Päätös

Pyöriskelin eilen illalla sängyssä ja mietin, kuinka kamalaa on laittaa pikku-a hoitoon elokuun puolivälissä kun palaan töihin. Vauvahan on vielä ihan minussa kiinni, ei ole koskaan ollut hoidossa muuten kuin pieniä aikoja isänsä kanssa enkä todellakaan usko että kävelee vielä elokuussa. Pähkäilin ja mietiskelin, ja tulin loppujen lopuksi siihen johtopäätökseen että en voi mitenkään lähteä vielä töihin. Kaikki säästössä olleet rahat on tosin käytetty jo tämän hoitovapaan aikana, mutta onneksi miehen visalla on vielä reippaasti käyttövaraa... Heinäkuun alusta elokuun puoliväliin pidän kesälomia miehen isäkuukauden ajan eli saan normaalin palkan, joten taloudellista kiristelyaikaa joutuu kestämään vain kolme kuukautta kunnes saamme veronpalautukset joulukuun alussa. Eiköhän sen ajan elä itse vaikka kaurapuurolla eikä luottokortinkaan käyttövaran pitäisi loppua siinä ajassa jos ei turhia tuhlaile.

Mies oli ajatuksesta hieman skeptinen, mutta taipui lopulta kun perustelin asian pikku-a:n hyvinvoinnilla. Jos palaan töihin vasta tammikuussa, a on jo puolitoistavuotias ja luulisi tämän oppineen siihen mennessä kävelemäänkin...

Sinänsä yllätyin suuresti siitä, kuinka helpottunut olo minulle tuli päätöksen tehtyäni. Tähän saakka olen nimittäin odottanut töihin pääsyä välillä paljonkin. Tilanne on kuitenkin aivan erilainen kuin runsas vuosi sitten käväistyäni parin kuukauden ajan töissä ennen uutta äitiyslomaa. Iso-A oli vuoden ikäisenä ollut hoidossa jo monesti, hän osasi kävellä eikä tuntunut ujostelevan tai pelkäävän mitään. Itse olin jo täysin kyllästynyt olemaan kotona ja odotin töihin pääsyä kuin kuuta nousevaa. Tällä kertaa tytöistä on kuitenkin jo niin paljon seuraa toisilleen, että minun ei tarvitse keksiä heille tekemistä ihan koko aikaa, eli saan pieniä levähdyshetkiä vaikkapa tietokoneen ääressä useita kertoja päivässä. Olen myös käynyt ahkerasti erilaisissa perhekerhoissa, ja odotankin niiden jatkumista taas syksyllä.

Pakko on myös mainita se, että säännöllisen ruokailurytmin ylläpitäminen on kotona paljon helpompaa kuin töissä, ja pikku-a:n päiväunien aikaan tekemäni kotitreeni (4 kertaa viikossa) auttaa pysymään virkeänä. Ja tietysti aion jatkaa hyväksi todettua treenaamista myös superdieetin ja extran jälkeenkin :)

Nyt vain odottelen kuittausta työnantajalta siitä että yleensä saan jatkaa hoitovapaatani kesäloman jälkeen, minkä ei työssäni pitäisi olla ongelma varsinkin kun ilmoitin asiasta vaadittua kahta kuukautta ennen (päivälleen...). Sitten vain siirtämään lasten päivähoidon aloitusta ja hakemaan Kelalta jatkoa kotihoidontuelle...