Jo useamman vuoden ajan olen vältellyt jokapäiväistä kahvin juontia. Koskaan en ole sitä paljon juonutkaan, mutta päivittäiset aamukahvit jäivät pois samoihin aikoihin kun minulla todettiin lievä refluksitauti. Kokonaan en ole kahvista kieltäytynyt, vaan olen juonut sitä aina kun sitä on ollut jossain tarjolla.
Pitkän aikaa minulla oli tapana juoda aamuteetä. Se on kuitenkin aika paljon nopeampaa valmistaa kuin kahvi, ja hunajan kanssa aivan ihanaa. Superdieetin alettua hunaja kuitenkin kiellettiin ruokavaliosta, eikä tee maistu mielestäni hyvältä makeutusaineen kera - saati ilman mitään makeutusaineita.
Jonkin aikaa pärjäsin ilman kahvia tai teetä, mutta vanhempieni luona vietetty viikko toi muutoksen. Siellä totuin päivittäiseen aamukahviin - puhumattakaan päiväkahvista ja iltakahvista jota tosin en yöunten menettämisen pelossa juonut - , ja kotiin palattuamme aloin kärsiä päänsärystä joka päivä viimeistään iltapäivällä. Koska särkylääke ei tepsinyt lääkitsin oloani monena päivänä EDillä (tietenkin vähäkalorisella sellaisella), mutta nyt olen jo muutamana aamuna pistänyt kahvin tippumaan. Tänään en sitä ensin tehnyt, mutta miehen lähdettyä lasten kanssa ulos ja minun jäätyä sisälle siivoamaan - sitähän minä JUURI NYT tässä teen... - oli pakko, ja hörpinkin sumppia parastaikaa.
Toivon hartaasti, että päivittäinen kahvimukillinen ei aiheuttaisi refluksitaudin pahenemista. Jos aiheuttaa niin kahvin juontia on taas vähennettävä, mutta siihen saakka nautin kahvistani iloisin mielin.
Takana 30 kilon painonpudotus, edessä haaste siitä kuinka yhdistetään äitiys, työelämä sekä painonhallinta. Saako tämä äiti pois viimeisetkin liikakilot, vai lähteekö paino jälleen nousuun...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti