Ylläri vaa'alla

Ohhoh! Vaaka näytti aamulla 102,8kg eli vähemmän kuin kohta kahteen vuoteen. Olin todella yllättynyt ottaen huomioon että söimme lauantaina mieheni kanssa yli 600g irtokarkkeja, joista osuuteni oli varmasti yli puolet. Tänään on 3. päivä suklaanostolakossani, ja päätin laajentaa lakon koskemaan kaikkia herkkuja. Eihän siinä ole mitään järkeä, jos päätän olla ostamatta suklaata mutta herkuttelen esimerkiksi leivonnaisilla.
Silti, kun olin saanut molemmat lapset päiväunille ja syönyt lounaan, ensimmäinen ajatukseni oli "mitäs hyvää sitten söisin". Mä en pääse siitä pahasta tavasta millään eroon! Mut pakko vaan yrittää kamppailla herkkujen himoa vastaan, niin ehkä siitä pääsisi joskus ihan oikeasti irti.

Taisin aiemmassa tekstissäni mainitakin, että olen aina ollut salasyöppö. Tapa alkoi jo lapsena. Minulla on 4 sisarusta ja pihit vanhemmat, eikä lapsuudenkodissani saanut syödä koskaan muualla kuin ruokapöydässä ruoka-aikoina. Herkutkin olivat ollessani aivan pieni kuin palkkio jostain. Siksi tein jo lapsena niin, että kävin pihistämässä kaapista leivonnaisia tai muuta hyvää aina kun satuin olemaan yksin sisällä kotona. Kouluaikana saatoin ostaa kotimatkalla kaupasta karkkia tai perunalastuja ja salakuljettaa ne kotiin omaan huoneeseeni. Perheenjäsenille ei todellakaan voinut kertoa mitä oli ostanut. Suhteeni ruokaan ja herkkuihin on siis aina ollut jokseenkin vääristynyt eikä ole ihme etten ole päässyt salasyöpöttelystä koskaan eroon.