38! (vaan kuinka kauan?)

Lause "Olen kokoa 38" tuo aina mieleeni mainoksen, jota näytettiin televisiossa ollessani lapsi. Siinä mainostettiin jotakin laihdutustuotetta, ja mainoksen naishenkilö iloitsi hoikistumisestaan. Jostain syystä tuo koko 38 on aina ollut se, jota en ole koskaan uskonut saavuttavani. Ennen kuin nyt.

Tällä hetkellä käytössäni ovat olleet KappAhlista ostetut koon 42 magic-farkut, jotka ovat viime aikoina alkaneet tuntua jokseenkin löysiltä. Onneksi huomasin että KappAhlista saa loppuviikon ajan jäsenkortilla 25% alennusta kaikista housuista ja piipahdin ostoksille. Otin ensin hyllystä mukaan koon 40 farkkuja ja yhdet myös kokoa 38. Yllätyksekseni nuo koon 38 farkut sujahtivatkin jalkaan todella helposti! Kävin siis hakemassa samaa kokoa muistakin malleista, ja huvikseni jopa parit koon 36 farkut. Koko 36 meni kyllä jalkaan, mutta vain hädintuskin.

KappAhlista lähtikin mukaani kolmet housut:

Nämä ovat koon 38 magic-farkut, jotka ovat vielä vähän liian tiukat käytettäväksi. Olkoon nämä
uudet tavoitehousuni, joihin tahdon mahtua kunnolla lähikuukausien aikana.

Tässä ovat koon 38 jegginsit. Sovituskopissa näyttivät mielestäni paremmilta kuin valokuvassa, mutta ovat varmaan vähän pitemmän paidan kanssa oikein hyvät. Housut tuntuvat hyvältä jalassa, ja miehen toiveesta ostin tällaiset vaaleansiniset kivipestyn väriset farkut.

Kolmas ostokseni oli "June" -malliston strech-farkut, myös siis kokoa 38 ja jalassa oikein mukavat.

Tuo otsikon mietintä siitä kuinka kauan mahdun kokoon 38, riippuu siitä saanko otettua itseäni niskasta kiinni. Viime päivät ovat menneet täydellisen herkuttelun merkeissä. Pikku-a:han iski korvatulehdus, ja jäin lasten kanssa loppuviikoksi kotiin. Kotona olo toi jostain syystä esiin täydellisen syömishimon, ja kaivoin kaapista niin suolakeksejä, kuukausia siellä olleita chilipähkinöitä kuin karkkejakin sekä pakastimessa jo yli vuoden olleita pullia. Tänään sorruin kauppareissun yhteydessä ostamaan kasan tuoreita - siis ihan oikeasti vielä lämpimiä - munkkirinkilöitä, joita upposi napaan useampikin.

Kaiken kukkuraksi mies lähti viikonlopuksi mökille, eli joudun olemaan - tai näkökulmasta riippuen saan olla - lasten kanssa kolmisin kotona koko viikonlopun. Kuinka siis saan hillittyä jo käsistä karannutta syömishimoa? Helppoa se ei taatusti tule olemaan, sillä ostin tänään kaupasta myös jäätelöä ja suklaata sekä myös perunalastuja... Terve siis taas, salasyöppö!
Paino oli viime päivien herkuttelujen jälkeen tänä aamuna 68,8kg, saa nähdä kuinka monta kiloa painavampi olen maanantaina. Toivon, että saisin itseäni niskasta kiinni ennen kuin paino nousee taas liikaa.

Jotenkin tuntuu siltä, että nykyään kun ruokavaliossa on Fitfarmin dieetteihin verrattuna huomattavasti enemmän hiilareita, minun tekisi jatkuvasti mieli jotain hyvää. Nytkin, kun olo on aivan ähkyssä munkinsyönnin jälkeen, mielessä pyörii että mitäs sitä sitten söisi. Jospa ei mitään, tässä voisi vaikka alkaa imuroimaan sadepäivän kunniaksi...

Muistakaahan muuten käydä osallistumassa lehtiarvontaani täältä.