Asiaa voi ajatella myös toiselta kantilta. Pikku-a:n loppuraskaudesta painoin enimmilläni 116 kiloa - joista kymmenen kiloa hävisi kyllä jo parissa viikossa - eli vuoden takaisesta minulta on pudonnut jo yli 30 kiloa. Toisin sanoen neljännes "lähtöpainosta"! 25% on oikeasti jo todella paljon. "Oikeaakin" pudotusta on jo parikymmentä kiloa, joista 13 viimeisten kahdentoista viikon superdieettailun aikana. En siis oikeastaan voi muuta kuin olla saavutuksiini tyytyväinen jo tässä vaiheessa.
Mieleni perukoissa pyörii kuitenkin lähes koko ajan ajatus siitä, että voisin olla vielä ainakin 15 kiloa kevyempi. En uskalla ostaa uusia vaatteita (varsinkaan kun ylimääräisiin menoihin ei tällä hetkellä ole yhtään rahaa) jos ne vaikka jäävät heti löysiksi, ja odotan että ylimääräiset kilot olisivat jo poissa. Välitavoitteita minulla toki on, mutta odotan silti "lopullista" vaa'an lukemaa.
Pakko kuitenkin vain yrittää jaksaa dieetata ja muuttaa elämäntapoja, toivoen että kuukausien dieetin jälkeen edes jotain olisi iskostunut selkärankaan jotten liho kaikkia pudottamiani kiloja saman tien - tai edes vähitellen - takaisin. Mullekaikkihetinyt-ajattelutapa ei vaan toimi, vaan yritän jatkossakin elää päivän kerrallaan sortumatta herkkuihin, ja tiputtaa kilon kerrallaan lopullinen tavoite jossain kaukaisuudessa siintäen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti