Kuten olen jo kirjoittanutkin, niin lähdemme huomenna itä-Suomeen vanhempieni luokse. Edessä on 400 kilometrin ajomatka ja sen jälkeen viikon verran houkutuksia toisensa perään. Sunnuntaina aion löysäillä dieetistä luvan kanssa kun juhlimme pikku-a:n 1-vuotissynttäreitä (2. osaa), tiistaina herkutella paistetuilla muikuilla Savonlinnassa ja ensi viikon lauantaina ottaa rennosti sisarusparveni grillijuhlissa, mutta muina päivinä olisi tarkoitus pysyä dieetin mukaisessa ruokavaliossa ja kuntoillakin dieetin edellyttämät lihaskuntotreenit ja aerobiset.
Olen jo etukäteen yrittänyt miettiä strategioita viikosta selviämiseen ja vien mukanani ainakin soijalesitiinirakeet, vehnäleseet, rahkaa ja raejuustoa (joita täytyy kyllä täydentää kaupasta) sekä treeneissä tarvittavat glutamiinin ja palautusjuoman. Tiedän kuitenkin, että dieetin noudattaminen on helpommin sanottu kuin tehty. Vanhempieni luona on nimittäin aina ollut tapana nauttia sekä päiväkahvit että iltakahvit makeiden herkkujen kera, ja pääateriatkin painottuvat keitettyyn perunaan ja voi-jauhosuuruksella tehtyyn kastikkeeseen erilaisilla lihoilla höystettynä. Liha ei myöskään ole koskaan vähärasvaista, vaan esimerkiksi sika-nautajauhelihaa. Äitini vihersalaatiksi lasketaan kiinankaali jonka seassa on pussi herne-maissi-paprikaa, ja muuten ruokapöydästä löytyy yleensä sienisalaattia, etikkapunajuuria, kurkkupikkelssiä, puolukkasurvosta ja perunasalaattia. Sekä tietysti leipää. Pöytä on siis täynnä syömistä muttei oikeastaan mitään minulle sopivaa.
Vanhempani ovat "perinteisiä" maanviljelijöitä, jotka ovat kaiken lisäksi tottuneet pihistelemään rahassa vaikkei välttämättä enää edes tarvitsisi. Isälleni on kauhistus, jos joku jättää ruokapöydässä perunat syömättä eikä ota ainakin paria viipaletta leipää. Itse asiassa olen kerran kiistellyt isäni kanssa nimen omaan perunan syömisestä. Tuolloin dieetillä oli pikkuveljeni, joka söi ruokana olleen broilerinleikkeen seurana vain kasviksia. Isäni alkoi ihmettelemään miksi veli ei ota perunaa, sillä "kyllähän ihmisen pitää perunaa syödä". Veljeni ei sanonut mitään, mutta minun oli pakko kertoa asiasta oma mielipiteeni ja sanoa että jokainen saa syödä mitä haluaa. Riitahan siitä tuli, eikä todellakaan ainut isäni kanssa. Olemme molemmat aika jääräpäisiä ja sanomme mitä ajattelemme, eli odotan kauhulla sekä sitä minkä reaktion ruokavalioni aiheuttaa että sitä menetänkö täydellisesti hermoni isäni kanssa.
Oikeastaan vasta tätä kirjoittaessani tajuan, että en niinkään jännitä sitä pystynkö voittamaan äitini leivonnaisten aiheuttamat houkutukset vaan sitä, minkälainen tappelu isäni kanssa on edessä. Olen toki päättänyt, että SD Extran aikana otan rennommin, mutta en siltikään halua heittää dieettiä sivuun koko viikon ajaksi vain siksi että siten pystyisin välttämään riitelyn. Voi olla, että joudun hakemaan kaupasta omat lihat ja kasvikset, mutta onneksi pakastimessa on taatusti marjoja aamu- ja välipalalle.
Koko viikkoa emme sentään vietä vanhempieni nurkissa vaan tarkoitus olisi olla yksi yö oman perheen kesken vanhempieni kesämökillä, yksi yö yhden siskoni ja toinen yö toisen siskoni luona, mutta vanhempieni kanssa tulee kyllä monen monta tilaisuutta kinastella siitä, mikä oikeasti onkaan parasta ravintoa aikuiselle ihmiselle joka yrittää pudottaa painoaan ja pitää itsestään huolta...
Takana 30 kilon painonpudotus, edessä haaste siitä kuinka yhdistetään äitiys, työelämä sekä painonhallinta. Saako tämä äiti pois viimeisetkin liikakilot, vai lähteekö paino jälleen nousuun...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti