Beautiful body - eli raskausarpinen vartaloni

Kukaan blogeja aktiivisesti lukeva ei ole voinut olla huomaamatta blogistaniassa viime päivinä kulovalkean tavoin levinnyttä A Beautiful Body -haastetta, jossa tavalliset naiset paljastavat vartalonsa ja näyttävät kuinka raskaus (tai useampi) on muuttanut vartaloa, arpineen tai ilman. Haasteen tarkoitus on näyttää, kuinka jokainen voi olla kaunis ja tuntea itsensä hyväksi raskausarvista huolimatta. Ennen kuin olin itse lukenut yhtään blogitekstiä aiheesta, eräs lukija ehti jo toivoa minun kirjoittavan oman tarinani. Lisäksi voisin päätellä blogini lisääntyneistä kävijämääristä viime päivinä, että joku muukin on ehkä toivonut näkeväni blogissani vastauksen haasteeseen.

Minun on pakko myöntää, että olen tuskin koskaan elämäni aikana ollut oikeasti tyytyväinen vartalooni. Jo nuorena olin muka lihava, vaikka ylipainoa oli tuskin nimeksikään. Koko aikuisikäni olen laihduttanut enemmän tai vähemmän vakavissani, ja kironnut herkuttelunhimoani joka on torpedoinut painon pudotuksen. Ollessani kaikkein hoikimmillani minulla oli poikaystävä, joka vaati minua laihduttamaan "vähän lisää" jotta olisin "vieläkin sexympi". Mitä se tekikään itsetunnolleni? Sen, että kun vihdoin pääsin tuosta tyypistä eroon niin en enää jaksanut välittää kropastani pätkääkään vaan aloin herkuttelemaan ihan vain siitä ilosta että ei enää tarvinnut kuunnella nalkutusta painosta ja painonpudotuksesta, ja paino tietysti nousi kymmenen kiloa suhteellisen pian.

Viimeisten vuosien aikana paino nousi ensin vähitellen lähelle sataa kiloa. Ensimmäisessä raskaudessa se kipusi yli 110 kiloon tippuen sen jälkeen noin 104 kiloon ja toisessa raskaudessa nousten taas pahimmillaan 116 kiloon.

Tässä vatsani, kun olin juuri lähdössä laitokselle synnyttämään pikku-a:ta

Hitaasti sain kuitenkin painoni tippumaan alle sadan kilon (jatkuvasta herkuttelusta huolimatta, kiitos imetyksen), ja varsinaisestihan elämäntaparemontti käynnistyi viime vuoden toukokuussa Fitfarmin Superdieetin avulla. Nykyään tilanne on vaatteet päällä tämä (kuvat eiliseltä):

Kun ottaa huomioon kuinka valtava olin lähtiessäni synnyttämään pikku-a:ta, niin onko ihme että vaatteiden alla näky on tämä:

Yllä olevista jokseenkin karmeista kuvista huolimatta on pakko myöntää, että tällä hetkellä olen kaikesta huolimatta tyytyväisempi vartalooni kuin koskaan elämäni aikana.Varsinaiset raskausarvet ovat se kaikkein pienin paha, niitä voisin kantaa jopa ylpeänä. Eniten häiritsee vatsanahka, mutta jospa sekin vuosien mittaan vähitellen vetäytyisi olettaen että en lihota itseäni uudelleen. Joka tapauksessa, syy miksi olen nykyään vartalooni tyytyväinen on mieheni, joka jaksaa kehua kuinka hyvältä näytän. Painavimmillanikaan hän ei koskaan haukkunut vartaloani, vaikka painoni nousi suhteen alun jälkeen parikymmentä kiloa noin 80 kilosta yli sataan kiloon. Hoikistuttuani aloin kuitenkin saamaan häneltä yhä enemmän kehuja, ja nykyään saan kuulla lähes päivittäin kuinka paljon mies pitää ulkonäöstäni. 

Miehen ihana asenne on varmasti vaikuttanut siihen, että tunnen oloni hyväksi omassa kehossani. Miehen mielestä minun ei ole laihdutettava enää kiloakaan, ja vähitellen olen alkanut itsekin uskomaan että voin olla onnellinen vartalostani vaikka vatsassa onkin aika paljon rasvaa ja vaikka reidet ovatkin todella paksut. Vasta eilen mies sanoi että näytän taas hoikistuneen, vaikka totta puhuen en sitä usko painon keikkuessa jossain 72 kilon tuntumassa. Tällä hetkellä pääasiallinen tavoitteeni onkin saada vartaloni pidettyä nykyisellään, elämästä nauttien mutta älytöntä herkuttelua vältellen.

Loppuun on pakko sanoa, että onneksi on keksitty vaatteet joiden avulla löysän ihon ja raskausarvet saa piiloon, bikineissä minua ei tänä(kään) kesänä nähdä... Mitä väliä sillä onkaan miltä näytän alusvaatteisillani, jos vaatteet päällä näytän tältä:

Sukujuhlissa kuukausi sitten

Pari viikkoa sitten kesälookissa