Kolmas päivä superdieettiä

Tänään oli eka lepopäivä, ja kalorimäärä huomattavasti pienempi kuin treenipäivinä, jolloin kaloreita on tullut noin parituhatta. Tänään kalorimäärä jäi noin 1400:aan, ja nälkä on ollut sen mukainen. Aamupalaksi söin mansikkarahkasmoothien, lounaaksi salaattia, välipalaksi mansikkarahkaa (lasten kanssa piknikillä), päivällisellä grillattiin, ja iltapalaksi söin rahkaa ja mehukeittoa.

Nyt kun luettelin nuo syömiset niin tajusin että mähän söin rahkaa kolmella aterialla, mikä on omaan makuuni melko paljon. Onneksi saan huomenna taas puuroa aamiaiseksi, koska teen taas kotitreenin. 

Anoppi soitti muuten tänään miehelle ja pyysi lapset yökylään viikonloppuna. Pääsemme siis miehen kanssa yhdessä elokuviin. Normaalisti tiedossa olisi leffapopcornit ja muutakin herkuttelua, mutta nyt aion pysyä dieetissä jotta saisin oikeasti tätä painoa pudotettua!

Huomenna saatte muuten nähtäväksenne jotain kamalaa, nimittäin SD:n aloituskuvat...

Toisen SD-päivän mietteitä

Tässä tämän päivän syömiseni:

Samanlainen puuroannos kuin eilenkin aamupalaksi

Tonnikalasalaattia, lisäsin vaan joukkoon vesimelonit, jotka kuuluvat lounaan lisäksi treenipäivinä mutta jonka söin eilen erikseen

Välipalalla hera-kahvijuoma, mansikoita ja pähkinöitä

Päivälliseksi jättiannos kaalipataa, riisiä ja tuli joukkoon vähän raejuustoakin

Iltapalarahkan joukkoon laitoin tänään lesitiinin sijaan chia-siemeniä, kun niitä sattui myös kaapista löytymään ja niillä saa lesitiinin korvata

Tänäänkin tein SD:n helpon kotitreenin käsipainojen kanssa. Teetti kyllä haastetta, sillä jalat olivat eilisestä jo valmiiksi tosi kipeät, ja hauis-pystypunnerruskombossa teki tosi tiukkaa. Pystyin sentään tekemään koko treenin, mutta hyvä että "saan" tällä viikolla lämmitellä lihaskuntoa noiden kotitreenien avulla ennen kuin menen ensi viikolle taas salille. Superdieettiläiset ovat nimittäin Facebook-ryhmässä valitelleet etteivät meinaa pystyä kävelemään, tiedän siis mitä herkkua ensi viikolla on itselle tiedossa.
Kävin myös illalla sauvakävelyllä jalkajumista huolimatta. Nyt on siis tehty jo kaksi aerobista ja kaksi lihaskuntotreeniä, eli saman verran jäljellä. Huomenna pidän lepopäivän, loppuviikolla teen varmaan joka päivä jommankumman eli kotitreenin tai lenkin.

Paino oli muuten aamulla 88,5kg eli melkein puolitoista kiloa hävisi vuorokaudessa, selvästikin siis turvotusta. Yritän saada miehen ottamaan valokuvatkin kohta, jotta olisi dieetin alkuun taas kroppakuvia todella pitkästä aikaa...

1 päivä takana, 41 jäljellä

Tänään ei tuottanut yhtään vaikeuksia pysyä ruokavaliossa. Aamulla kävin lenkillä ennen kuin mies lähti töihin, ja päivällä tein SD:n helpomman kotitreenin lasten leikkiessä. Kotitreeni oli lyhyt ja kesti vain 25min, luulisin että siihen tulee vielä kierroksia lisää dieetin edetessä. Tein treenin käsipainojen kanssa, vaikka alkuperäisissä ohjeissa vain yhdessä liikkeessä olisi painot mukana. Siitä tuli mukavasti haastetta liikkeisiin. Tässä tämän päivän syömiseni vielä kuvina:

Aamupalaksi kaurapuuroa marjojen, mehukeiton, raejuuston, lesitiinin ja vehnäleseiden kera. 

Lounaaksi tonnikala-fetasalaatti. Kasvisten määrä väheni hieman viime ajoista. 

Treenin jälkeen join palautusjuoman, muistin valokuvan vasta kun sheikkeri oli tyhjä. 

Päivälliseksi söin palapaistilihaa, perunoita (paljon!), kukkakaalia ja raejuustoa. 

Välipalaa en muistanut kuvata, mutta söin mansikoita, heraa ja cashew-pähkinöitä. 

Iltapalaksi söin rahkaa mehukeiton, vehnäleseiden ja lesitiinin kera. 

Yksi päivä superdieettiä on siis takana ja 41 jäljellä, saa nähdä miten paljon muutosta tulee ekan viikon aikana kun ylimääräiset turvotukset toivon mukaan häviävät...

Superdieetin lähtötilanne

Kävin aamulla pitkästä aikaa vaa'alla ja tein kaikki mittaukset SD:n alun kunniaksi. Pelkäämäni 90kg ei onneksi ylittynyt, mutta kauaksikaan ei jäänyt sillä painoin 89,7kg.Viimeksi olen painanut saman verran ensimmäisen superdieettini aikaan 2012. Toisaalta harmittaa että olen antanut painon nousta näin paljon, toisaalta pitää muistaa että blogia aloittaessani 2011 lopussa painoin vielä lähes 15kg tätä enemmän.

Muut mitat ovat seuraavanlaiset, sulkeissa edellinen mittaus vuosi sitten, jolloin painoakin oli vain 76,7kg eli 13kg vähemmän:

Napa 101cm (89cm), Vyötärö kapein 94cm (83cm), Lantio 120cm (107cm), Rinnanalus 88,5cm (87cm), Reidet 64cm (58cm), Hauis/Alli 33cm (29cm)

Vaikka painan nyt saman verran kuin ensimmäisen SD:n aikaan, niin mitat ovat jokseenkin erilaiset kuin tuolloin. Senttejä on toki liikaa kaikkialla, mutta ne ovat eri paikoissa kuin ennen. Mitat 18.6.2012 olivat seuraavat: vyötärö (napa) 103cm, lantio (levein kohta) 110cm, reisi 60cm, rinnanalus 94cm, alli 30,5cm. Vyötärö on siis nyt hivenen kapeampi ja rinnanalus aika paljonkin, mutta reisiin on tullut senttejä enemmän kuin mitä neljä vuotta sitten. Muistelisin mitanneeni paikat aina samasta kohdasta, mutta sitä en ihan ymmärrä että miten lantioni voi olla 10cm leveämpi kuin kesällä 2012...

No, mennyttä on turha murehtia vaan nyt pitää keskittyä tulevaan ja siihen, että pysyn ruokavaliossa kuusi viikkoa ja noudatan treeniohjeita. Tänään sain jo tehtyä yhden aerobisen (aamulenkki) ja kotitreenin, eli viikon kahdeksasta treenistä on enää kuusi jäljellä. 

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

Superdieetin ruokavalioissa on luonnollisesti laitettu listalle Fitfarmin omia tuotteita. Olenkin tässä parin päivän aikana laskeskellut vastaavuuksia kaapista jo valmiiksi löytyvien aineiden kanssa. En todellakaan aio ostaa fitfarmin treenijuomaa, vaan käytän treenatessa edelleen Octanea. Samoin palautusjuomana käytän Anabolic overdrivea ja jätän banaanin syömättä. Sitten kun ruokavaliosta jää banaani pois (mikä taatusti tapahtuu jossain vaiheessa), niin vaihdan Star nutritionin Whey 80:een joka on koostumukseltaan melko samaa Fitfarmin heran kanssa.

Pointtini on kuitenkin siinä, että aion noudattaa SD:n ohjeiden kalorimääriä ja makroja mahdollisimman tarkasti, mutta vaihdan osan aineista niihin joita minulla jo on. Onneksi SD:n ohjeissa on myös merkattu muita vastaavuuksia, esim. fetajuuston ja polar 5:n määrät lihan tilalle.
Huomisen syömiset olen jo suunnitellut grammalleen, ja loppuviikonkin päivälliset ovat mietinnässä siltä kannalta että voin syödä melko samaa ruokaa muun perheen kanssa. Esimerkiksi ylihuomenna aion tehdä kaalipataa kahdessa eri kattilassa. Omassa parin kolmen päivän jauhelihat ja kaalit omia annoksiani varten, toisessa kattilassa samaa ruokaa riisin kera muulle perheelle. Tänään teemme palapaistia, josta riittää huomisellekin. Erotin omat lihan pois ennen kastikkeen suurustamista, ja huomenna saan syödä myös perunaa koska teen lihaskuntotreenin.

Minun on tietysti helppo puhua, kun dieetti ei ole vielä edes alkanut. Saa nähdä minkälaiset vieroitusoireet iskevät kun iso osa hiilareista jää pois ja käytännössä kaikki sokeri...

Paluu lähtöpisteeseen

Flunssa ei onneksi iskenyt loman alkaessa, jee siitä. Loma on mennyt mukavasti, mutta olen syönyt ihan liikaa ja liikkunut liian vähän. Juhannus vietettiin vanhempieni mökillä, jossa oli tuttuun tapaan tarjolla koko ajan vaikka mitä hyvää. Lenkillä kävin kerran, mutta lenkkari hiersi toisen kantapään rikki jonka jälkeen lenkit olikin lenkkeilty hetkeksi. Juhannuksen jälkeen lähdettiin perheen kesken päivä Tukholmassa-risteilylle Helsingistä, jossa syöminen jatkui. Syömiset ovat muutenkin olleet epäsäännöllisemmät, päivässä yksi "pääruoka" ja sen lisäksi napostelua. Olo alkaakin olla sen verran turvonnut että on pakko tehdä jotain.

Satuin sitten eilen huomaamaan Facebookista Fitfarmin mainoksen maanantaina alkavasta superdieetistä. Eksyin linkistä Fitfarmin sivuille, ja tajusin että Superdieetinhän voi maksaa sporttipassilla! Minulla sattui olemaan siellä 150e käyttämätöntä liikuntaetua työnantajan puolelta, ja yön yli nukuttuani käytin siitä 49e Superdieetin osallistumismaksuun. Dieetti alkaa siis maanantaina, ja aion taatusti noudattaa sitä seuraavat kuusi viikkoa! Ainoan poikkeuksen tekee sisarusporukkani grillijuhlat heinäkuun lopussa, mutta ajankohta sattuu sopivasti SD:ssä olevaan tankkauspäivään.

Sinänsä vähän jännittää että miten saan syömiset hoidettua ilman että lapset kiinnittävät siihen pahemmin huomiota. Yritän välttää sitä että lapset ajattelisivat äitinsä olevan jatkuvasti dieetillä, minkä kanssa elin itse koko lapsuusajan. SD:ssähän on kovin tarkkaa, että joka aterialla on oikea grammamäärä lihaa, kasviksia ja rasvoja, eli on hankalaa tehdä koko perheelle samaa ruokaa. Viimeksi homma oli helppoa koska lapset olivat vielä tosi pieniä, nykyään he kiinnittävät paljon enemmän huomiota syömisiini. Toisaalta syön nykyäänkin lounaaksi salaatin lasten syödessä jotain muuta, mutta päivälliseksi pitää nyt miettiä omat ruoat pääosaksi ajasta. Onneksi kesällä voi vaikka grillata lihaa tai kanaa, niin ei tarvitse miettiä mitään kastikkeita...

Siitä on nyt vähän yli neljä vuotta, kun osallistuin superdieettiin ensimmäisen kerran. Sen ja seuraavien SD Extran ja Liten avulla sainkin pudotettua ylipainon pois puolessa vuodessa. Aikaa on taas alkuun samat kuusi viikkoa, mietin sen jälkeen että osallistunko jatko-osaankin vai tilaanko sitten veljeltäni jonkun muun ruoka- ja treeniohjelman. Sinänsä SD:n ruokavalioissa ei ole paljonkaan uutta verrattuna neljän vuoden takaiseen, mutta treenit ovat tietysti uudet mistä tulee varmasti motivaatiota. Ensi viikon olen vielä lomalla, ja tarkoitus olisi aloittaa kotitreeneillä kun ollaan lasten kanssa kotona...

Maanantaina lupaan käydä dieetin alun kunniaksi taas vaa'alla ja ottaa myös mitat, vähän pelkään että 90kg menee yli heittämällä... Neljä vuotta sitten SD:n alussa painoin 96,8kg, toivon että tällä kertaa ei ole ihan noin paljon painoa, mutta ei välttämättä jää kauaksikaan - missä vaiheessa minusta on taas tullut sadan kilon keijukainen vanhaa nimimerkkiäni muistellen...? 

Kesäflunssa juuri ennen lomaa - ei kiitos!

Fiilis on pysynyt pari viime viikkoa tosi hyvänä. Eilen oli ehkä vähän ärtyisyyttä ilmassa, mutta sekin meni ohi tosi nopeasti. Liekö siitä mäkikuismasta oikeasti apua. Syömiset eivät kyllä ole pysyneet kurissa yhtään, mutta toisaalta olen iloinen siitä ettei enää ahdista ja väsytä koko ajan. Liikunnat menivät tosi kivasti tähän viikkoon asti, kuten tuolta liikuntapäiväkirjavälilehdeltä näkee. Kävin tiistaina luovuttamassa verta, jonka vuoksi oli pakko jättää keskiviikkona lenkki lyhyeen. Aiotun vajaan kymmenen kilsan lenkki jäi alle viiteen, kun ei vaan jaksanu. Osasyynä oli varmasti myös helle, vaikka vesipullokin oli mukana. Onneksi lenkkeilin sellaisella alueella josta oli helppo oikaista kesken kaiken takaisinpäin.

Torstai-aamuna kun heräsin, olo oli vielä normaali, mutta päivän aikana kurkku kipeytyi, niskat jämähtivät täysin ja olo meni muutenkin tosi flunssaiseksi. Jouduinkin jättämään aiotun salitreenin väliin ja menemään kotiin lepäilemään. Perjantainakaan en uskaltanut treenata sillä kurkku oli vielä arka. En nimittäin missään nimessä halua sairastua nyt, kun loma on alkamassa. Onneksi olo ei ole huonontunut, ja tällä hetkellä tunnen olevani melko terve. Jospa huomenna kävisin siis vielä salilla ennen loman alkua.

Jäljellä on siis enää yksi työpäivä huomenna maanantaina, jonka jälkeen on töitä vasta heinäkuun puolivälissä. Juhannukseksi menemme vanhempieni mökille Itä-Suomeen, juhannuksen jälkeen tiistaina lähdemme perheen kesken päivä Tukholmassa -risteilylle Helsingistä, ja loman aikana olisi myös tarkoitus juhlia pikku-a:n synttäreitä ruhtinaalliset kolme kertaa. Ensi keskiviikkona miehen suvun kanssa (juhlimme kolmea kahden viikon sisällä syntynyttä serkusta yhtä aikaa), juhannuksena oman sukuni kanssa ja heinäkuun ekana viikonloppuna kaverisynttäreitä.

Vain loman viimeinen viikko on tässä vaiheessa ilman ohjelmaa. Mies menee silloin jo töihin, ja saattaa olla että ollaan lastenkin kanssa ihan vaan kotona. Teemme ehkä retkiä jonnekin lähiseuduille keleistä riippuen, mutta pääasiassa rentoutuen. 

Olen tässä alkanut miettimään, että minun pitäisi varmaan taas tehdä jotain uutta painonhallinnan suhteen, kunhan kesästä päästään. Tämä "rentous" ei ainakaan tepsi, sillä kun annan itselleni luvan ottaa rennosti, minulla ei ole yhtään itsekuria ja paino vaan nousee kun syön ihan liikaa herkkuja. Pitäisiköhän tilata hiljattain PT:ksi valmistuneelta veljeltäni ruokavalio- ja treeniohjelmat? Hän on nimittäin tehnyt sellaiset siskolleni, joka laihtui kevään aikana ihan hurjasti. Toisaalta hän myös jaksoi noudattaa saamaansa ruokavaliota ja treenata monta kertaa viikossa. Minullahan ei ongelmana ole treenaaminen, vaan ruokavalio. Yleensä syksy ei ole ollut kohdallani kovinkaan menestyksekästä aikaa painonhallintaa ajatellen, mutta syynä voi tietysti olla se että monena vuonna olen ollut koko kevään tiukasti ruodussa ja väsynyt siihen syksyllä. Jospa saisin tänä syksynä apua henkisen puolen suhteen vaikka työterveyspsykologilta, kuten terkkari vähän lupaili, niin tulokset voisivat olla jopa pysyviä?

Ensin huonoa, sitten hyvää

Niinhän siinä aina käy, että kun kirjoitustahtiin tulee tauko niin tulee yhä vaikeammaksi ja vaikeammaksi aloittaa uutta tekstiä. Mielessä pyörii jutun aiheita, mutta kun ei vaan saa aikaiseksi. Osasyynä on luultavasti se, että tietokone käynnistyy meillä nykyään vain harvoin, käytännössä vain viikonloppuisin, enkä ole jaksanut alkaa kännykän kautta kirjoittaa kilometrin mittaista sepustusta.

Mitä mulle kuuluu? Tällä hetkellä ihan hyvää, mutta jos olisit kysynyt pari viikkoa sitten niin olisin ehkä vastannut että kaikki on jostain syvältä. Tai no, ehkä en olisi, sillä eihän sitä nyt voi tunnustaa että koko ajan väsyttää ja ahdistaa eikä kärsivällisyys kestä minkään vertaa. En tiedä, onko/oliko kyseessä jonkinlainen kevät- tai kesäblues, sillä mielestäni sain kuitenkin nukuttua ihan saman verran kuin normaalistikin. Esimerkiksi toissa lauantai oli ihan kamala. Olin luvannut miehelle herätä aamulla lasten kanssa. Herätys oli varmaan joskus puoli seitsemän tai seitsemän aikoihin, ja väsymys oli ihan järkyttävä. Sain kyllä hoidettua aamutoimet lasten kanssa, mutta iso-A kiukutteli aamupalalla eivätkä hermoni meinanneet kestää lainkaan. Minua siis kirjaimellisesti ahdisti, rinnassa tuntui järjetön paine ja olisi tehnyt mieli vain huutaa ja parkua täysiä.  

Koska tuosta on jo melkein kaksi viikkoa, en muista tarkkaan loppupäivää, mutta olo kuitenkin parani päivän mittaan. Pääsin käymän ruokakaupassa ihan yksin, ja iltapäivällä sain pötkötellä sängyssä kirjan kanssa iso-A:n ollessa kaverinsa synttäreillä ja pikku-a:n katsellessa miehen kanssa elokuvaa. Seuraavana päivänä olikin miehen vuoro herätä aamulla, ja oma olo oli koko päivän ihan toisenlainen eikä ollenkaan niin ahdistunut ja huonotuulinen.

Samanlaista oloa kuin tuona lauantaina on ollut välillä muutenkin. Ei onneksi koko aikaa, mutta aina silloin tällöin jos lapset eivät tottele tai mies on jättänyt tiskialtaan täyteen likaisia astioita kun ei "tajunnut" tyhjentää tiskikonetta. Olenkin syönyt ketutukseen taas ihan liikaa karkkia, mikä on vastaavasti taas aiheuttanut ahdistusta siitä kun paino nousee ja vaatteet puristavat. Loputon kierre, joka tuntuu mahdottomalta pysäyttää pahimman ahdistuksen kourissa. Onneksi olen sentään jaksanut kuntoilla melko aktiivisesti, viimekin viikolla ehdin salille kahdesti ja sain tehtyä myös pari aerobista.

Ajattelin, että testaisin josko ystäväni joskus suosittelema mäkikuisma toisi helpotusta pahimpaan ahdistukseen. Olen nyt käyttänyt mäkikuismauutetta pari viikkoa, enkä suoraan tiedä syy-seuraussuhdetta mutta olo on paljon parempi. Toisaalta syy voi olla ihan vaan kuukausittaisessa hormonitasojen muutoksessa, eli ehkä testaan ainetta jonkin aikaa ja katson ovatko pms-oireet yhtä rajut tässä kuussa.

Viime perjantaina minulla oli työterveyshoitajan tapaaminen 35-vuotistarkastuksen puitteissa, ja juteltiin siellä tästä viime aikojen väsymyksestä ja ahdistuksesta. Hoitaja oli sitä mieltä että mitään hälyttävää ei ole vielä ilmassa kun ahdistus ei ole koko ajan jatkuvaa, ja kun olen kuitenkin säilyttänyt toimintakykyni ja jaksanut kuntoilla, mutta hän soittelee minulle parin kuukauden päästä ja katsotaan sitten mikä fiilis minulla on kesän aikana ollut ja olenko saanut pidettyä herkuttelut kurissa. Paino oli nimittäin tarkastuksessa jo yli 85 kiloa, mikä on suoraan sanottuna ihan järkyttävää... Tarkastuksessa tuli onneksi myös hyviä uutisia: kaikki veriarvot olivat erinomaiset (kolesteroli, sokerit, hemoglobiini, maksa-arvot) ja verenpainekin kohdallaan. Ainut ongelmakohta on siis paino ja liian iso vyötärönympärys. 

Tällä viikolla olo on ollut jo ihan toista maata kuin edellisten parin viikon aikana. Missään vaiheessa ei ole ketuttanut tai ahdistanut, enkä ole ollut pahemmin väsynytkään jos ei lasketa heräämisen hankaluutta aamuvuoropäivinä. Minulla on ollut oikeastaan jopa todella onnellinen olo. Olen jaksanut olla lasten kanssa melko rauhallinen kiukutteluista huolimatta, ja olen myös muistanut pyytää kauniisti miestä tyhjentämään tiskikonetta tai laittamaan tiskejä sen sijaan, että olisin vain tuhissut kun hän ei ole sitä tehnyt. En ole myöskään sortunut herkkuihin koko viikkoon, mikä on tässä tilanteessa jo jonkinlainen ennätys! Viime viikolla kun joko kävin joka päivä kaupasta jotain hyvää tai verotin lasten ja miehen karkkivarastoja...

Osasyynä olotilojen vaihtelevuuteen voi tietysti olla töissäkin. Toissaviikko ja sitä edeltävä olivat töissä tosi väsyttäviä. Vastaan tuli vain hankalia asiakkaita enkä saanut nimeksikään myyntiä - seikka joka aiheuttaa myyntitavoitteiden vuoksi ja osittaisella provikkapalkalla jonkin verran stressiä. Viime ja tämän viikon tilanne on ollut ihan toinen. Myyntiä tulee ja viikkotavoitteet ovat täynnä eli fiilis on senkin vuoksi tosi hyvä. 

Onneksi meillä on töissä huipputiimi, joka tukee jäseniään huonoinakin päivinä ja jolle voi purkaa kettuuntunutta oloa. Noita heikkoja viikkoja on onneksi melko vähän, ja nämä keskivertoa paremmat viikot kompensoivat enemmän kuin mainiosti. Toivottavasti oma oloni pysyisi jatkossakin hyvänä, yritän taas kirjoitella tännekin useammin. Kahdeksan päivää kesälomaan!

Aamuaerobinen - onks se jotain syötävää?

Joskus taannoin saatoin käydä lenkillä aamuisin ennen töihin menoa. Ei ollut lainkaan outoa, että heräsin aamuvuoroaamuna jo puoli kuuden jälkeen, jotta ehdin lenkkeillä ennen kuin työt alkoivat kahdeksalta. Ja tämä oli siis parisen vuotta sitten, jolloin lapset olivat pienempiä ja yöt katkonaisempia. Nykyään en jaksa edes harkita herääväni yhtään ennen kuin on pakko. Toisaalta en myöskään ole nykyään niin väsynyt kuin joskus. Muistan ajan, jolloin väsytti koko päivän, eikä mikään meinannut auttaa. En tiedä olivatko nuo samoihin aikoihin, mutta mieluummin jätän aamukuntoilun väliin kuin olen väsynyt koko päivän. Kyllähän aamulenkki herätti ihan mukavasti, mutta väsymys iski aina jossain vaiheessa.

En kyllä jaksa lähteä aamulenkille viikonloppuisinkaan, vaikka mies heräisi lasten kanssa ja saisin itse nukkua. Nimittäin siinä vaiheessa kun sitten itse nousen, on jo niin kova nälkä että on ihan turha kuvitellakaan lenkkeilyä. Mieluummin siis käyn lenkillä myöhemmin päivällä, jos mahdollista. 

Viime viikon lapsilla oli uimakoulua joka ilta klo 17.30-18.30. Piti siis hakea heidät hoidosta hyvissä ajoin, jotta ehdimme käydä kotona syömässä ennen uimahalliin lähtöä. Olin siis joka päivä aamuvuorossa, eikä töiden jälkeen ehtinyt tekemään mitään pitkää salitreeniä. Yhtenä päivänä tein koko kropan aikasidonnaisen treenin, johon meni lämmittelyineen noin 40 minuuttia, toisena päivänä poljin 45min crosstrainerilla. Muuten otin viikon rennosti, sillä minulla oli myös pientä yskän poikasta ja ajoittaista kurkun aristusta. Uimakoulu jatkuu vielä tällä viikolla, mutta ainakin tänään sinne menee vain iso-A. Pikkusiskonsa oli koko viime viikon nuhainen, ja viikonloppuna iskikin kunnon limainen yskä ja räkätauti. Eilen sunnuntaina nousi illalla kuume, mutta (kuumelääkkeen ja nenäsumutteen ansiosta?) tänään ei ole taudista enää tietoakaan. Jäin kuitenkin täksi päiväksi lasten kanssa kotiin ja toivon, että huomenna molemmat olisivat kunnossa päiväkotiin ja uimakouluun. 

Tänä aamuna mies nousi lasten kanssa, sillä hänellä oli töissä myöhäisempi vuoro. Lapset nukkuivat itse asiassa tavallista kauemmin, melkein puoli kahdeksaan, enkä itsekään saanut enää unta. Hetken ajan harkitsin jopa, että kävisin lenkillä ennen kuin mies lähtee töihin, mutta vilkaisu ikkunasta sai unohtamaan nuo ajatukset saman tien. Taivaalta tuli nimittäin räntää, ja yön aikana oli satanut monta senttiä lunta. Ei todellakaan sellainen keli jossa haluaisin lenkkeillä!

En kyllä odota sitä aikaa, jolloin lapsilla on molemmilla omat harrastukset joihin pitää olla viemässä parhaimmillaan/pahimmillaan joka arki-ilta. Nyt on vielä hyvä, kun molemmat ovat samoilla tunneilla baletissa ja jumpassa, ja pääsivät uimakouluunkin yhtä aikaa. Huomaa kuitenkin jo nyt, että lapset tykkäävät eri asioista - esim. iso-A rakastaa uimakoulua, pikku-a on sanonut joka kerran jälkeen ettei haluaisi sinne enää seuraavana päivänä -, eli luultavasti tulevat myös harrastamaan eri asioita tulevina vuosina. Siinä pitää sit vaan itse karsia omista menoistaan, opetella ne aamuaerobiset tai pyrkiä vaikka käymään lenkillä lapsen harrastuksen aikana lasta odotellessa. Onhan se onnistunut monelta muultakin, niin onnistunee minultakin kun vähän harjoittelen...

Vaikka en olekaan ehtinyt tänne kirjoittelemaan, niin syömiset pysyivät viimekin viikolla pääosin ruodussa, ja paino valuu hitaasti alaspäin. Tänä aamuna vaaka näytti 83,8kg. Minulla on aina ollut vaikeinta olla syöpöttelemättä silloin kun olen lasten kanssa kotona (esim. lasten katsellessa päivällä jotain leffaa tulee yleensä kaivettua kaapit läpi), mutta yritän pysyä tämän päivän ruodussa!

Heippahei sokeriton huhtikuu

Otsikosta huolimatta en ole uponnut karkkimereen. Totesin kuitenkin, että minun on mahdoton pitää täysin herkutonta linjaa tai sorrun jossain vaiheessa överimässäilyyn. Taas kerran yritän löytää sitä kuuluisaa keskitietä, johon mahtuu KOHTUUDELLA jotain hyvää, ilman että siitä alkaa mässäilykierre. Tällä viikolla treenasin tuota kohtuutta ostamalla kaupasta uutuusjäätelön. Lisäksi töissä oli eilen tarjolla lakumixin karkkeja. Selvisin melkein koko päivän, mutta illalla sorruin syömään muutaman suklaa-lakupalleron. Kokonaiskalorit eivät kumpanakaan päivänä menneet yli Kiloklubin laskeman peruskulutuksen, eli  kokonaisuus pysyi kasassa. Ehkä voin jatkossakin sallia itselleni jonkun pienen herkun joka viikko, kunhan en herkuttele joka päivä. Teki muuten vähän tiukkaa olla ostamatta jäätelöä myös tänään, mutta sain onneksi hillittyä itseni.

Painon suhteen tämä viikko on mennyt melko tasaisesti. Vajaan kilon se heittelee päivästä riippuen (koko viikko oltu välillä 84,3-85,1kg), mutta sitä ei voi estää eikä siitä saa stressata. Tiedän kuitenkin, että lihomaan minun ei tällä ruokavaliolla pitäisi päästä.

Vielä terveenä

Iso-A parani vatsataudista yhden päivän sairastamisen jälkeen, eikä tauti ole vielä iskenyt meihin muihin. Yhden A:n hoitokaverin äiti kertoi että heillä oli perheessä sairastettu kahden päivän välein, päiväkodissa hoitajat sanoivat tänä aamuna että siellä on todettu neljän päivän syklit sairastumisten välissä. Odotamme siis yhä milloin pikku-a sairastuu, tai me aikuiset. Minulla oli koko viikonlopun välillä vähän etova olo, mutta ei varsinaista oksettavaa oloa kuitenkaan, ja olo helpottui aina kun sain olla hetken aloillani. 

Lauantain aamupaino oli muuten 84,3kg, eilen sunnuntaina 84,7kg ja tänään 84,2kg. Paino menee siis hitaasti mutta (ainakin vielä) varmasti alaspäin. Nopeammin ei tarvitsekaan. Syömiset ovat pysyneet kurissa, päivittäinen kalorimäärä on ollut siinä parintuhannen paikkeilla edelleen mikä tuntuu sopivalta. Nälkä ei ole ollut, mutta toisaalta ei tarvitse syödä itseään ähkyynkään.  

Kohta ollaan sairastuvassa kaikki

Pari päivää on taas mennyt ilman että olen ehtinyt kirjoittamaan.
Keskiviikkona aamupaino oli 84,9kg, eilen torstaina ja tänään 84,7kg.
Tiistaina tullut soitto päiväkodista osoittautui vääräksi hälytykseksi, ja lapset pääsivät terveinä hoitoon keskiviikkona ja eilen. Viime yönä vatsatauti kuitenkin rantautui meille, kun iso-A alkoi oksentamaan. Onneksi olin varautunut vatsatautiin tuomalla ämpärin tytön puoliparvisängyn jalkopäähän jo viime viikolla, sillä viime yönä tyttö ei olisi ehtinyt vessaan vaan oksensi ämpäriin. Selvittiin kuitenkin ilman pyykkäämistä. Aamun aikana A ei enää ole oksentanut, mutta ruokakaan ei maistu (yöllä oksensi muutaman kerran). Hoidossa tauti alkaa olla kiertänyt jo melkein kaikki lapset, ja kaikki vanhemmat ketä tunnen ovat kertoneet että tauti on poikkeuksetta kiertänyt koko perheen. Vatsatauti lienee siis odotettavissa meille muillekin tässä muutaman päivän sisällä. Saa nähdä auttaako probioottikuuri ja kokonaisten valkopippurien syöminen...

Niinkuin vatsataudissa ei olisi tarpeeksi, minua on myös vaivannut yskä. Päivisin ei tosin lainkaan, mutta toissa iltana en meinannut saada unen päästä kiinni kun kurkkua kutitti ihan kamalasti. Samoin kun viime yönä heräsin iso-A:n oksennettua, en meinannut pystyä nukahtamaan uudestaan kurkun kutinan vuoksi. Olo ei ole onneksi muuten (ainakaan vielä) kipeä, mutta yöllinen yskä ärsyttää.
Syömiset ovat onneksi olleet kurissa, ja pari päivää on taas mennyt ilman mitään himotuksia. Pahin iska-hartiajumikin tuntuu hellittäneen, kiitos parin päivän relaksanttikuurin. Keskityin myös eilen salilla tekemään hartialiikkeet pienemmillä painoilla mutta pumppaillen, jotta veri lähtisi kiertämään mahdollisimman hyvin. Sen päälle vielä 45 minuuttia taukohuoneen hierontatuolissa koko selkää hierottaen, teki hyvää.

Alkuviikkoa

Eilen aamupaino oli 85,5kg. Tänään sama. Tänään sain töihin puhelun vasta kahden työtunnin jälkeen, että iso-A valitteli vatsakipua. Hoidossa on tällä hetkellä vatsatautiepidemia, eli oli paras hakea tyttö samantien kotiin. Kotona kävi ilmi että tyttö oli ihan terve, mikä lie vatsanväänne oli vaivannut.

Kotona ollessamme oli kuitenkin itsekuri vähän koetuksella, olisin koko ajan halunnut syödä vaikka olisin juuri äsken syönytkin. En kuitenkaan sortunut vaan kestin tämänkin päivän ilman sokeria. Himotukseen vaikutti varmaan menkkojen alkaminen ja se, että kärsin koko päivän päänsärystä niska-hartiaseudun jumin vuoksi. Jospa lihasrelaksantti auttaisi, ja päänsärky olisi aamulla poissa...

Vähän löysää muttei liikaa

Vaaka näytti tänään 84,9kg. Tiedän että ei olisi hyvä seurata painoa joka päivä, mutta omalla kohdalla olen huomannut että kun en käy vaa'alla niin alan lipsumaan syömisissä, ja sitten ei TAATUSTI tule punnittua itseään. 

Kävimme tänään Helsingissä katsomassa veljeni ja hänen avopuolisonsa kahdeksan päivän ikäistä vauvaa. Oli se kyllä tosi suloinen, mutta vauvakuume ei onneksi iskenyt. Automatkat menivät helposti ilman jo (pahaksi) tavaksi muodostunutta karkkipussia. 

Menomatkalla söimme ABC:n noutopöydässä, itse otin broileria ja kasviksia. Vanhempani olivat myös veljeni luona, ja äiti oli tuonut perinteiset rotinat eli kermatäytekakun, jota söin palan. Se sai olla pieni sallimus, jonka avulla harjoittelen rentoutta syömisissä ilman että sorrun taas sokeriövereihin.  Kotimatkalla pysähdyimme hesellä, mutta en jatkanut herkkulinjalla vaan söin kanasalaatin. 

Tämän päivän kalorimäärä oli Kiloklubin mukaan noin 2000, eli juuri sopivasti. 

Viides päivä ilman herkkuja

Paino oli aamulla 85,3kg. Nyt on siis turvotukset ja nesteet kropasta pois, kaikki jäljelle jääneet liikakilot lienevät siis silkkaa rasvaa. Kymmenen kiloa olisi hyvä  saada pois, mutta toisaalta en halua asiasta pakkomiellettä. Haluaisin niin kovin oppia elämään rennolla otteella, ilman jatkuvaa kaloreiden laskemista ja kohtuudessa pysyen. 

Monen vuoden jojoilu ei kuitenkaan anna kovin paljon toivoa että oppisin koskaan elämään kohtuudessa. Joko syön liikaa herkkuja tai sitten en lainkaan. "Ei lainkaan" johtaa myös jossain vaiheessa aina repsahdukseen, mutta silloinkin kun sallin herkkuja kohtuudella, homma karkaa yleensä jossain vaiheessa käsistä. Sen jälkeen kun sain painon putoamaan 2012, olen käytännössä joka syksy herkutellut liikaa ja lihonut sen vuoksi. Keväällä olen päässyt takaisin ruotuun, ja taas seuraavana syksynä turvonnut. Ja jo kolmen vuoden ajan olen joka vuodenvaihteessa ollut painavampi kuin vuotta aiemmin. Mitenköhän onnistuisi että en taas ensi syksynä lihoisi...

Miten meni sokerivieroituksen kolmas ja neljäs päivä

Aamupaino oli eilen torstaina 85,8kg, tänään 85,2kg. Jo tämä pari kiloa mitä nesteitä on hävinnyt kropasta kolmen vuorokauden aikana, on tehnyt oloa kevyemmäksi. Sormukset menevät taas helposti sormiin, kun viikko sitten niitä sai repiä kädestä ja tunkea takaisin väkisin.

Vatsa on kyllä edelleenkin tosi pullea, mutta turha tietty toivoakaan että se litistyisi parissa päivässä. Juuri äsken mietin kyllä että eikö muka siellä oikeasti ole vauvaa!!?? No ei ainakaan pitäisi, sillä menkat tulevat säännöllisesti, ja kaipa siellä joku potkisi jos olisi sisälläni...

Mietin että kehtaanko julkaista tätä kuvaa lainkaan, mutta tässä saatte itse nähdä miksi voisin itsekin kuvitella odottavani vauvaa:

En notkistanut selkääni ainakaan tarkoituksella tässä kuvassa, ja annoin vatsan olla mahdollisimman rentona. Normaalisti vedän kyllä vatsaa sisään lähes aina ihmisten ilmoilla ollessani, jotta maha ei näyttäisi ihan niin isolta mitä se on. Ärsyttää muuten todella paljon, että liikakilot ilmestyvät aina ensin vatsaan, sen jälkeen sit reisiin...

Syömiset ovat pysyneet kuosissa. En ole laskenut kaloreita, mutta olen syönyt normaalin ruokavalioni mukaisesti. Aamupalaksi siis munakasta, lounaaksi tonnikalasalaattia, päivällinen samaa ruokaa muun perheen kanssa, välipalalla heraa ja iltapalaksi rahkasmoothie. Tällä viikolla ei ole tehnyt edes mieli mitään ylimääräistä, aika jännää mikä vaikutus asenteella on tähän hommaan. Monen monta viikkoa yritin muka olla herkuttelematta, mutta vedin kaikkea ylimääräistä minkä ehdin. Nyt kun tein oikeasti PÄÄTÖKSEN olla herkuitta huhtikuun ajan niin ei ole tehnyt vielä yhtään tiukkaa. Toisaalta nyt on vasta huhtikuun ensimmäinen päivä, ja vasta neljäs ilman karkkia, mutta jokainen päivä ilman sokeria on hyvä päivä!

Päivä 2, Keskiviikkona 30.3.

Tänään aamupaino oli 86,0kg. Olo on vähän parempi kuin eilen, kun pahin turvotus helpotti ja pystyin jopa hengittämään istuessani! Viime yö oli tosi levoton, kun lapset näkivät painajaisia ja itkeskelivät pitkin yötä. Tänään onkin väsyttänyt ihan kamalasti koko päivän, mutta jaksoin silti käydä töiden jälkeen polkemassa crosstrainerilla. Töistä tullessa oli taas kiire ruokkia lapset jotta ehtivät ajoissa jumppaan, ja hermot olivat väsymyksestä johtuen tosi kireällä. Pakko tunnustaa että saatoin karjua lapsille vähän liikaa, ja normaalioloissa olisi ollut oikein otollinen aika sortua karkkeihin. Onneksi aikaa ei ollut, niin ei tarvinnut edes tahdonvoimaa jättää sokeri syömättä...

Jalat ovat eilisestä treenistä ihan sikakipeät ja veikkaan että huomenna ne ovat vielä kipeämmät. Taas muistutus siitä, että treenejä kannattaa vaihdella! Huomenna pidän lepopäivän, perjantaina olisi tarkoitus käydä taas salilla ja viikonloppuna lenkillä. Semmoista siis tänään...

Sokerivieroituksen 1. päivä, tiistai 29.3.2016

Klo 6.35

OMG!!! Aamupaino 87,2kg. JÄRKYTTÄVÄ lukema ja se kyllä näkyy kropassa. Olen kuin viimeisilläni raskaana, vain vauva puuttuu. 

Klo 15.04

Työpäivä ohi ja salitreenikin tehty. Nykyään on haastavaa käydä salilla tiistaisin ja keskiviikkoisin, kun pitäisi  hakea lapset hyvissä ajoin hoidosta jotta ehditään syödä ennen tiistain balettia ja keskiviikon temppujumppaa. Tänään muistin onneksi PT:n suunnittelemat aikasidonnaiset treenit, joista etsin yhden sähköpostista. Teki muuten tiukkaa saada neljän liikkeen putki tehtyä viimeisellä kierroksella. Pulssi hipoi 170 lyöntiä ja hiki virtasi. 25 minuutissa sain tehtyä kuusi pystypunnerrusten, kulmasoutujen, askelkyykkyjen ja kyykkyhyppyjen supersarjaa. Treenin jälkeen olo oli melko kuollut kun en ole tehnyt tuollaista treeniä aikoihin. 

Vielä ei ole tehnyt mieli mitään ylimääräistä naposteltavaa, mutta pahin aika päivästä on ollutkin se, kun on tultu lasten kanssa kotiin, ennen päivällistä ja sen jälkeen. 

Klo 21.10

Tänään ei missään vaiheessa tehnyt edes mieli mitään ylimääräistä, mutta toisaalta ei ollut aikaakaan. Heti kotiintulon jälkeen syötiin, sit kävin äkkiä lasten kanssa kirjastossa ennen kuin vein heidät balettiin. Tunnin jälkeen kotiin, iltapala lapsille, salaatin teko itselle huomiseksi ja lapset nukkumaan. Söin iltapalan tunti sitten, äsken venyttelin ja putkirullasin. Teki kyllä hyvää, sillä yllättäen jalat oli salitreenistä vähän hapoilla. Kohta nukkumaan, huomenna taas uusi päivä. 

Herkuton huhtikuu eli 30 (+3) päivän sokerivieroitus

Viime aikoina herkuttelu on taas karannut käsistä, kiitos kauppojen hyllyillä notkuneiden suklaamunien ja muiden pääsiäisherkkujen. Kerman kanssa syötynä mämmikään ei ole mikään kovin kevyt herkku, ja veikkaan että se on myös aiheuttanut minulle vatsavaivoja. Varsinkin viimeisen viikon aikana vatsa on turvonnut entistäkin enemmän, ja olo alkaa olla jo melko tukala. Viime yönä heräsin itse asiassa keskellä yötä ihan järkyttävän huonoon oloon, mikä ei helpottanut millään vaan makasin vessan lattialla hiessäni kylpien kunnes oksensin. Onneksi aamulla olo oli taas ihan normaali, eikä muilla perheenjäsenillä ole ollut vatsavaivoja eli en usko vatsavaivojen johtuneen ainakaan ruokamyrkytyksestä. Sitten erehdyin syömään iltapalaksi mämmiä, jonka jälkeen vatsassa alkoi taas vellomaan. Toivottavasti ensi yönä ei kuitenkaan tulisi samanlaista pahoinvointia...

Päätin kuitenkin, että nyt saa riittää. Heti huomisesta lähtien alkaa 30+3 päivän herkkulakko. Aluksi ajattelin että aloitan aprillipäivänä, jolloin lakon pituus olisi koko huhtikuun eli 30 päivää, mutta miksi odottaa sinne ja syödä lisää herkkuja? 

Helppoa se ei kyllä tule olemaan, sillä nyt on tullut taas tosi pahaksi tavaksi napostella koko ajan kaikkea turhaa ja tyhjentää herkkukaappia aikalailla päivittäin. Tuosta tavasta eroon pääsy vaatii taatusti tahdonvoimaa ja päättäväisyyttä. Pitää vaan ajatella että jos mä en nyt katkaise tätä putkea niin painan kohta taas yli 90 kiloa mitä en kestäisi! Lisäksi olis tietty kiva mahtua taas kaapissa oleviin housuihin, ja kesäkin on tulossa mekkokeleineen. 

Jotta pysyisin ruodussa niin lupaan raportoida tänne taas säännöllisesti. Jos en ihan joka päivä ehdi, niin edes joka toinen. Tsemppiä minulle!

Hei hei mitä kuuluu...

Viime aikoina ei ole ollut minkään vertaa motivaatiota kirjoitella tänne blogiin. Mielessä on kyllä pyörinyt monenmoisia aiheita, mutta tietokoneen ääressä ei tule nykyään paljonkaan istuttua, itse asiassa konetta ei tule välttämättä edes avattua joka päivä. Kännykän kautta ei myöskään jaksa alkaa näpyttelemään eli kirjoittelu on sen vuoksi jäänyt.

Alkuvuodessa on ollut hyvää ja huonoa. Kiropraktikolle maksamani kymmenen kerran hoitosarja on yhtä kertaa vaille valmis, ja hoito on auttanut koko viime vuoden vaivanneeseen jumitukseen. Olen päässyt lisäksi hierojalle muutaman viikon välein, mikä on tietysti auttanut jumituksesta eroon pääsyssä. Selkä meinaa olla edelleenkin kipeä aamuisin, siihen jumitukseen ei taida auttaa kuin sängyn vaihto mihin ei ikävä kyllä ole varaa. Pitää kuitenkin olla iloinen siitä, että päivisin ei tarvitse kärsiä väsyneestä tai kipeästä selästä.

Se mikä on mennyt viime aikoina myös hyvin on treenit. Olen käynyt juoksumatolla kerran viikossa, ja jaksan juosta oikein hyvin reilut puoli tuntia putkeen. Alkuun penikat meinasivat tulla kipeiksi, mutta venyttely ja putkirullaus ovat auttaneet. Salikortti sinne salille on ikävä kyllä voimassa enää tämän viikon, pitää toivoa että tiet alkavat olla sulana jotta pääsen jatkossa juoksemaan ulos. 

Juoksutreenin lisäksi olen käynyt työpaikan salilla tekemässä normaalia lihastreeniä parisen kertaa viikossa, joinain viikkoina olen ehtinyt tekemään salitreenin vain kerran, mutta pari kertaa on tavoite ja se on pääasiassa toteutunutkin. 

Kehonhuollon kanssa on muuten ollut vähän niin ja näin. Joogaaminen on jäänyt täysin, ja illalla kun lapset on saatu sänkyyn on paljon mukavampi istua miehen vieressä sohvalla telkkaria katsellen (ja näprätä älypuhelinta) venyttelyn sijaan. Ja kun kroppa ei jumita mistään kohdasta niin venyttely ei ole ensimmäisenä mielessä...

Kaikkein heikoimmin on mennyt syömisten osalta, oliko yllätys? Normaaliin tapaan syömisten perusrunko on kyllä kunnossa, mutta lisäksi tulee syötyä ihan liikaa herkkuja. Jotain hyvää tulee syötyä lähes IHAN joka päivä, eikä ihme että housut puristavat. Toisaalta asia ei ahdista yhtään, mutta toisaalta ärsyttää kun kaapissa on vain parit jalkaan mahtuvat housut eikä uusiakaan viitsisi ostaa. Nytkin on joka viikonloppu syitä herkutella, ja periaatteessa se ei haittaisikaan jos vain viikonloppuisin söisi karkkia tms. mutta kun herkkukaapilla tulee tosiaan käytyä joka päivä niin pitäis varmaan ottaa jo itseä niskasta kiinni... Joka viikko lupaan itselleni että nyt pysyn ruodussa arkipäivät, mutta jostain syystä en vaan pysty siihen! Sokerikoukku on ihan todellinen asia josta ei TODELLAKAAN ole kovin helppo pyristellä pois. Pitää vaan yrittää kuntoilla senkin edestä, että paino ei nousisi ihan niin nopeasti ennen kuin saan taas syömiset kuosiin. Pitemmän päälle jatkuva herkuttelu ja runsas kuntoilu ei tietysti johda mihinkään eikä ole varmaan kovin hyväksikään, mutta josko pääsiäisen jälkeen saisi herkutteluputken taas katkaistua...