäkalorit tulivat myös varhaisperunoista (ja voista) sekä broilerinsiivistä joita haimme miehen kanssa päivälliseksi lauantaina käytyämme leffassa. Viikonloppuna söin kuitenkin myös suklaata, jäätelöä ja popcornia.

Kesä on kuitenkin kesä, ja uusia perunoita saa syödä loppujen lopuksi aika vähän. Leffassa käydään maksimissaan ehkä pari kertaa vuodessa, ja mielestäni voin tuolloin syödä popcorneja huoletta. Jäätelöä söimme siskon perheen kanssa, kun juhlistimme pikku-a:n syntymäpäivää.
Kesän aikana ajattelinkin pitää periaatteena sen, että pääasia ettei paino nouse. Aiempina vuosina syöminen on alkanut kesän aikana lipsumaan, ja syksy onkin mennyt herkutellessa ja painoa nostaessa. Tänä vuonna tarkoitus olisi tehdä toisin, ja vaikka kesällä elänkin sallivammin, niin syksyllä ruokavalio kiristyy varmasti ihan jo PT:nkin toimesta, ja lupaan pysyä taas tarkemmin ruodussa!

PT:n tekemissä ohjelmissa on tietysti myös mukana salitreenit, joihin olen ollut tosi tyytyväinen ja jotka tarjoavat mukavasti haastetta. Parasta PT-diilissä tietysti on se että PT ottaa huomioon omat toiveeni, eikä kyseessä ole mikään massavalmisteinen kuuden viikon superdieetti joka on sama kaikille lähtökohdista riippumatta. PT-projekti on myös pitkäaikainen, eikä kuukauden tai edes parin pieni lipsuminen tuhoa koko hommaa. Tällä hetkellä eletään ylläpitovaihetta peruskunnon kohottamiseen keskittyen, mahdollinen painonpudotus saa odottaa syksyä. Ja hei PT, lupaan että tulevina viikkoina en lipsu viime viikon tapaan kolmea kertaa!