Vauvakuulumisia, haikeudella

Viime aikoina blogin sisältö on keskittynyt pääasiassa laihdutukseen, mutta siitähän tämä alkoikin. Lastenkin - tai ainakin pikku-a:n - kanssa on kuitenkin tapahtunut vaikka mitä, ja voisin kertoa hänenkin kuulumisiaan.

Haikeana joudun toteamaan, että pikku-a:n imetys alkaa vedellä viimeisiään. Jo jonkin aikaa ohjelmassa oli enää kaksi imetystä vuorokaudessa, päivä- ja yöunille. Joitain iltoja sitten a alkoi kuitenkin osoittaa merkkejä siitä, ettei iltaimetys enää kiinnostanut. Tyttö saattoi imaista pari kertaa, nousta sitten ylös (imetin siis patjalla) ja alkaa halailemaan ja pussailemaan minua. Koska olimme päättäneet viedä lapset appivanhemmille yökylään, niin päätimme että mies saa hoitaa pikku-a:n nukuttamisen jotta tyttö tottuu myös muiden kuin minun laulamiini tuutulauluihin. Pari iltaa onkin mennyt niin, että minä nukutan iso-A:n ja mies pikkuisen. Jostain syystä se on aiheuttanut minulle suunnatonta haikeutta, Yli vuoden kestänyt iltarutiini on ohi, eikä tilannetta ole auttanut se että pikku-a on hieman protestoinut tilannetta ja itkeskellyt kun on joutunut tyytymään halailuhetkeen jo hieman ennen nukkumaan menoa. Vielä on sentään jäljellä päiväunille imetys, mutta saa nähdä loppuuko sekin lasten yökyläilyn myötä.

Pikku-a kehittyy muutenkin koko ajan. Nykyään hän syö aamupuuronkin jo pääosin aivan itse lusikalla, ja minä voin keskittyä syöttämään iso-A:ta joka ei vain suostu syömään itse - paha tapa josta pitäisi päästä eroon. Päivän muilla aterioilla jatkuu sormiruokailu, vaikka pieni haarukkakin on menossa mukana. Puheen osalta vaikuttaisi siltä, että pikku-a:n sanavarastokin alkaisi vähitellen kasvaa. Tällä hetkellä hän osaa sanoa kissa 'tssa', vettä 'tettä' ja nenä, mutta olemme kuulleet myös muita sanoja, tosin vain kerran eli niitä emme vielä laske. Kävelemään a ei vielä näyttäisi oppivan ihan heti, mutta konttaamalla pääsee eteenpäin tarpeeksi nopeasti. Pakko kuitenkin haikeana myöntää, että vauvaa meillä ei enää ole, vaikka kovin helposti pikku-a:ta vauvana vielä ajatteleekin.

Tänään suunnistamme koko perheen voimin anoppilaan yöksi, ja huomenna lähdemme miehen kanssa kaksin kotiin. Tarkoitus olisi käydä elokuvissa ja ravintolassa syömässä, ja hakea lapset kotiin maanantaina. Nähtäväksi jää, mitä pikku-a pitää yökyläilystä...