maanantai 31. lokakuuta 2011

Haasteita



Tämä viikko tulee olemaan taas todella haastava, sillä mies palaa iltavuorosta vasta vaille 9 illalla joka päivä. Onneksi näitä viikkoja ei ole kuin kerran kuussa, muuten voisi loppua jaksaminen kesken. Onhan M aamupäivisin seurana ja apuna, mutta se ei auta yhtään iltapäivien loputtomaan laahaamiseen.

Ja niin kuin viikossa ei olisi haastetta jo muutenkin tarpeeksi, pikku-a on nukkunut taas jo kaksi yötä huonosti. Tämä äiti on siis jo valmiiksi väsynyt. Tiedä sitten vaivaavatko perjantaina saadut rokotukset vai jokin muu, mutta öisin heräillään usein ja päivisinkin kiukutellaan. Ei nyt luulisi vielä hampaitakaan olevan tulossa, sillä iso-A:lle eka tuli vasta yhdeksän kuukauden iässä, sekä mulle ja miehellekin aikanaan tosi myöhään. Eihän se tietysti mitään merkkaa, mutta imetyksen kannalta toivon kuitenkin että hampaista ei olisi kyse.

Olenkin todella tyytyväinen, jos selviän tästä viikosta ilman ylimääräisiä herkutteluja. Äsken sain otettua pienet päiväunet, ja niiden jälkeen oli pakko syödä muutama kourallinen rusinoita että pääsin pahimmasta makeanhimosta eroon! Jos kotona olisi ollut mitään muuta hyvää, niin ei olisi enää...

Eilen jatkettiin myös jo elokuussa aloitettua projektia siirtää iso-A nukkumaan isojen lasten jatkettavaan sänkyyn. Tuolloin nukkumiset sujuivat viikon verran niin mainiosti, että pikku-a sai pinnasängynkin, mutta sitten A ei enää suostunutkaan sänkyynsä jäämään vaan on nukkunut matkasängyssä siitä asti. Eilisen mummolaan tehdyn yökyläilyn jälkeen emme kasanneet matkasänkyä, vaan laitoimme A:n isoon sänkyyn, jonne neiti jäi todella mallikkaasti ja nukkui aamuun saakka. Turha kuitenkaan toivoa että sama tuuri olisi jatkunut, kun oli aika laittaa neiti tänään päiväunille. Köllötteli kyllä nätisti peiton alla koko sadun lukemisen ajan, mutta kun olin saanut istahdettua tietokoneen ääreen niin kuulin kuinka A:n huoneen ovi avautui. Yritin sitten kaikkeni, jotta olisin saanut iso-A:n jäämään sänkyynsä, mutta turhaan. Istuin vieressä mutta A:n mielestä oli vain hauska leikki kun äiti työnsi takaisin makuulleen. Sitten menin huoneesta pois ja vahdin oven takana ettei tyttö tule ulos, mutta tämä laittoikin vain valot päälle ja alkoi leikkimään. Puolen tunnin turhan taistelun jälkeen luovutin ja kokosin matkasängyn, jonne A jäi saman tien ilman minkäänlaisia taisteluita. Taidan kokeilla jatkettavaan sänkyyn nukuttamista uudemman kerran taas parin kuukauden kuluttua...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti