Vauvakilot veks ja muita äidin haasteita

Selvisin taas kauppareissusta ilman (luvattomien) herkkujen ostoa. Luvattomien siksi, että luvallisia herkkuja ostin chilipähkinöiden ja dops-paketin verran, sillä ne söimme miehen kanssa herkkupäivän kunniaksi. Karkkihyllyn ohi kävellessäni mukaan meinasi lähteä Fazerin sininen, mutta vain meinasi, ei lähtenyt. Ajatukset menivät siinä vaiheessa suunnilleen siten, että "kun jään iltapäivällä pikku-a:n kanssa pariksi tunniksi kaksin kotiin miehen ja iso-A:n lähtiessä muualle, olisi kiva jos saisi syödä jotain hyvää". Onneksi tajusin, että tänään tulee syötyä jotain hyvää muutenkin. Ja toiseksi, eipä tässä paljon olisi ehtinyt herkuista nauttia sillä a halusi olla lähes koko ajan sylissä.

Tehtiin eilen miehen kanssa extempore-päätös ja siirrettiin pikku-a omaan huoneeseensa nukkumaan. Kolme rikkinäistä yötä alkoivat jo tuntua, ja haluttiin testata josko vauvaa nukuttaisi paremmin kun ei ole koko ajan äidinmaidon haju nenässä. Tiedä sitten että oliko tiheän imun kausi joka tapauksessa ohi vai vaikuttiko huoneen vaihto, mutta ensimmäinen herätys tuli vasta puoli kolmelta eli sain ruhtinaalliset neljä tuntia yhtäjaksoista unta. Olin laittanut a:n huoneen lattialle patjan jonka päällä imetin, siirsin siitä neidin omaan sänkyynsä ja menin itse omaan huoneeseeni nukkumaan.

Toinen herätys oli puoli kuudelta, ja juuri kun olin kuuden aikaan saanut a:n syötettyä ja olin menossa omaan huoneeseen, iso-A heräsi. Päätin että en todellakaan halua nousta niin aikaisin enkä viitsi pakottaa miestäkään, joten vaihdoin tytöltä vaipan ja vein takaisin sänkyynsä. Jonkin aikaa hän siellä hihkui, mutta nukahti onneksi uudelleen. Puoli kahdeksan maissa pikku-a heräsi taas jolloin hain hänet minun ja mieheni viereen loppu"yöksi". Siinä me sitten torkuttiin yhdeksään, jolloin iso-A heräsi. Takana siis aika onnistunut yö, mutta silti meinaa väsyttää. Ei niitä univelkoja ihan tuolla vielä kuitata...