Kolmas päivä on takana iltapalaa lukuunottamatta. Tämänkin päivän selvisin helposti ilman lipsumisia. Iltapäivällä kävin tapaamassa vanhaa ystävääni, ja siellä oli toinenkin yläasteen aikainen luokkakaverini paikalla. Ystäväni keitti kahvit, ja pöydästä löytyi donitseja, keksejä ja cocktail-piirakoita. Kaivoin kuitenkin laukustani proteiinipatukan ja cashew-pähkinät. Ystävä kysyi olenko dieetillä ja kerroin olevani. Seurasi pari tiedustelua pudottamastani painosta (viimeksi näimme vuosi sitten jolloin olin juuri synnyttänyt) sekä dieetin laadusta eikä lainkaan kahvileipien tuputusta. Kunpa kaikki olisivat noin ymmärtäväisiä :)
Isäni kanssa en ole saanut vieläkään riitaa aikaiseksi, mutta emme kyllä ole olleet samaan aikaan ruokapöydässäkään. Lounasaikaan hän on töissä, ja kun muut alkoivat tänään päivälliselle niin minä lähdin lenkille metsään kun en aamulla päässyt. Alunperin oli tarkoitus syödä samaa päivällistä kuin muutkin, sillä äitini teki kaalikeittoa. Huomasin kuitenkin että keitossa oli paljon enemmän perunaa kuin kaalia ja tarvittavan kaalimäärän onkiminen olisi ollut työlästä, ja lisäksi kaalit olivat varmasti imeneet itseensä enemmän kuin tarpeeksi keitossa olleen todella rasvaisen sianlihan rasvasta. Lenkiltä palattuani teinkin itselleni omat eväät...
Huomenna lapset jäävät äitini luo hoitoon ja suunnistamme miehen kanssa Savonlinnaan shoppailemaan sekä syömään paistettuja muikkuja. Niitä on pakko saada edes kerran kesässä, ja viime kesä jäi välistä, joten tänä vuonna en anna dieetin estää minua vaan aion syödä muikut hyvällä omatunnolla :)
Takana 30 kilon painonpudotus, edessä haaste siitä kuinka yhdistetään äitiys, työelämä sekä painonhallinta. Saako tämä äiti pois viimeisetkin liikakilot, vai lähteekö paino jälleen nousuun...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti