torstai 13. lokakuuta 2011

Väsymystä ja mutakakun himoa

Sain viime yönä nukuttua ennätykselliset 6h putkeen ennen ensimmäistäkään herätystä.
Miksi mua silti väsyttää näin paljon? Johtuuko kenties siitä, että iso-A on tällä viikolla herännyt joka ikinen aamu jo ennen seitsemään, vaikka on tähän saakka nukkunut jopa puoleen yhdeksään? Kaipa se väsymys alkaa vähitellen kertymään. Joskus sitä odotti viikonloppua kun tiesi saavansa nukkua pitkään, mutta nykyään on ihan sama mikä päivä on, eiväthän pienet lapset sitä tiedä. Enkä voi luottaa siihenkään että mies herää viikonloppuna A:n kanssa, kaipa hänkin joskus tahtoisi nukkua hieman kauemmin.

Ulkona on ihanan kirpeä syysilma, ja mun pitikin herättää itseni viemällä A kävellen hoitoon. Samalla olisi saanut vähän liikuntaakin. Suunnitelmat menivät kuitenkin uusiksi, kun pikku-a päätti oksentaa aikalailla koko vatsalaukkunsa sisällön bodylleen juuri kun olin aloittamassa ulkovaatteiden pukemista. No, vaatteiden vaihtoon ja autolla päiväkodille. Iso-A on hoidossa parina päivänä viikossa, jolloin saan itse vähän löysäillä a:n kanssa. Iltapäivällä ohjelmassa on tosin vauvajumppa, mutta se vain piristää päivää :) Lisäksi illalla pääsen bailatinoon, eli liikuntaa on tälle päivälle joka tapauksessa luvassa vaikka aamulenkki jäikin välistä.

Sitä en ymmärrä, miksi ensimmäinen ajatus näin väsyneenä (tai yleensäkin kun jään joko yksin tai pikku-a:n kanssa kaksin kotiin) on se sama kuin päiväunien aikaan: "Mitäs sit söisin?". Tällä hetkellä sieluni silmät näkevät vain yhden asian: mutakakkua. Tarpeet löytyvät kaapista, ja käynkin itseni kanssa tahtojen taistelua jonka jollain alitajunnallisella tasolla haluaisin kernaasti hävitä. Varsinkin kun kotoa ei löydy yhtään valmista ruoka-annosta miehen vietyä sen ainoan eiliseltä päivälliseltä jääneen mukanaan töihin...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti