Motivaatiobuusti

Minusta tuntuu, että taistelen jatkuvasti oman motivaationi kanssa. Toisaalta haluan olla hoikka ja hyväkuntoinen, toisaalta himoan jatkuvasti herkkuja. Minun täytyy oikeasti tehdä koko ajan töitä sen kanssa, että en sorru syöpöttelemään vaan saan pidettyä ruokavalion kuosissa. Homma helpottaa, jos on joku motivaattori joka auttaa minua pysymään kurissa. En tiedä millä ilveellä saisin koko ajatuskulkuni käännettyä uusille urille, missä ruoka ei olisi aina mielessä.

Karkkilakkoni päättyy pääsiäisenä, mutta onneksi sain heti uuden syyn vältellä herkkuja myös loppukevään. Sain nimittäin kutsun lukiosta valmistumisen 15-vuotisluokkakokoukseen, joka järjestetään toukokuun puolivälissä. En ole nähnyt suurinta osaa lukiokavereista lakkiaisten jälkeen, ja harva on minulla myöskään Facebook-kavereina. Sen vuoksi on ihan kiva päästä tapaamaan kaikkia ketkä paikalle ilmestyvät, vaikka pakko myöntää etten ole suurinta osaa edes kaivannut. Lukiossa minulla oli oikeastaan vain pari ystävää, muiden kanssa tuli hengattua vain kouluaikana. Suurin osa yläasteaikaisista kavereistani meni ammattikouluun, ja lukiossa ollessani hengasin vapaa-ajalla heidän kanssaan. Joka tapauksessa haluan näyttää luokkakokouksessa mahdollisimman hyvältä, lukioaikainen lookkini kun näytti lähinnä tältä:

Kuva otettu lukion toisen luokan "opintomatkalta", tyyli oli melko sama koko lukioajan

Sovin PT:n kanssa, että aloitetaan pääsiäisen jälkeen viisi viikkoa kestävä kiristely ruokavaliossa, jotta saataisiin kroppa mahdollisimman hyvään kuosiin luokkakokoukseen ja tietysti alkavaa kesääkin ajatellen. Treeniohjelmien päivitystä odotan myös jo innolla, koska treeneihin tulee mukaan ihan virallisetkin juoksulenkit, tähän mennessä olen lenkkeillyt noin kerran viikossa ohjelman ulkopuolella. Suuresti rakastamani -NOT - HIIT kuntopyörällä jää myös samalla pois mikä ei kyllä haittaa yhtään... Esimerkiksi tänään tein taas viikottaisen HIITin, ja koko puoli tuntia oli yhtä tuskaa. En meinaa saada edes sykettä tarpeeksi ylös, sillä maksimisyke kävi hetken aikaa 164:ssä, ja esim. kyykkytreenissä syke pyörii sitä korkeammalla helpostikin. Jalat olivat kuitenkin HIITin ja varsinkin sen työvaiheiden aikana ihan tulessa enkä olisi millään pystynyt polkemaan enää kovemmalla vastuksella tai nopeammin. Toivon että juoksu-hiitit onnistuvat paremmin.

PT-projekti jatkuu siis vielä luokkakokouksen jälkeenkin, eli jos saan kroppaa vähän rasvattomammaksi luokkakokoukseen mennessä niin sen jälkeen on tavoitteena etteivät pudotetut kilot pääse hiipimään takaisin. Mutta tämä ja ensi viikko mennään vielä siis tämän hetkisellä ruokavaliolla, ja pääsiäisen jälkeen innolla uuden ohjelman pariin.

Onni

Välillä on ihana huomata ihan yhtäkkiä olevansa onnellinen. Minulla se hetki oli tänään, kesken työpäivän. Kävelin työpaikan käytävällä, juttelin hetken kollegan kanssa ja tajusin että olen hymyssä suin ja iloinen. Takana oli hyvä salitreeni ja vatsa täynnä hyvää ruokaa.

On niin helppo miettiä vain asioita, jotka ovat huonosti elämässä: väsynyttä oloa, liian isoa vaa'an lukemaa, kiukuttelevia lapsia, miehen stressiä. Negatiivisia asioita miettiessään ei todellakaan meinaa aina muistaa, että elämässäni on oikeasti moni asia todella hyvin. Vaikka vaaka näyttää omasta mielestä liikaa, niin peilistä ei kuitenkaan katso läski vaan melko hyväkuntoisen näköinen ihminen. Lapset ovat terveitä, ja kiukuttelusta huolimatta maailman suloisimpia tyttöjä. Avioliitto voi hyvin, työpaikka on kiva, ja minulla on myös ihana PT jonka kanssa voi miettiä mihin suuntaan ruokavaliota ja treeniohjelmaa viedään jatkossa ja joka osaa vetää huipputreenejä. Lottovoitto olisi tietysti kiva ettei aina tarvitsisi miettiä rahaa, mutta muuten elämässä ei ole oikeastaan mitään pielessä.

Kunpa vielä muistaisin tämän tunteen kauemmin kuin vain viisi minuuttia...

Väsymys - mikä ihana huono tekosyy

Olimme viikonloppuna perheen kesken laivalla. Valitsimme aamulähdön, koska on helpompi herätä aikaisin aamulla kuin yrittää saada lapsia nukahtamaan iltalähdöllä mitenkään inhimilliseen aikaan. Eikä herätys nyt kovin paljon varhaisempi ollut kuin muutenkaan, puolesta tunnista tuntiin maksimissaan.

Ajattelin varmistaa perheelle suhteellisen hyvät yöunet myös laivalla, joten soitin Siljan asiakaspalveluun jo aiemmin ja pyysin meille hytin laivan keskiosasta. Mainitsin vielä erikseen että emme missään nimessä halua heti yökerhon ala- tai yläpuolelle koska matkassa on kaksi pientä lasta joista toinen on vielä hieman herkkäuninen. Yllätys oli siis suuri, kun laivalle saapuessamme huomasin hyttimme olevan juuri siellä missä ei olisi pitänyt eli yökerhon alapuolella. Olisi ehkä pitänyt reklamoida asiasta jo tuolloin, mutta ei sitten saatu sitä tehtyä.

Takana oli muutenkin jokunen levoton yö, joten jo eilinen päivä laivalla oli aika väsynyt. Lapset eivät malttaneet pysyä leikkipaikassa, vaan saimme miehen kanssa kipittää heidän perässään laivan päästä päähän, portaita ylös ja alas. Kaikesta huolimatta en sortunut ostamaan laivalta karkkia lasten nukahtamisen jälkeen syötäväksi vaikka tekikin ihan älyttömästi mieli. Haaveilin myös pienestä irtiotosta, nimittäin että olisin käynyt yksin kahvikupillisella ja syömässä jonkun ihanan leivoksen, mutta en toteuttanut tuotakaan haavetta. Buffet-lounaalla kyllä otin myös jälkiruokaa, mutta joihinkin aikaisempiin kertoihin verrattuna suht. kohtuullisesti.

Illalla saimme lapset nukahtamaan normaaliin nukkumaanmenoaikaan eli kahdeksan maissa. Itsekin olin tuolloin jo aivan seis ja meinasin nukahtaa lapsia nukuttaessani. Yökerhon ohjelma alkoi kuitenkin juuri lasten nukahtaessa, ja hetken yläkerran menoa kuunneltuani totesin että voisin ihan hyvin vaikka lukea vähän kirjaa. Kymmenen maissa luovutin, ja yritin nukkua. Bassonjytinän vuoksi en kuitenkaan tuntunut missään vaiheessa nukahtavan kunnolla, vaan korkeintaan torkuin. Pikku-a heräili monta kertaa yön aikana, ja kolme neljä kertaa hän alkoi itkemään ihan hysteerisenä. Olen ihan varma, että kaikki johtui yökerhon musiikista jonka bassot kuuluivat niin selvästi että pystyin lähestulkoon tunnistamaan soitetut kappaleet. Turha sanoakaan, että aamulla hytissämme oli kolme hyvin väsynyttä ihmistä, ja yksi vähän vähemmän väsynyt - iso-A oli ilmeisesti saanut nukuttua bassosta ja pikku-a:n itkusta huolimatta.

Tämä päivä meni kuin sumussa. Päiväunille ei ollut aikaan, koska oli pakko siivota. Mies lähti lasten kanssa kauppaan heti puolenpäivän jälkeen ja sai hetken aikaa hengailla kaupan parkkihallissa antaen autoon torkahtaneiden lasten nukkua. Minulla teki koko aamupäivän mieli "jotain hyvää", tyypilliseen tapaan niin kuin aina väsyneenä. Kaapissa on suklaata ja pakastimessa jäätelöä, ja mietin sitä kuinka helppo olisikaan sortua. Tajusin, kuinka väsymystä on todella helppo käyttää tekosyynä herkuttelulle. Minun on näet tehnyt mieli herkkuja jo monta päivää - jostain syystä en laske herkuiksi laivalla syötyjä jälkkäreitä - ja tänään olisi ollut helppo sortua koska olin niin väsynyt.

En kuitenkaan antanut tällä kertaa itselleni periksi, vaan keskityin kuuntelemaan hyvää musiikkia ja laulamaan täyttä kurkkua samalla kun imuroin kotia muun perheen kauppareissun aikana. Lisäksi hörpin vettä vähän joka välissä. Hyvän musiikin ansiosta (?) huomasin väsymyksenkin vähän hellittäneen, sillä minun ei tehnyt enää mieli pillahtaa itkuun pienimmästäkin syystä kuten aamulla. Sain talon siivottua, ja jaksoin jopa käydä melkein tunnin sauvakävelylenkillä. Nyt kuitenkin toivon rauhallista yötä jotta saisin nukuttua univelkaa pois...

Laiskuutta vai järjenkäyttöä?

Tällä viikolla olen saanut treenattua kahdesti. Keskiviikkona treenasin salilla PT:n kanssa ja eilen tein puolen tunnin hölkkälenkin (tosin kävelin aina välissä). Alkuviikon olo oli väsynyt ja flunssainen, joten sen vuoksi kuntoilu jäi silloin väliin. Tänään minun oli tarkoitus käydä taas salilla, huominen päivä menee kokonaan laivalla ja sunnuntaina olisi suunnitelmissa rauhallisempi sauvakävelylenkki.

PT:n treeni sai kuitenkin etureiteni niin kipeiksi että pystyn juuri ja juuri kävelemään. Ajattelin eilen illalla, että en anna sen estää treenaamista vaan käyn salilla tekemässä yläkropan ohjelman. Tänä aamuna kapuloita rattaisiin toi kurkku, joka on ollut paljon kipeämpi kuin vielä kertaakaan näiden parin viikon aikana jotka olen kärsinyt on/off -flunssaista oloa, ja nenäkin on ihan tukossa. Päänsärystä ja silmien kirvelystä puhumattakaan. Joudun siis toteamaan että on parempi ottaa tämä päivä rennosti, jos haluan jaksaa päivystää huomenna laivan leikkipaikan vieressä. Eikä muutenkaan ole hyvä treenata flunssaisena.

Tunnen silti itseni laiskuriksi. Kuumetta ei ole - kuten normaalistikaan - ja ainoat flunssan oireet ovat kurkkukipu, tukkoinen nenä, päänsärky ja silmien jomotus. Mietin jo että olisikohan kyseessä siitepölyallergia, vaikka se ei yleensä vielä tähän aikaan vuodesta vaivaakaan, mutta reilun viikon kestänyt antihistamiinien syönti ei ainakaan vielä ole auttanut lainkaan. Ehkä siis tyydyn lepäilemään tämän päivän ihan rauhallisesti - töissä saa onneksi istua - ja tankkaamaan itseni täyteen vitamiineja ja tätä ihanaa viherjuomaa:

Käyhän se näinkin

Tämän päivän treeni oli taas tosi hyvä, kiitos PT:lle. Välillä tuntui siltä että kuolen, mutta sisulla vedettiin treeni loppuun. Treenin jälkeen muistin, että olin vienyt pyyhkeeni viime viikolla kotiin pesuun, mutten tietenkään muistanut ottaa uutta tilalle. Onneksi pukuhuoneessa on perinteisiä käsipyyhepapereita eikä sellaista rullapyyhettä automaatissa, joten  sain kuivattua itseni suihkun jälkeen. Josko kuitenkin muistaisin sen pyyhkeen huomenna?

Treeni sai aikaan todella yskäisen olon, mikä ärsyttää suunnattomasti. Toivon että se hellittäisi pian eikä olisi alkua flunssalle...

Mitä kuuluu?

Aika juoksee huimaa vauhtia, eikä blogille tunnu olevan yhtään aikaa. Viime viikolla juhlimme tosiaan iso-A:n synttäreitä, lauantaina meillä oli kymmenkunta pientä tyttöä ja sunnuntaina talo täynnä sukulaisia. Lauantaina pysyin suunnilleen ruokavaliossa, tosin maistoin juhliin tekemiäni pätkis-kuppikakkuja. Sunnuntaina sen sijaan en paljon kaloreita tai makroja miettinyt. Aamupala oli normaaliin tapaan munakas, mutta loppupäivän tuli maisteltua kaikkea muuta. Äitini tekemiä karjalanpiirakoita ja munavoita, täytekakkua, maustekakkua, tonnikalapiirasta, kinkkukierteitä, raffeleita (tosin vain pari), popcorneja ym. Makeaa ei tullut syötyä kovinkaan paljon, mutta kaikkea suolaista siis sitäkin enemmän ja siis sekä lounaaksi, välipalaksi, päivälliseksi ja iltapalaksi eli tuli siis naposteltua käytännössä koko päivä.

Onneksi herkuttelu jäi vaan tuohon yhteen (tai kahteen jos lasketaan mukaan myös lauantai) päivään. Tosin sorruin vielä maanantaina syömään jääkaapista viimeisen pätkiskuppikakun, joka ei ollut kelvannut kellekään, mutta päivän kokonaismakrot pysyivät kuitenkin sallituissa rajoissa.

Onneksi tällaisia lipsumisia ei tule ihan joka viikko. Eihän paino nyt vielä nousemaan pääse, jos kerran viikossa syö ruokavalion ohi, mutta eipä se kyllä välttämättä laskekaan. Tärkeintä oli kuitenkin, että sain lopetettua herkuttelun eikä jäänyt niin sanotusti putki päälle. No, tämän viikon lauantaina tulee tosin syötyä taas vapaammin kun menemme perheen kesken laivalle ja buffetin ääreen, mutta karkkeihin en koske silloinkaan. Tällä kertaa ei suklaatuliaisia allekirjoittaneelle!

Viime postauksessa julkaisin pari kuvaa alkuvuodesta 2012 jolloin olin vielä aika hurjassa kunnossa. Tässä on nyt kuvia tämän hetkisestä tilanteesta. Vuosi ja pari sitten olin kyllä tätä hoikemmassa kunnossa, mutta vaikka paino onkin noussut niin kaipa olen tälläkin hetkellä vielä aika normaalipainoisen näköinen? Pahimmat turvotukset ovat alkuvuoden aikana jo kadonneet, mutta tekemistä tietysti riittää ennen kuin olen kroppaani tyytyväinen. En kuitenkaan aio unohtaa elämästä nauttimista, kunhan se pysyy kohtuudessa...

Ainut häiritsevä asia on se, että flunssa meinaa iskeä päälle koko ajan. Toissa viikolla aristi kurkkua ja viikonloppu meni koomaillessa, viime viikon olo tuntui ihan terveeltä, mutta nyt on taas ollut arka kurkku ja eilenkin oloni oli täysin vetämätön, viluinen ja väsynyt. Tänään tuntuu kuitenkin taas paremmalta, joten uskallan treenaamaan PT:n kanssa ensimmäisen kerran tässä kuussa. Pari kertaa on jo peruuntunut, eli se että eilen tuntui vetämättömältä ei todellakaan riitä syyksi perua tämän päivän treenejä!

Juhlaviikko ja välähdys menneestä

Viikonloppu vietettiin flunssaisten lasten kanssa kotona. Oma flunssa jäi ilmeisesti pelkäksi säikähdykseksi. Lauantaina kärsin tosin koko päivän ihan järkyttävästä väsymyksestä ja olo oli todella tukkoinen, mutta päiväunet ja rennosti otettu päivä auttoivat ja sunnuntaina olo oli taas ihan normaali. Pikku-a:lle nousi vielä sunnuntai-iltapäivällä kuume, joten olin lasten kanssa eilisen kotona. Harmitti tosi paljon, sillä jouduin perumaan PT-treenit. Mies oli kuitenkin ollut poissa töistä viime viikolla, joten nyt oli minun vuoroni. Eilinen päivä oli kuitenkin lapsilla kuumeeton, ja ehdimme puuhastella kaikenlaista. Ulkoilimme, leikimme ja selasimme tietokoneelta kolme vuotta vanhoja valokuvia ja kotivideoita - tarkoitus olisi vihdoinkin päästä alkuun vuotta 2012 käsittelevän valokuvakirjan teossa. Iltapäivällä laitoin lapsille Helinä-keiju-leffan pyörimään ja tein itse puolen tunnin aikasidonnaisen kotitreenin ja sen jälkeen vielä puoli tuntia kestäneen Yoogaian palautusharjoituksen.

Tällä viikolla meillä on aihetta juhlaan, sillä iso-A täyttää lauantaina jo viisi vuotta. Lauantaina olen kutsunut meille kotiin lapsen hoitokavereita juhlimaan, ja sunnuntaina juhlistamme syntymäpäivää sukulaisten kanssa. Tiedossa on siis rennompaa syömistä, mutta aion maistella leipomuksiani hyvällä omatunnolla sillä tällä kertaahan en ole millään pikadieetillä jossa on tarkoitus pudottaa painoa jossain tietyssä ajassa, vaan kyseessä on koko loppuelämän mittainen opettelu kohtuuteen. Normaaliin elämään kuuluu herkuttelu silloin tällöin, kunhan arkena välttelee herkkuja ja muutenkin liiallista syömistä. Tiedän, että joskus aiemmin esim. synttäreiden juhlinta tai muu vapaasyöntipäivä on vienyt itsekurin kokonaan ja saanut herkutteluputken päälle, mutta nyt en anna sen tapahtua.

Vanhoja valokuvia selatessani löysin muuten harvinaisia kuvia, joissa olen itse mukana. Keväällä 2012 en ollut vielä aloittanut ensimmäistä superdieettiä, ja vaaka taisi näyttää vähän vajaata sataa kiloa. Nämä kuvat ovat hyvä muistutus siitä mihin EN halua enää koskaan palata...

Väärä hälytys mutta väsynyt päivä

Flunssainen olo meni ohi eilisen aikana, liekö vitamiinitankkauksella ollut osuutta asiaan. Tänään en silti uskaltanut lähteä treenaamaan, varmuuden vuoksi. Osasyynä oli myös kuolettava väsymys, josta kärsin koko päivän. Viime yö oli nimittäin levottomampi kuin aikoihin. Ensin iso-A herätteli monta kertaa klo 24-01 välillä ja pääsikin lopulta viereen nukkumaan. Sitten oli pikku-a:n vuoro. Koko ajan oli muka jano eikä nukuttanut, ja mies vaan kuorsasi eikä kuullut pikku-a:n hihkumista joten jouduin juoksemaan lapsen huoneessa itse.

Väsymyksestä huolimatta en sortunut miehen syömän iltapalapizzan houkutuksille, puhumattakaan muista herkuista. Jossain vaiheessa kävi mielessä kuinka hyvää suklaa olisi, mutta en oikeasti ollut edes lähellä sortumista...

Flunssa iskee!?

Lapset ovat olleet tällä viikolla kipeinä. Tiistaina soi puhelin kesken työpäivän, ja päiväkodista ilmoitettiin että iso-A:lle oli noussut kuume. Kävin hakemassa lapset kotiin ja loppupäivä otettiin rennosti. Keskiviikkona oli kuumetta kummallakin. Mies jäi eilen kotiin lasten kanssa, ja minä pääsin töihin. Tänään molemmat lapset olivat aamulla jo kuumeettomia, mutta mies jäi heidän kanssaan vielä tänään kotiin koska on itsekin sairauslomalla.

Aamu oli itse asiassa tosi rento. Lapset nukkuivat kerrankin pitkään ja heräsivät vasta kahdeksan aikoihin. Mies heräsi myös tuolloin, joten pääsin itse sauvakävelylle (kunhan olin ensin lukenut pikku-a:lle kasan lastenkirjoja sillä aikaa kun mies teki aamupuuroa). Kotiin palattuani söin aamupalan ja sain rauhassa valmistautua ensin hierojalle ja sieltä töihin. Vähitellen kurkkua alkoi kuitenkin aristaa, ja nyt olo on muutenkin jokseenkin vetelä. Posket hehkuvat ja kurkkukipu on pahentunut, kuumetta ei kuitenkaan ole - kuten ei yleensä koskaan.

Saa nähdä, olenko loppuviikon flunssassa, vai auttaisiko pieni c-vitamiinikuuri viemään pöpön pois...

Jos Motivus ei napannut niin miten olisi jooga?

Kuten jo aiemmin kirjoittelin, niin Motivukselle saamani treenipassi ei innostanut minua käymään kuntokeskuksessa kuin kaksi kertaa kuukauden aikana. Juuri sopivasti sen mentyä vanhaksi sain Buzzadorilta sähköpostia, että, pääsen Buzzadorin kautta testaamaan Yoogaian palvelua kuukauden ajan maksutta. Yoogaiasta kerrotaan seuraavaa:

• Yoogaia on Suomessa kehitetty nettipalvelu, jonka valikoimassa on mm. jooga-, core-, pilates-, syvävenyttely- ja kahvakuulatunteja sekä selkäjumppaa.

• Yoogaian tunnit sopivat kaikille miehille ja naisille.

• Osallistuminen ei vaadi notkeutta, hyvää kuntoa tai aikaisempaa kokemusta.

• Ohjaajat ovat päteviä ja kokeneita

Olen joskus kokeillut joogaa parissakin eri paikassa - esimerkiksi yläasteella koulun jumppasalissa ja opiskeluaikaan kuntokeskuksessa jonka jäsenenä olin. Kokemukseni olivat pääasiassa kovin puuduttavia. Olen aika notkea ja nivelissäni on hivenen yliliikkuvuutta, joten mikään liike ei tuntunut kovinkaan haastavalta ja käytännössä pitkästyin tunneilla lähes kuoliaaksi. Kokeiluni jäivätkin joka kerta yhteen tai kahteen, jonka jälkeen luovutin ja annoin joogan olla. 

Viime aikoina olen kuitenkin kärsinyt ärsyttävistä alaselkäkivuista, jotka eivät meinaa helpottaa millään. Minullahan oli samoja kipuja pikku-a:n vauva-aikana johtuen (ainakin niin ajattelin silloin) omituisesta imetysasennosta, liikkumattomuudesta ja ylipainosta, raskauden vaikutuksista puhumattakaan. Kun aloitin kuntoilun ja superdieetin, kivut jäivät pois ja ovat vaivanneet sen jälkeen vain harvoin, yleensä aamuyöllä jos olen nukkunut liian pitkään samassa asennossa. Nyt selkäkipu on kuitenkin ollut lähes jokapäiväistä koko alkuvuoden. Ajattelin ensin, että PT:n ohjelma on liian rasittava selälle. Hän muuttikin ohjelmapäivityksessä liikkeet vähemmän selkää rasittaviksi, tosin en ole vielä päässyt testaamaan kuin vain yhtä treeniä. Jumitus ei kuitenkaan hellittänyt edes viime viikkoisen levon aikana, itse asiassa se tuntui jopa pahenevan. Taitaa siis olla aika piipahtaa lääkäriin katsomaan mistä kivut voisivat johtua, mutta ajattelin myös testata joogaa ja katsoa löytyisikö siitä mitään apua.

Aktivoin oman Yoogaian jäsenyyteni viikonloppuna, ja olen tähän mennessä ehtinyt testaamaan yhden 15 minuutin taukojumpan sekä yhden 45 minuutin selkään keskittyvän joogatreenin. Molemmat tuntuivat yllättäen jopa miellyttäviltä, tosin selkätreeniin keskittymistä häiritsivät kiukuttelevat lapset joita mies ei saanut pidettyä kurissa... Selkäohjelmassa varoitettiin että liikkeet pitää tehdä varoen jos kärsii selkävaivoista, mutta treeni oli suhteellisen kevyt eikä selässä tuntunut yhtään pahalta. Tein treenit valmiiden tallenteiden opastamina, mutta Yoogaiassa on mahdollisuus osallistua myös livetreeniin jota ohjaaja pitää reaaliajassa. Tuolloin osallistuja voi laittaa nettikameran päälle, jolloin ohjaaja näkee hänet ja voi antaa esim. tekniikkaohjeita tunnin aikana. Osallistujat eivät kuitenkaan näe toisiaan, eli sen suhteen Yoogaiaa voivat käyttää sellaisetkin jotka eivät syystä tai toisesta halua osallistua ryhmäliikuntaan jossa on paikalla myös muita.

Jos haluat itse päästä kokeilemaan Yoogaian palvelua, niin rekisteröityminen onnistuu kätevästi täältä, ja kun lisäät kampanjakoodin YOOGAIATRIAL2015 niin saat testata palvelua maksutta 14vrk ajan. Normaalisti uudet Yoogaian asiakkaat saavat testata palvelua viikon ajan ilmaiseksi, eli tuolla koodilla on tuplasti enemmän aikaa. Yoogaian normaalihinta on 20e kuukaudessa, vaihtoehtoisesti 6kk 110 eurolla (nyt tarjouksessa 70 eurolla) tai 12kk 180 eurolla. Saa nähdä raaskinko itse maksaa jäsenyydestä ensimmäisen kuukauden jälkeen, mutta katsotaan nyt ensin miltä tämä kuukausi tuntuu...

Mittapäivitys ja uudet ohjelmat

Eilen oli taas "virallinen" punnitus- ja mittauspäivä, edellisestähän on nyt neljä viikkoa.
Tuloksia ei ole tullut kovinkaan paljon, mutta vähän kuitenkin. On se kumma juttu, miten painoa pääsi kertymään loppuvuodesta kuin silmissä, mutta pois näitä kiloja ei tunnu saavan millään! Jotenkin näen muka peilissä enemmänkin tuloksia kuin mitä grammat tai sentit antaisivat olettaa, mutta ehkä koko homma on kiinni asenteesta? Viime aikoina olo on ollut oikein hyvä ja positiivinen, niin ehkä sen vuoksi peilistäkin tuntuu katsovan huomattavasti hoikempi nainen kuin jokin aika sitten.

Tässä siis eilisen mitat: paino 79,8kg (viimeksi 80,9kg), Napa 90cm (93cm), Vyötärö kapein 87cm (87cm), Lantio (levein) 113cm (113,5cm), Reidet 60cm (61cm), Rinnanalus 88cm (88,5cm), Hauis/Alli oikea 30cm (30cm), vasen 30cm (30cm).

Sain muutama päivä sitten PT:ltä uudet ohjelmat. Kalorimäärä tippuu noin parilla sadalla kilokalorilla päivässä, rasvan määrä vähenee huomattavasti mutta vastaavasti hiilareita tulee ruokavalioon lisää. Olen jo tällä viikolla syönyt uuden ruokavalion mukaan, ja kumma kyllä hiilareita on jopa hankala saada kasaan. Aamulla voisin syödä helposti puuroa, mutta se on ainut ateria johon PT ei antanut lupaa lisätä hiilareita. Lounaalla en osaa syödä muuta kuin salaattia, eli käytännössä loppupäivä on sitten aika hiilaripitoinen. Pitänee kai lisätä lounaan ja välipalan kylkeen vaikka joku hedelmä, jotta päivällisellä ja iltapalalla ei tarvitse syödä niin paljon hiilareita...

Sain PT:ltä myös uudet treeniohjelmat. Jatkossa olisi tarkoitus tehdä viikon aikana kolme lihaskunto-ohjelmaa, HIIT sekä yksi rauhallisemman sykkeen pitempi aerobinen. Toisaalta haluan itse aloittaa myös juoksukunnon kehittämisen, mutta ehkäpä saan sellaisenkin treenin sopimaan viikkoaikatauluuni. Huomenna käydään PT:n kanssa uudet liikkeet läpi, aika tuttuja liikkeitä suurin osa, mutta muutama outo juttu eli kiva treenata niitä heti yhdessä.

Karkkilakkoa minulla on voimassa vielä kuukausi (ja neljä päivää päälle), mutta olen kyllä viime aikoina hyödyntänyt ihan kiitettävästi itselleni antamaani lupaa syödä tarjoiluja kyläreissuilla. Parin viikon sisällä on nimittäin ollut firman juhlat, laskiainen, kahdet lastenjuhlat ja yhdet vaatekutsut. Olen kuitenkin pitänyt huolen siitä, etten ole päästänyt herkuttelua överiksi, vaan jälkikäteen syömisiä Kiloklubiin merkatessani olen huomannut että päivän kalorimäärä on pysynyt suunnilleen kurissa firman bilepäivää lukuunottamatta. Eilen sain itse asiassa taputtaa itseäni selkään, kun kävin hakemassa koko perheelle päivällisen Heseltä enkä sortunut kerrosaterian houkutukseen vaan tilasin itselleni kiltisti kanasalaatin. Mutta johtuisikohan painon hidas tippuminen kuitenkin noista kutsujen tarjoiluista, vaikka päivän kalorimäärä ei olekaan pahasti ylittynyt?

Hyvää synttäriä minulle!

Minulla oli eilen syntymäpäivä. En odottanut lahjaksi mitään, tai siis olin sopinut miehen kanssa että ostan itselleni uudet juoksukengät jotka hainkin kaupasta jo alkuviikosta. Kengät eivät tulleet kovin kalliiksi, sillä maksoin osan miehen töistä saamillaan lahjakorteilla ja kengät olivat alennuksessa. Olisin halunnut ostaa samanlaiset Asicsit jotka minulla jo on, mutta viime vuoden alennnuksessa olleesta mallista ei enää ollut kokoja jäljellä, eikä budjetti riittänyt ostamaan tämän vuoden väriä. Ostin siis Niken kengät, mutta sain niihin kuitenkin kuukauden kokeiluoikeuden eli jos eivät ole hyvät jalassa niin saan vaihtaa ne toisiin juoksukenkiin.

Eilen aamulla oli siis ihana yllätys, kun sain mieheltä aamulla paketin josta paljastui uusi sykemittari! Kun lueskelin käyttöohjeita, tajusin että siinä on myös aktiivisuusmittari. Lisää motivaatiota siis kiivetä ylös portaita ja kävellä aina kun mahdollista.

Syntymäpäivälahjani

Halusin ilahduttaa työkavereita synttäreideni kunniaksi, ja lapsetkin halusivat kakkua. Ajattelin ensin tehdä raakakakkua, mutta totesin etten millään viitsi ostaa kaikkia tarvittavia ainesosia (palkkakin oli vasta tulossa). Siksi päätinkin ennemmin testata Even blogissaan esittelemää proteiinikakkua. 

Tein kakun muuten ohjeen mukaan, mutta kaksinkertaisena. Lisäsin taikinaan pakastemustikoita ennen uuniin laittoa, ja lisäksi laitoin kuorrutukseen rahkan lisäksi myös vispikermaa ja makeutukseksi hieman sokeria. Lapset halusivat koristella kakun kaapissa olleilla sydänmarmeladeilla. Kakku oli kyllä hyvää, mutta itse söin vain tuon kuvassa näkyvän pienen palan samalla kun maistelimme kakkua lasten kanssa. Loput vein töihin, ja iltaan mennessä kakku olikin kadonnut parempiin suihin.

Ennen töihin menoa kävin kuitenkin testaamassa nuo uudet lenkkarit - ja myös sykemittarin. Koska en ole juossut koko talveen, jalat eivät alkumatkasta meinanneet oikein tykätä, mutta juoksin alkuksi vain pikkupätkiä ja kävelin aina kun jaloissa meinasi tuntua pahalta. Loppumatkasta sain jo juostua pitempiä pätkiä, kun jalat alkoivat lämmetä. Luulen että uudet kengät toimivat ihan mukavasti, kunhan vaan aloitan lenkkeilyn rauhallisesti.

Maksaisinko salilla käymisestä?

Sain Hopottajien kautta kuukauden kortin Motivukselle helmikuun ajaksi. Olin kampanjasta innoissani, sillä en ole vuosiin käynyt kuntokeskuksissa. Työpaikan sali on riittänyt hyvin enkä myöskään välitä ryhmäliikunnasta niin paljon, että haluaisin sen vuoksi maksaa kuukausimaksuja. Nythän minulla olisi mahdollisuus kokeilla sekä parempaa kuntosalia että ryhmäliikuntatunteja.

Salikortti on nyt ollut voimassa kolme viikkoa, ja olen käynyt salilla ruhtinaalliset kaksi kertaa. Ryhmäliikuntaan en ole saanut raahattua itseäni kertaakaan. Syitä on oikeastaan kolme. Ryhmäliikuntaa ajatellen tunnit ovat minulle todella huonoihin aikoihin eli joko heti aamulla tai vasta illalla. Aikatauluthan menevät perheessäni niin, että jos miehellä on iltavuoro niin minulla on aamuvuoro jolloin pääsen töistä yleensä klo 14. Treenaan siis heti tuolloin, jotta ehdin hakemaan lapset hoidosta viimeistään klo 16.30 (lasten hoitopäivähän ei ole kovinkaan pitkä, koska mies vie heidät hoitoon ennen iltavuoroa klo 10-11). Omina iltavuoropäivinä vien puolestani lapset hoitoon klo 10-11 ja treenaan ennen töiden alkua. Motivuksen jumppatarjonta oli siis kovin heikko noihin aikoihin jolloin minulla on aikaa kuntoilla.

Toinen syy kortin vähäiselle hyödyntämiselle on Motivuksen sijainti. Se on nimittäin melko toisella puolella Turun keskustaa työpaikkaani nähden, eikä kuntokeskuksen lähellä ole maksuttomia parkkipaikkoja. Ehdin kyllä kipittää työpaikalta Motivukselle ennen tai jälkeen töiden, mutta aikaa menee edestakaisiin matkoihin lähemmäs puoli tuntia, enkä tykännyt siitä että kävin salitreenin jälkeen suihkussa ja sitten hikosin uudestaan matkalla töihin. Työpaikalla on kuitenkin oma sali, joka on ilmaiseksi käytössä eikä parkkeerauskaan maksa mitään.

Kolmas syy, miksi en käynyt Motivuksella kahta kertaa enempää oli muut ihmiset ja oma saliohjelmani, johon en tarvitse kaikenmaailman laitteita ja härveleitä. Omat ohjelmani koostuvat tällä hetkellä aina kolmesta peräkkäisestä liikkeestä, jotka tehdään pääasiassa käsipainojen, tangon tai kahvakuulan kanssa. Motivuksella nuo välineet sattuvat sijaitsemaan salin eri puolilla, ja molemmilla kerroilla siellä treenatessani tuntui haastavalta raahata välineitä salin puolelta toiselle ja vahtia niitä sen aikaa että saisin treenin tehtyä. Muita treenaajia oli paikalla suhteellisen paljon, eli en myöskään jaksanut alkaa jonottamaan mihinkään välineisiin. Jos ohjelmani olisi perinteinen, jossa tehdään yhtä liikettä useampi sarja kerrallaan, ja jos siihen kuuluisi enemmän laitteilla tehtäviä liikkeitä, niin silloin Motivus olisi omallakin kohdallani tämän hetkistä parempi vaihtoehto. Tässä vaiheessa tykkään kuitenkin käydä työpaikan omalla salilla, jossa saan yleensä treenata kaikessa rauhassa, ja jonka pukuhuoneessa minulla on oma kaappi missä saan säilyttää kenkiä, pyyhettä ja kaikkia tarvitsemiani treenivälineitä eikä minun tarvitse kantaa niitä koko ajan mukanani.

Aloitin muuten tänään lepoviikon, ja tarkoitus on käydä maksimissaan sauvakävelyllä tämän viikon aikana. Sitten kun (tällä hetkellä tosi väsyneet) lihakset ovat kunnolla levänneet, on kiva aloittaa ensi viikolla PT:n tekemien uusien ohjelmien kanssa. Päivitystä pitäisi tulla sekä ruokavalioon että treeneihin, en malta odottaa!

Jos muuten haluat itse liittyä Hopottajiin ja päästä testaamaan eri tuotteita ja palveluita jopa maksutta, voit liittyä täältä. Lisää mukaan suosittelukoodi HOP13716, niin allekirjoittanut saa lisäpisteitä...

Inspiraatio

Tänään minun oli tarkoitus syödä salitreenin jälkeen perunaa hiilarina, mutta tajusin tullessani lasten kanssa kotiin että eihän meillä olekaan keitettyjä perunoita valmiina. Lapsille keitin makaronia, mutta itse olen tällä hetkellä viljattomalla ruokavaliolla eli mitä tehdä? Onneksi muistin kaapissa jo jonkin aikaa lymynneet riisikakut, ja herkullinen päivällinen oli valmis. 

Ok, minun ei ohjeen mukaan pitäisi syödä samalla aterialla rasvaa ja hiilaria, mutta joskus on pakko. Esim. ennen kuin jääkaapissa oleva lohi menee huonoksi mutta on kuitenkin treenin jälkeisen aterian aika...

Jos ei muuta niin kuvia

Kun ei ole aikaa kirjoittaa, niin ei ole aikaa kirjoittaa. Viime postauksen jälkeen fiilis on taas ollut parempi, eikä herkkujakaan ole tehnyt enää mieli. Lauantaina oloni oli koko päivän todella väsynyt, ja päivällisaikaan en jaksanutkaan alkaa kokkaamaan itselleni mitään omaa ruokaa vaan söin uunimakkaraa ja perunamuusia muun perheen kanssa (piti kyllä tehdä kotitreeni ennen ruokailua, mutta väsymykseltäni en jaksanut edes sitä). Tämä herkkuruoka sai oloni kerralla paremmaksi, ja kun punnitsin makkaraa ja muusia vain vähän ja muut päivän syömiset olivat kunnossa, niin makrotkin jäivät vielä sallittuihin rajoihin ylimääräisiä hiilareita lukuunottamatta.

Tämä viikko on ollut taas paljon parempi. Maanantaina ketutti ja väsytti, mutta muut päivät ovat olleet suorastaan aurinkoisia. Tiistaina minulla oli kotipäivä lasten kanssa iso-A:n flunssan vuoksi, mutta onneksi korvissa ei ollutkaan tulehdusta edellisen yön itkuista huolimatta, ja kun tyttö oli kuumeetonkin niin kävimme lääkärireissun yhteydessä lounaalla kiinalaisen ruoan merkeissä ja ulkoilimme pitkän tovin.

Nyt odotan innolla viikonloppua ja työpaikan isoja bileitä, toivotaan ettei kukaan perheestä ehdi sairastua ennen sitä...

Tässä vielä kuvia viime aikojen syömisistä:

Broileria ja shirataki-nuudeleita kookosmaitokastikkeessa sekä paistettua kesäkurpitsaa

Jauhelihakastiketta (jauhelihaa, tomaattimurskaa, sipulia, paprikaa, kookosmaitoa) ja shirataki-nuudeleita

Muun perheen versio samalta aterialta eli spagettia ja jauhelihakastiketta, tomaattimurskan sijaan tuoreita tomaatteja

Treenin jälkeinen ateria eli karjalanpaistia ja perunaa sekä paistettua ruusukaalia (+tomaattia)

Toisen treenin jälkeinen ateria samaa karjalanpaistia, kasviksena porkkanaraastetta

Viime lauantain cheat-meal eli uunimakkaraa, perunamuusia, raejuustoa, porkkanaraastetta ja kurkkua

Broilerin ohutleikettä, paistettuja herkkusieniä ja kesäkurpitsaa sekä cashew-pähkinöitä

Lounas kiinalaisessa ravintolassa. Vähän teki mieli friteerattua kananpoikaa hapanimeläkastikkeessa, mutta totesin että ehkä nuo liha-kasvis-ruoat ovat edes vähän kevyempi vaihtoehto

Herkkulakko jatkuu

Kohtalo haluaa näemmä kieltää minulta kaikki syyt kahvipöydän antimille, mikä ei välttämättä ole edes huono juttu. Huomenna ohjelmassa olleet iso-A:n bestiksen synttärit nimittäin peruuntuivat juhlasankarin perheessä olevan vatsataudin vuoksi. Itsehän olen pelännyt kyseistä tautia, koska mies ja pikku-a jo sairastivat mutta minä ja iso-A ollaan vielä pysytty terveinä. Onneksi vaikuttaa ainakin tällä hetkellä siltä, että pääsemme tänä iltana suunnitellusti näkemään Disney On Ice -shown Turussa.

Viikon päästä lipsun ruokavaliosta taatusti työpaikan bileiden takia, mutta siitä ei tarvitse stressata millään lailla koska olen pysytellyt ruokavaliossa siinä vaiheessa jo yli kuukauden eikä yksi päivä merkitse mitään pitkän ajan suunnitelmassa.  

Haastava herkkulakko

Ensimmäiset kolme viikkoa karkkilakosta sujuivat kuin leikiten, eikä minun tehnyt edes mieli mitään herkkuja. Tällä viikolla on ollut paljon vaikeampaa. Johtunee ehkä viikonlopun aikana tulleesta univelasta, jota ei meinaa saada kurottua umpeen millään. Parina yönä olen nähnyt - ja syönyt - karkkeja unissani, ja muistanut vasta jälkeenpäin että minunhan piti olla karkkilakossa! Onneksi en ole valveilla ollessa sortunut.

Olen miettinyt taas paljon sitä, että onko minun parasta pysytellä herkuista kokonaan erossa, vai pystyisinkö tulevaisuudessa pitämään viikottain vaikka yhden karkkipäivän jolloin saisin syödä jotain hyvää kohtuudella. Kuten säännölliset lukijat varmaan tietävätkin, niin olen yrittänyt samaa aiemminkin, mutta jossain vaiheessa homma on karannut käsistä ja herkuttelu on lipsunut myös karkkipäivän ulkopuolelle ja mennyt ihan överiksi. Toisaalta herkut eivät välttämättä ole olleet ainoa ongelma, vaan se että olen antanut itselleni luvan syödä kaikkea muutakin ylimääräistä ihan liikaa, mutta en voi väittää että suhteeni karkkiin ja sokeriin olisi millään lailla mutkaton ja helppo.

Joskus jopa toivon, että minulla olisi ongelma ennemminkin alkoholin kuin herkkujen kanssa.Viinaa pystyy sentään jollain tavoin välttelemään, mutta karkkia ja herkkuja tuntuu olevan tarjolla joka puolella. Viime aikoina jopa työpaikalla on ollut koko ajan jotain hyvää, mutta toistaiseksi olen saanut pidettyä näppini erossa. Jos vain paino tippuisi edes vähän nopeammin, niin silloin olisi jotenkin helpompi pitää kiinni itsekurista. Nyt on välillä tuntunut siltä, että kun kerran mitään ei tapahdu niin ihan sama mitä syön. Esim. tänä aamuna paino oli taas 81,4kg (verrattuna sunnuntain 80,9 kiloon), mikä sai mielen matalalle. Tiedän mainiosti, että paino voi vaihdella satoja grammoja tai parikin kiloa jopa yhden päivän aikana, mutta olisi enemmän kuin mukavaa saada paino taas seiskalla alkavaksi... Onneksi PT sentään sanoi että olen selvästi hoikistunut, mutta itse en sitä huomaa peilissä enkä oikein vielä vaatteissakaan. Ehkä olo ei ole enää ihan niin turvonnut kuin vielä vaikka kuukausi sitten, mutta on vielä paljon matkaa ennen kuin olen taas omassa ihannevartalossani.

PT ja yhteinen treeni antoivat onneksi taas valoa päivään, eli ehkä - tai siis todellakaan - en luovuta ihan vielä. Ehkäpä yritän ottaa loppuviikon levon kannalta ja palauttelen väsyneitä lihaksiani, jospa olokin taas vähitellen piristyisi...

Penkkienkka

Tympeän päivän pelasti tänään salitreeni PT:n kanssa HIIT-tyylisesti lihasharjoitteita tehden ja välillä kuntopyörää polkien. Loppuun vielä muutama sarja penkkipunnerrusta, jotka tein 40 kilolla mikä on uusi ennätykseni. Tähän saakka olen tehnyt penkkipunnerrusta 35 kilolla, mutta 40kg meni itse asiassa jopa melko hyvin. PT:n mukaan rintalihakseni ovat epätavallisen vahvat, ainakin jos vertaa (oma mielipiteeni) heikkoihin olkapäihin jotka eivät kehity pystypunnerruksessa mihinkään, tai hauiksiin joita väännän jatkuvasti samoilla kilomäärillä. Anyway, treeni teki taaskin päivästä paljon, paljon paremman, ja eipä tarvitse enää tällä viikolla tehdä HIITiäkään erikseen...

Kun aika ei riitä

Minua harmittaa, kun nykyisin ei tunnu olevan yhtään aikaa bloggaamiseen. Töissä on niin ruuhkaista ettei voi tehdä muuta kuin töitä (eikä henkilökohtaisten juttujen tekeminen taitaisi olla kovin sallittua muutenkaan), ja lapset vaativat huomiota kotona lähes koko ajan. Toisaalta on kiva pelata heidän kanssaan lautapelejä ja puuhastella kaikenlaista, mutta välillä äiti haluaisi vaan istua tietokoneen ääressä tai maata sohvalla kirjaa lukien...

Tänään olo on väsynyt ja kaikkeen kettuuntunut, suoraan sanottuna ihan blääh. Jostain pitäisi kuitenkin repiä tsemppiä työpäivän jälkeiseen salitreeniin, sillä tulimme miehen kanssa samalla autolla töihin ja hän pääsee töistä vasta kaksi tuntia minua myöhemmin, eli enpä voi itse lähteä kotiinkaan heti töiden jälkeen. Ihan hyvä sinänsä, sillä tämän hetkisellä fiiliksellä kotisohva ja suklaalevy houkuttelisivat paljon enemmän... Mut minähän en sorru, kun karkkilakkoa on takana vasta kolme viikkoa ja jäljellä vielä lähes kaksi kuukautta!

Kärsimättömyys ei (todellakaan) ole hyve

Olen nyt noudattanut PT:n suunnittelemaa ruokavaliomallia neljä viikkoa. Olen varmaan tehnyt ihan väärin, kun käyn vaa'alla lähes joka aamu ja olen kärsimätön hitaista tuloksista. Jotenkin sitä vain ajatteli että edes ensimmäisen viikon aikana olisi lähtenyt painoa enemmän turvotusten häviämisen muodossa, mutta meno on ollut melko tasaista puolen kilon viikkovauhtia. Yritän hokea itselleni että puoli kiloa viikossa on kaikkien laihdutusohjeiden mukaan täydellinen vauhti, ja että 2000 kilokalorin ruokavaliolla paino ei voikaan kovin nopeasti tippua, mutta silti joku pieni sisäinen ääni piipittää että "nopeammin, nopeammin". Luulen kuitenkin, että noudatan tätä nykyistä ruokavaliota vielä kuukauden verran ennen kuin tehdään muutosta ohjelmaan.

Tänään tein "virallisen" punnituksen ja mittaukset kuukauden tauon jälkeen, ja paino oli tosiaan pudonnut pari kiloa. Senttejäkin oli hävinnyt lähes joka puolelta (sulkeissa kuukausi sitten mitatut lukemat).

Paino 80,9kg (83)
Napa 93cm (98)
Vyötärö kapeimmalta kohdalta 87cm (90)
Lantio 113,5cm (115)
Rinnanalus 88,5cm (90)
Reidet 61cm (62)
Hauis/Alli oikea 31cm (31), vasen 30cm (30)

Onhan tässä vielä paaaaaaljon matkaa vuosi sitten mittaamiini lukemiin, mutta jos vain onnistun olemaan kärsivällinen, niin eivätköhän paino ja mitat pikku hiljaa mene alaspäin.

Kuluvan viikon aikana minulla on käynyt pari kertaa mielessä, että poikkeaisin ruokavaliosta. Töissä on ollut tarjolla pullaa, keksejä ja karkkeja, mutta en silti ole sortunut. Toissapäivänä teki vähän tiukkaa, kun ostin kotiin pussillisen perunalastuja, mutta sain pysyteltyä niistä erossa enkä maistanut edes yhtä sipsiä. En kyllä olisi niitä muuten edes ostanut, mutta pikku-a:han iski joku vatsatauti torstain ja perjantain välisenä yönä (miksi aina yöllä??) ja tyttö oksenteli muutaman kerran. Perjantaina ei ruoka maistunut koko päivänä kuumeiselle lapselle, muuten kuin nuo sipsit joita joku lääkäri joskus suositteli vatsatautiin. Eilen a on jo ihan terveen oloinen, mutta jännitämme yhä että sairastuuko joku muu. Päätin sen vuoksi, että emme mene tänään iso-A:n kaverin synttäreillekään, vaikka olinkin odottanut sitä, sillä olin jo aiemmin antanut itselleni luvan syödä kyläillessä kahvipöydästä herkkuja. Tuleepa ainakin yksi päivä lisää ilman lipsumista ruokavaliosta. Olemme sitä paitsi viikon päästä menossa erään toisen kaverin synttäreille, ja siitä viikon päästä minulla ja miehellä on firman isot bileet joiden tiimoilta pääsemme jopa yöksi hotelliin työnantajan piikkiin, eli lipsumista on joka tapauksessa tiedossa lähiviikonloppuina.

Tällä viikolla kuntoilut jäävät yhden treenin verran vajaaksi. Olen käynyt salilla kaksi kertaa ja kerran sauvakävelyllä, mutta HIIT piti jättää perjantaina väliin kun mies (joka oli jäänyt lasten kanssa kotiin) pyysi tulemaan suoraan kotiin ruokakaupan kautta. Toisaalta edellinen, oksentelevan pikkulapsen kanssa isolta osin valvottu yö takasi, että energiaa ei olisi HIITiin riittänytkään. Eilinen päivä meni taloa siivotessa - kävin myös ruokakaupassa -, mutta tänään olisi tarkoitus päästä käymään salilla tekemässä 25 minuutin complex-harjoitus, jossa tehdään liikkeitä koko aika putkeen. Tuohon on aika mahdoton yhdistää enää HIITiäkin, koska koko treeni on yhtä HIITiä jo itsessäänkin. Itse asiassa olen menossa ihan muualle kuin työpaikan salille, mutta siitä lisää toisessa postauksessa...