torstai 20. lokakuuta 2011

Väsymystä ja herkkujen himoa

Iso-A on taas hoidossa, mikä on ihan hyvä sillä tämän hetkisellä olotilalla tuskin jaksaisin viihdyttää koko päivää puolitoistavuotiasta ikiliikkujaa. Viimeiset pari yötä ovat olleet suoraan sanoen kamalia. Pikku-a on herättänyt 3 tai 4 kertaa yössä. Toissayönä pisin unijakso taisi olla pari tuntia, viime yönä kolme ja puoli. Lisäksi kärsin iskiaksesta ja yöllisistä selkäkivuista, nuku siinä sitten levollisesti!  Kaiken kukkuraksi pikku-a nukkui eilenkin päivän aikana varmaan n. puoli tuntia, eli silloinkaan ei saanut levättyä. Tai nukkui hän sitten iltapäivällä parin tunnin päiväunet, mutta vasta kun olin hakenut iso-A:n hoidosta...

Väsymys onkin saanut itselleni aikaan oikein kunnon paska äiti -fiiliksen erään toisen blogin nimeä lainatakseni. Välillä a on saanut loikoilla lattialla puuhamatollaan niin kauan kuin malttaa, ja vaikkei enää malttaisikaan. Pieni kitinä on saanut muuttua jo kunnon rääkymiseksi ennen kuin tämä äiti on jaksanut nostaa ahteriaan sohvalta tai tietokoneen äärestä. Tänään väsymys alkaa olla jo sitä luokkaa että tekisi mieli vain itkeä. Äsken sain a:n nukahtamaan syliin, mutta heti kun siirsin sänkyynsä niin heräsi samantien. Sylissä nukahti pian uudestaan, ja nukkuu juuri nyt vaan kuinka kauan. Lounasta pitäisi syödä, toivon että ehdin tehdä edes sen ennen kuin a herää. Sänkyyn menosta on varmaan turha haaveilla, tuskin a kuitenkaan kauaa nukkuu...

Tässä olotilassa ei siis ole ihme, että tekisi koko ajan mieli jotain hyvää. Jos kotona olisi suklaata, sortuisin samantien. Tai jos tilillä olisi enemmän kuin 3 euroa niin herkkujenostolakossa saattaisi tulla iso repsahdus. (Yritän aktiivisesti unohtaa s-tilillä bonuksista kertyneet hätävararahat, joilla tosin pitää käydä lauantaina ruokakaupassa...) Onneksi maanantaina on taas äitiyspäivärahapäivä, ja toivon saavani viikonlopun aikana levätä edes sen verran että pahin väsymys ja herkkujen himo hellittäisi etten sorru käydessäni lasten kanssa kolmisin kauppareissulla.

Paskaa fiilistä lämmittää tuskin edes se, että pikku-a kääntyi tänään ensimmäisen kerran selältä vatsalleen. Yritystä on riittänyt jo jonkin aikaa, mutta tänään vauveli keksi kuinka homma hoituu. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti