Lite WL viikko 1, päivä 1

Uuden Liten ensimmäinen päivä alkoi tällaisissa merkeissä:

Aamupalaksi söin pitkästä aikaa puuroa ja raejuustoa tykötarpeineen, eli marjojen, mehukeiton ja soijalesitiinirakeiden kera. Oli muuten todella hyvää! Muista päivän aterioista minulla ei olekaan kuvia, mutta otin kuvan huomisen ruoista jotka ovat siis käytännössä samat kuin tänään. 

Tonnikalasalaattia lounaaksi sekä kasvis-broileripataa kera real-leivän päivälliseksi, tosin tänään söin päivällisellä leivän sijaan omenan

Liten ensimmäinen päivä sujui siis hyvin, mutta edessä on taatusti monen monta päivää kiusauksia ja houkutuksia. Patrik Borg kirjoitti taannoin ilmiöstä cold to hot empathy gap, joka selittää aika hyvin miksi tässä vaiheessa on helppoa pysyä positiivisena mutta miksi tiukan paikan tullen sortuu helposti. 

Yksi iso kiusaus koittaa luultavasti jo ensi viikonloppuna, sillä mies on alustavasti luvannut viedä lapset vanhempiensa luo. Koska haluan pysyä dieetissä en tällä kertaa mene mukaan, mutta toisaalta kotiin jääminen on viime aikoina ollut hyvä tilaisuus herkutella. Toivon kuitenkin, että minulla on pitkästä aikaa tarpeeksi motivaatiota pysyä ruodussa, mutta parempi ottaa vain rauhallisesti päivä kerrallaan ja iloita sekä jokaisesta päivästä ruodussa että jokaisesta karistetusta kilosta. Ja karistettavaa riittääkin tämänaamuisen 75,3 kiloa näyttäneen vaa'an lukeman jälkeen...

Toinen asia mitä toivon on se, että pääsisin viimeinkin tästä flunssasta eroon. Armoton yskä vaivaa yhä, eikä osoita häviämisen merkkejä. Tänään selvisin kyllä työpäivästä kunnialla, mutta nyt illalla ääni on sen verran käheä - ja yskä vaivaa illalla todella pahasti - että en edes kuvittele meneväni salille vielä ainakaan pariin päivään. Liikuntatauko siis jatkuu, "jihuu"...

Pikkupossu aloittaa Liten

Suokaa anteeksi blogihiljaisuus, mutta olen ollut niin koukussa Fairylandin pelaamiseen että suurin osa tietokoneella vietetystä ajasta menee siellä - eikä töissä oikein viitsi blogata vaikka tietokoneella istunkin. Kotona tietokone on puolestaan ollut viime aikoina kiinni tavallista useammin, jostain syystä sitä ei ole tullut joka työvuoron jälkeen edes avattua. No, mitä minulle kuuluu?

Viime aikoina herkutteluni ovat menneet siihen pisteeseen, että syön joka päivä jotain hyvää. Tilanteesta voi osittain syyttää flunssaa, joka on jatkunut kohta jo kaksi viikkoa. Torstaina kävin lääkärissä (uudestaan, viime viikolla olin jo pari päivää sairauslomalla) ja diagnoosina oli poskiontelontulehdus. Vointi ei todellakaan ole sallinut liikuntaa, mutta eihän minun olisi pakko herkutella ihan koko aikaa.

Iso-A katseli eräänä päivänä vatsaani ja ihmetteli että onpa se iso. Tyttö jopa kysyi että onko masussani vauva. On siis korkea aika ryhdistäytyä ennen kuin tilanne karkaa käsistä ihan täysin. Siskoni, jonka olen viimeksi nähnyt kaksi kuukautta sitten ja joka tuli viikonlopuksi kylään, sanoi ettei painonnousua huomaa, mutta jostain syystä en oikein usko häntä. Housut eivät toki ole vielä jääneet pieniksi, mutta niissä onkin stretchiä ja vyötärönauhan yli pursuaa kyllä huomattavasti enemmän ylävatsaa kuin jokunen kuukausi sitten. Vaa'alla en ole uskaltanut käydä viikkoihin, mutta veikkaan että 75 kiloa on taatusti ylittynyt.

Joka tapauksessa aion maanantaina aloittaa Liten vuosi sitten saamieni WeightLoss-ryhmän ohjeiden mukaan. Tällä hetkellä odotan enemmän kuin innolla tiukkoihin ohjeisiin palaamista, enkä todellakaan aio poiketa ohjeista muutoin paitsi parin viikon päästä siskonpojan ristiäisviikonloppuna, jolloin olisi joka tapauksessa tankkauspäivä. Vielä kun pääsisi tästä ärsyttävästä flunssasta eroon, niin voisi miettiä liikuntaakin... Liten ohjeiden tulostaminen ja ruokalistan miettiminen oli itse asiassa vähän kuin kotiin palaisi. Tosin laihtumiseni alkoi Superdieetin eikä Liten ohjein, mutta joka tapauksessa Fitfarmin ohjeet tuntuivat sopivan minulle paremmin kuin Bodycampin vastaavat - vaikkei niissä loppujen lopuksi mitään maatamullistavaa eroa olekaan.

Minulla on muuten jo jonkin aikaa ollut työn alla vertaileva kirjoitus Fitfarmin ja Bodycampin ohjelmista hyvine ja huonoine puolineen, yritän saada sen tässä lähiaikoina valmiiksi... Ja maanantaina käyn taas vaa'alla sekä lupaan raportoida tännekin sen antaman taatusti aivan järkyttävän lukeman...

Hyvää ja huonoa

Tänään oli periaatteessa mukava päivä, tai ainakin puoliksi. Aamun sain viettää rauhassa lasten kanssa rentoutuen ja ulkoillen, sitten vein ison kasan tavaraa kirpputorille. Kirppikseltä lähtiessäni mietin että jaksanko mennä salille ennen töiden alkua, vai ostanko karkkia työpäivän ratoksi - näemmä kohdallani pätee jokotai: joko kulutan kaloreita liikkumalla tai kerrytän niitä herkuttelemalla. Tänään tein onneksi järkevän päätöksen eli jätin karkit kauppaan ja suuntasin salille. Treeni tuntui hyvältä, ja sen jälkeen oli mukava aloittaa työpäivä. 

Ikävä kyllä työpäivän aikana kurkkuani alkoi aristaa, ja aristus muuttui vähitellen kunnon kurkkukivuksi. Lisäksi olo on muutenkin nyt jo todella tukkoinen, eli ikävä kyllä taidan olla sairastumassa flunssaan. Huomenna minulla on ensimmäinen varsinainen koulupäivä, eli sieltä en halua jäädä pois, mutta onneksi se kestää vain kolme tuntia. Koulun jälkeen olin aikonut mennä salille, mutta se on varmaan parempi unohtaa. Taas siis yksi (teko)syy liikunnan välttelemiseksi, juuri kun ajattelin että saisin tälle viikolle vähintään kolme treenikertaa...

Toivon että selviäisin tästä flunssasta ilman suurempaa sortumista herkkuihin, lisäksi loppuviikosta on tiedossa kivoja juttuja joten pikainen toipuminenkin olisi toivottavaa...

Kun liikunta ei ole tärkeää

Tunnen aina oloni kateelliseksi kuullessani jonkun kertovan, kuinka hän on koukussa liikuntaan ja kuinka jo parin päivän liikkumattomuus aiheuttaa vieroitusoireita. Minun on nimittäin liiankin helppo jättää liikunta väliin pienimmästäkin syystä. Tällä viikolla syynä on ollut iskias, mutta syynä olisi yhtä hyvin voinut olla väsymys, työkiireet tai jotain muuta.

Syynä koukuttumisen puuttumiseen on varmaankin se, että koko lapsuuteni ja nuoruuteni meni käytännössä ilman liikuntaa. Kirjat olivat parhaita ystäviäni sillä vietin niiden parissa kaiken vapaa-aikani sen sijaan että olisin juossut sisarusteni kanssa ulkona. Koulun liikuntatunneilla pysyttelin visusti kentän reunalla, tai lähdin ystävieni kanssa "lenkille" eli kaverin luo löhöilemään. Aikuisiällä sain vihdoinkin kipinän myös liikuntaan, mutta minulla on vuosien varrella ollut kausia jolloin olen kuntoillut enemmän, joskus taas vähemmän. Välillä olen innostunut kuntosalitreenauksesta, toisinaan juossut ohjatuilla tunneilla ja joskus vain lenkkeillyt (harvemmin kuitenkaan juosten). Kiinnostuksen kohteiden vaihtelu on usein ollut sidoksissa siihen, missä olen asunut ja missä kuntokeskuksessa käynyt (jos missään). Minun on kuitenkin aina ollut yhtä "helppoa" unohtaa liikunnan ilo ja jäädä sohvalle löhöämään tai surffaamaan netissä.

Lenkin tai salitreenin jälkeen tulee kyllä todella hyvä olo ja huonokin päivä muuttuu lähes poikkeuksetta paremmaksi, mutta siitä huolimatta en ole koskaan jäänyt koukkuun. Luulisi, että jo yli vuoden liikuntaa melko säännöllisesti harrastaneena en enää osaisi olla ilman, mutta helpostihan tämä näyttää taas sujuvan...

Kun kävin iskiakseni vuoksi torstaina lääkärissä, tämä sanoi että vaivani syynä on mitä luultavimmin yliliikkuvat niveleni. Sen vuoksi olisi äärettömän tärkeää rakentaa kroppaani lihaksista vahva korsetti niitä niveliä tukemaan. Koko juttu kuulostaa tietysti ihan järkeenkäyvältä, mutta toisaalta ihmetyttää miksi iskias vaivaa minua pahiten silloin, kun olen hyvässä kunnossa ja liikun säännöllisesti. Koko vaivahan alkoi silloin, kun olin viimeksi alle 70-kiloinen (noin vuonna 2005) ja kävin salilla useita kertoja viikossa. Sitävastoin se vaivasi tuskin lainkaan tai vain lievänä, kun painoin yli 100kg enkä liikkunut yhtään. Nyt se on taas pahempi kuin koskaan, sillä pääsen juuri ja juuri kävelemään ja koko ajan pitää varoa äkillisiä liikkeitä tai tuntuu kuin pakaran alle iskettäisiin veitsellä (onneksi vahvat tulehduskipulääkkeet ovat alkaneet jo auttamaan, tosin suussa maistuu tällä hetkellä koko ajan p***a). Eikö siis karrikoidusti voitaisi sanoa, että parempi jättää liikunta väliin niin iskiaskaan ei pääsisi vaivaamaan?

No, ehkä harrastan jatkossakin liikuntaa ihan jo painonhallintamielessäkin, puhumattakaan siitä että ovathan liikunnan hyödyt muutenkin aika kiistattomat. Sitä en tiedä tuleeko minusta koskaan urheiluhullua, mutta yritän näinä laiskoina aikoina pitää mielessä liikunnan aikaansaaman hyvän olon jotta saisin taas aikaiseksi mennä sinne salillekin. Toivon mukaan jo ensi viikolla...

P.S. Kuvat on otettu jo muutama viikko sitten, mutta vihdoinkin tuli valmista myös tekstistä...

Veitsi kankkuun...

Jo vuosikausia minua aika ajoin vaivannut iskias on viime päivinä ärtynyt pahemmaksi kuin vuosiin. Oikeaa jalkaa särkee alaselästä varpaisiin, ja varsinkin tänään kipu on yltynyt lähestulkoon jatkuvaksi. Iltapäivällä kävin lasten kanssa parin sadan metrin päässä kotoa leikkipuistossa, ja matka oli aika tuskainen kun jouduin pelkäämään alaselkään/pakaraan iskeviä vihlaisuja jotka tuntuivat kuin puukon iskuilta.

Turha siis edes miettiä lenkkeilyä, tai ylipäätään mitään liikuntaa ennen kuin tilanne rauhoittuu. Torstaina olisi kyllä tarkoitus mennä salille, mutta eilinen vatsalihashaasteen treeni ei ainakaan auttanut asiaa eli pitää katsoa miltä ylihuomenna tuntuu. 

En ole muuten vielä kuullut mitään siitä hakemastani harjoittelupaikasta, saa nähdä pääsenkö edes haastatteluun...

Viikon varrelta

Tämä viikko on kulunut todella nopeasti. Allekirjoitimme töissä oppisopimuksen, ja koulutuksesta oli ensimmäinen lähipäivä. Päätin myös hakea sitä harjoittelupaikkaa, sillä työssä olisi niin paljon plussia että ottaisin sen mielelläni vastaan. Saa nähdä koska siitä kuulee, olisihan se kiva päästä edes haastatteluun, vaikka toisaalta ei olekaan suurta väliä kuinka hommassa käy. Yhtä mielelläni kuin ottaisin paikan vastaan, voin myös jatkaa nykyisessäkin toimessa.

Syömiset ovat tällä viikolla menneet ihan kohtalaisesti. Maanantaina tosin sorruin, sillä pikku-a herätti edellisenä yönä 5 kertaa 8 tunnin yö"unien" aikana, ja väsyneenä päätin jättää salitreenin väliin ja suuntasinkin sen sijaan keksipaketin kanssa pariksi tunniksi kotisohvalle ennen kuin hain lapset hoidosta... Myöhemmin viikolla olen kuitenkin saanut aikaiseksi mennä salillekin jopa kolmena päivänä, ja lisäksi olen tehnyt vatsalihashaastetta tunnollisesti. Nyt takana on jo yhdeksän päivää ja jäljellä kolme viikkoa. Omenoita olen yhä syönyt paljon ja välillä muutakin pientä ylimääräistä, mutta en mitään övereitä.

Tämän viikon ikävin uutinen oli se, että iso-A (ja siis mitä luultavimmin koko perhe) sai päiväkodista kihomatotartunnan. Lääkitys otettiin tänään - pikku-a:n vastustelusta huolimatta - ja huomenna on edessä koko kodin suursiivous jota odotan "innolla"... Viikonlopun ohjelma meni siis uusiksi, kun jouduin perumaan kahdetkin treffit ystävieni ja heidän lastensa kanssa jotta emme tartuttaisi muita. No, onpahan ainakin aikaa siivota...

Kuntoilusta vielä sen verran, että tänään salilla mietin sitä kuinka minun on yhäkin kovin helppo "unohtaa" urheilu ja sen tuottama hyvä olo. Kun käyn salilla, olo on mahtava ja (varsinkin) kuntosalin peilikuva aika hyvän näköinen, mutta kotona iskee saamattomuus ja peilistäkin katsoo isomahainen laiskiainen. Lenkille minun on silti kovin vaikea itseäni saada, onneksi edes salitreeni maistuu.

Kuinkahan oikein saisin taas kunnon rytmin (aamu)aerobisiin, sillä niitä en ole tehnyt ties kuinka pitkään aikaan säännöllisesti...?

Vaikeita, pikaisia päätöksiä

Oppisopimuskoulutukseni myynnin ammattitutkintoa varten alkaa tiistaina, ja perjantaina kävin tekemässä aloituskeskustelun kouluttajan kanssa. Siinä nyt ei ilmennyt mitään erikoista, totesimme vain että koulutuksen pakollisten osioiden suorittaminen ei tule tuottamaan vaikeuksia, mutta sitä en tiedä kuinka helppoa valinnainen osio tulee olemaan. Oma työnkuvani ei sisällä markkinointia, "tuoteryhmän hallinnointia" eikä myynnin valmentamista, eli käytännön toteutuksessa tulee ehkä olemaan hieman haastetta. 

Sitten myöhemmin perjantaina tuli puhetta myyntivalmentajamme kanssa hänen pian alkavan äitiyslomansa sijaisuudesta. En todellakaan ajatellut hakea ko. pestiä, mutta hän kertoi yrityksessä olevan haussa myös myyntivalmennuksen harjoittelijanpaikkoja, mikä sopisi siis täydellisesti koulutukseeni. Tieto noista paikoista ei vain ollut tavoittanut tiimiäni, ja haku päättyy jo tiistaina. 

Ensimmäinen reaktioni oli laittaa heti hakemus menemään, mutta sitten luin mitä työhön kuuluu. Firmallani on toimipaikkoja ympäri Suomen, ja valmentajan työ sisältää myös matkustamista sekä varmasti myös öitä pois kotoa. Palkkakaan ei luultavasti ainakaan nousisi, vaan saattaisi jopa laskea myynnin vähentyessä ja sitä myötä myös myyntipalkkioiden. Kuuden tunnin työpäivä ei taatusti auta asiaa, enkä kyllä ole valmis siirtymään täyteen työpäiväänkään. 

Ajattelin joka tapauksessa kysellä huomenna vähän tarkemmin tuosta harjoittelijan pestistä, sitten onkin pakko tehdä jo päätös. Tällä hetkellä olo on kovin ristiriitainen: toisaalta tuo homma sopisi täydellisesti koulutukseeni, toisaalta pienempi palkka ei houkuttele. Olen myös todella tyytyväinen nykyiseen työnkuvaani, enkä tiedä haluanko oikeasti edes siirtyä valmennuksen puolelle. Matkustamisessakin on sekä hyvät että huonot puolet: toisaalta saisi ihan omaa aikaa ja (toivon mukaan) rauhallisia hotelliöitä, toisaalta joutuisi olemaan erossa lapsista. 

Oikeasti, mitä mä teen??!!

30 päivän vatsalihashaaste

Päätin aloittaa seuraavan haasteen:

Ensimmäinen päivä ei tuottanut paljonkaan haastetta, vaikka vatsalihakset ovatkin arat eilisestä salitreenistä. 

Tänään iski muuten ääretön ketutus työpäivän viimeisen aasiakkaan vuoksi, ja sen sijaan että olisin painunut salille purkamaan ärsytystä treenin muodossa, lähdinkin suoraan kotiin kaupan kautta ja ostin litran suklaajäätelöä. Sen herkuteltuani hain lapset hoidosta ja tein päivällisen. 

Minulla on muuten huomenna tapaaminen oppisopimuskouluttajan kanssa aloituskeskustelun merkeissä, vähäsen jännittää vaikka ei ole kyse edes kovin isosta jutusta...

Taas kävi näin

Ei sille mitään voi. Herkkuperse mikä herkkuperse. Koko viikonloppu tuli taas herkuteltua, ei mitään övereitä mutta kaikenlaista pientä. Perjantaina pussillinen Marianneja, lauantaina vehnäsämpylöitä suklaalevitteellä, jäätelöä tivolissa ja sekä minulle että lapsille iltapalaksi köyhiä ritareita. Sunnuntaina lisää vehnäsämpylöitä ja loppu suklaalevite ja eilen iltapalaksi tätä:

Miehen tuliaiset mökiltä eli kanttarelleja paistettuna voissa sipulin kera ja syötynä ruispalojen päällä.

Viimeiseksi mainittu oli tosin terveellisimmästä päästä, ja vaikka eilen pysyin muuten ruodussa niin iltapalalla söin nuo, sillä tätä herkkua saa ehkä kerran, pari vuodessa.

Huomasin muuten, että nykyään on suhteellisen haasteellista ostaa herkkuja, jos lapset ovat mukana kauppareissulla. Varsinkin iso-A huomaa heti, jos ostoskärryyn meinaa sujahtaa mitään herkuilta näyttävää. Sipsit, karkit, keksit ja jäätelö on siis turha unohtaa, ja karkkihylly täytyykin kiertää kaukaa. Normaalisti lapset siis auttavat herkkuhimoa vastaan taistellessa, mutta lauantaina sekään ei auttanut. Vehnäsämpylät ovat ihan tavallista ruokaa, ja juustohyllystä oli helppo napata mukaan suklaalla maustettua tuorejuustoa. Kassalta on myös suhteellisen helppoa napata mukaan suklaapatukka ilman että lapset näkevät. Varmasti homma vaikeutuu entisestään lasten kasvaessa, mutta taitaa olla parempikin niin...

Olen ihmetellyt sitä, kuinka vatsani on viime päivät ollut todella turvoksissa huolimatta siitä, että en sentään herkutellut ihan koko viikonloppua. Eilen viimein tajusin, että syynä on lähes pakko olla nuo omat omenat joita syön päivän aikana paljon. Viime vuonna jätin omenat syömättä, sillä noudatin Fitfarmin ruokavaliota ja painon pudotus oli kesken, mutta tänä vuonna haluan nauttia niistä. Varsinkin kun minua harmittaa todella paljon, jos joudun heittämään suurimman osan pois. Olen kyllä antanut omppuja kavereilleni ja vienyt työpaikalle, mutta niitä kypsyy koko ajan lisää. Ja eiköhän omena ole monin verroin terveellisempi vaikkapa karkkiin tai jäätelöön verrattuna...

10 päivän haaste: viimeinen päivä ja suuret suunnitelmat

Tämänkin päivän olen pärjännyt ilman herkkuja. Itse asiassa huomaan, että herkkujen himo on päivä päivältä vain vähentynyt. Tällä hetkellä fiilis on niin hyvä, että olen jo alkanut suunnitella viikonloppua ilman että ostaisin kotiin lainkaan (uusia) herkkuja. Herkutellahan voi monella jo kotoa löytyvälläkin asialla: eilen saamillani suklaamuroilla, kaakaovanukkaalla jota jääkaapissa on pari purkkia kun lapset eivät tykänneetkään siitä, Marianneilla joita on herkkukaapissa, tai ihan vain normaalilla iltapalamaitorahkalla, joka on oikeasti aivan taivaallista soijalesitiinin ja marjojen kera. Voisin myös tehdä lasten kanssa köyhiä ritareita jääkaapissa odottavista kuivahtaneista sämpylänpuolikkaista...

Voi tietysti olla, että kun viikonloppu koittaa niin sorrun ostamaan jotain hyvää, vaikka se saattaa vain lietsoa makeanhimoni uuteen huippuun. Toisaalta sen saattavat aiheuttaa myös äsken luettelemani herkut, eli sinänsä varmaan ihan sama kuinka herkuttelen jos oikeasti sitä haluan...

Huomenna vien lapset muutamaksi tunniksi hoitoon, vaikka minulla onkin lomapäivä. Katson olevani oikeutettu omaan lomaan, sillä vietän kuitenkin koko viikonlopun lasten kanssa miehen ollessa mökillä, ja lomailen joka tapauksessa lasten kanssa maanantain ja tiistain. Alun perin olin ajatellut ajelevani työpaikan salille, mutta päätinkin suunnata sen sijaan metsään katsomaan löytyisikö sieltä mustikoita. Erän FB-tuttavani tosin sai minut päivällä ärsyyntymään, kun mietiskelin statuksessani että menenkö metsään vai salille. Hän kirjoitti seuraavan kommentin: "Ja hoitopaikathan on just tollasta varten...ei tod." Onneksi sain heti perään vastauksen useammaltakin ystävältäni, että lapset voi ihan hyvin viedä hoitoon silloin tällöin, vaikka vanhempi kotona olisikin. Sitä paitsi en pystyisi tuota edes kovin usein tekemäänkään, sillä lasten kuukausittainen hoitoaika on rajattu 160 tuntiin eli kovin pitkiäkään päiviä heitä ei voi hoidossa pitää.

Tässä tämän päivän päivälliseni:

Riisiä, kurkkua ja broileri-kasviswokkia

Postin tuomisia 9. päivän kunniaksi

Posti toi minulle tänään tällaisia:

 

Me Naiset Sportin tilasin jo aikaa sitten puhelinmyyjältä, mutta luulin tilauksen kadonneen kun mitään ei kuulunut. Ensimmäinen numero tuli kuitenkin tänään, hauskaa!

Murot puolestaan tulivat erään Facebook-kampanjan yhteydessä. Mietin vaan että kukakohan ne syö? Lapsia en halua suklaamuroihin totuttaa, en tiedä haluaako mies noita syödä ja minä taas en saisi noihin koskea...

Tänään leikin lasten kanssa prinsessaleikkiä. Pukeuduinkin sitten kunnolla prinsessaksi, nimittäin vuonna 2007 siskoni häihin ostamaani pukuun, joka ei sen juhlan jälkeen ole mahtunut päälle pitkään aikaan. Tulisikohan vielä joskus tilaisuus pukeutua tähän ihan oikeisiinkin juhliin?

10 päivän haasteesta on nyt takana 9 päivää. Tänään(kään) en sortunut herkuttelemaan, ylimääräisiä omenia lukuunottamatta. Töiden jälkeen hain ärrältä light-limsaa, ja mielessä häivähti ajatus suklaasta, mutta en oikeasti ollut lähelläkään sortumista. Lisäksi tein lapsille iltapalaksi perunarieskaa muusin jämistä, enkä sortunut edes siihen vaikka se on suurta herkkuani - mitä enemmän voita päällä, sitä parempaa. 

Kävin muuten uteliaisuuttani kirjaamassa pitkästä aikaa syömiseni ylös Kiloklubiin, ja saldo on lähes joka päivä tällä viikolla noin 1700kcal, jos osasin arvioida päivälliseni oikein. Muutenhan punnitsen ruokani hyvinkin tarkasti, mutta päivällisellä olen syönyt samaa ruokaa muun perheen kanssa punnitsematta mitään. Jostain syystä paino ei kuitenkaan ole tällä viikolla tippunut, vaikka olen käynyt reippaalla kävellyllä tänään ja eilen, ja toissapäivänä salillakin. Yritän kuitenkin olla heittämättä kirvestä kaivoon ja pysytellä ruodussa parhaani mukaan. Viikonloppuna sallinen itselleni jotain herkkuja miehen ollessa mökillä, mutta (ainakin) vielä huomisen pysyn ruodussa ja ensi viikolla taas kokonaan, enkä viikonloppunakaan halua vetää mitään övereitä...

10 päivän haaste: päivä 8 ja uusia tuulia

Pakko sanoa, että vaikka aamulla kuinka muka väsyttäisi eikä huvittaisi herätä, niin aamulenkki kyllä kannattaa. Tänä aamuna pikku-a heräsi kuuden jälkeen, ja puolen seitsemän aikaan nousi myös iso-A. Mies nousi sängystä, ja itse mietin että pitäisi varmaankin lähteä lenkille, mutta toisaalta voisi vielä nukkua tunnin verran. En meinannut millään saada silmiä auki, ja olo tuntui aivan voimattomalta. Sain kuitenkin revittyä itseni ylös sängystä ja reippaalle aamukävelylle, ja se auttoikin heräämään ja olon muutenkin todella hyväksi. Virtaa tuntui riittävän koko päivän, eikä oikein mikään saanut minua hermostumaan. Kannattaisi siis useamminkin repiä itsensä sängystä ylös, jos siitä saa itselleen näin hyvän olon!

Energia antoi taatusti myös se, että sain aamulla odottamani puhelun oppisopimustoimistosta. Koulutukseltani olen filosofian maisteri, mutta minulla ei ole omalta alaltani minkäänlaista työkokemusta eikä mitään mahdollisuuksia tehdä kyseistä työtä enää seitsemän vuotta valmistumiseni jälkeen. Sen sijaan minulla on jo kuusi ja puoli vuotta työkokemusta nykyisestä työpaikastani asiakaspalvelu- ja myyntityöstä mutta ei tuohon alaan mitään koulutusta. Olen jo vuosikausia miettinyt että suorittaisin työni ohessa jonkin myynnin tutkinnon oppisopimuskoulutuksena - työnantajani tukee siinä ja useampi kollegani onkin suorittanut jonkin koulutuksen - mutta tähän saakka minulla ei ole ollut lainkaan motivaatiota lähteä taas opiskelemaan.

Haave on kuitenkin elänyt siitä, että saisin koulutuksen tukemaan työkokemustani siltä varalta jos joudun joskus nykyisestä työstäni lähtemään, ja tänä syksynä olen vihdoinkin tarttunut tuumasta toimeen. Työnantajan lupa on jo saatu myynnin ammattitutkinnon suorittamiseen, ja tänään soittivat myös koulutuskeskuksesta ja minulle on nyt paikka varattuna syyskuun alussa alkavaan koulutukseen. Työnantajani tukee koulutusta siten, että saan käyttää kuukaudessa yhden koulupäivän palkallisena työaikana. Lähipäiviä on itse asiassa joka toinen viikko, mutta ne ovat aina klo 9-12 eli joka toinen viikko voin tulla "koulun" jälkeen iltavuoroon eli minun ei tarvitse myöskään ottaa palkatonta vapaata, mikä on ihan mahtavaa. Sitä en vielä osaa sanoa, kuinka opiskelu vaikuttaa muuhun elämään eli joudunko karsimaan kuntoilusta, mutta odotan joka tapauksessa innolla uusia haasteita. Varmaahan on, että ei opiskelu pelkästään noihin lähiopiskelupäiviin jää, vaan joudun opiskelemaan myös vapaa-ajalla työn ohessa. Onneksi on vielä kuusituntiset työpäivät, niin jää aikaa lapsillekin...

Tänään olen taas pysynyt hyvin ruokavaliossa eikä minun ole tehnyt edes mieli herkkuja. Aamupalaksi normaali rahkasmoothie, lounaaksi tonnikalasalaatti, välipalaksi proteiinipatukka ja persikka, päivälliseksi kesäkurpitsamoussakaa ja iltapalaksi marjarahkaa (joka on vielä syömättä). Lisäksi olen syönyt muutaman omenan pitkin päivää, ja tietysti juonut kahvia.

Päivälliseni. Ei kovin kaunista, mutta todella hyvän makuista.

Tässä muuten tämän päivän asukokonaisuuteni:



Jaksaisinkohan huomennakin herätä aamulenkille?

10 päivän haaste: 6 ja 7, hedelmiin hurahtanut

Eilen en ehtinyt kirjoittaa tänne päivän kuulumisia, mutta en pysynyt aivan ruodussa. Mitään övereitä en vetänyt enkä varsinaisesti herkutellutkaan, mutta ystäväni kävi perheensä kanssa kylässä ja grillasimme hampurilaisia. Söin siis hampurilaisia pihveineen, sämpylöineen ja  kaikkine lisukkeineen sekä vähäsen ranskanperunoita. Teki mieli sortua ja leipoa jälkkäriksi jotain hyvää, mutta valmistinkin vain hedelmäsalaatin. Itse asiassa söin sitä iltapalaksikin, tosin rahkan kanssa.

Eilen ja tänään söin tätä samaa iltapalaksi, eli rahkaa, soijalesitiinirakeita, makeutusainetta ja hedelmäsalaattia

Tänään olen taas rajoittanut hiilareiden määrää muutoin, paitsi päivällisellä söin salitreenin jälkeen perunamuusia ja (voi-jauhosuurukseen tehtyä) nakkikastiketta raejuuston ja kasvisten kera. Lisäksi olen syönyt aika monta oman puutarhan omenaa, jotka alkavat kypsyä hurjaa vauhtia. 

Tämän päivän päivällinen eli muusia, nakkikastiketta, raejuustoa ja kasviksia

En aio ottaa omppujen syömisestä stressiä, sillä omien omenoiden kausi on kuitenkin aika lyhyt ja onhan olemassa sanontakin että omena päivässä pitää lääkärin loitolla. On myös taatusti parempi syödä omenat omenoina eikä esimerkiksi hillona, piirakkana tai omenapaistoksena. Ja jos painon putoaminen on parista omenasta kiinni, niin sitten saa pysyä jokusen viikon tässä samassakin. Lihomaan en taatusti omenoiden syömisellä pääse, kunhan en päästä suustani alas muuta ylimääräistä omenoiden lisäksi...

10 päivän haaste: viidettä vietiin

Vaaka näytti aamulla 72,8kg eli painon putoaminen on laskenut ja tästä eteenpäin on siis karistettavana läskiä, ei nesteitä.

Päivä meni taas syömisten osalta hyvin, muutaman viinirypäleen söin ja oman puutarhan omenan, mutta en kuitenkaan herkutellut ellei iltapalaksi tekemääni proteiinipannukakkua sellaiseksi lasketa. Onhan siinä banaania, neljän viljan hiutaleita ja vaniljasokeria eli hiilareita vähäsen, mutta toisaalta en syönyt hiilareita millään päivän muista aterioista (ellei kasviksia ja noita hedelmiä lasketa). Päivälliseksi testasin kesäkurpitsamoussakaa, itse tykkäsin mutta mies ei oikein ja taisi jäädä lapsiltakin suurin osa syömättä...

 

Kesäkurpitsamoussakan lisäksi porkkanaraastetta ja raejuustoa

Moussaka valmistui tämän Valion sivuilla olevan ohjeen mukaan, alla oma versioni joka on lähes täsmälleen sama kuin Valiolla vain parilla pienellä erolla:

Jauhelihakastike

400  g	vähärasvaista naudan jauhelihaa
2	sipulia
1  rkl	oivariinia
2  tlk  (600 g)	tomaattimurskaa
1-2	valkosipulin kynttä
1  tl	suolaa
1  rkl	pizzamaustetta

Juustoinen munamaito

1  dl	kevytmaitoa
1  prk  (2,5 dl)	maustettua ruokakermaa (Ingmannin Valkohomejuusto)
3	munaa
1/2  tl	suolaa

Väliin

n. 800 g (3-4)

kesäkurpitsaa

Pinnalle

1  pussi  (150 g) mozzarellajuustoraastetta (noin puolet sekoitin tosin munamaitoon)

Ruskista jauheliha ja hienonnetut sipulit rasvassa. Lisää tomaattimurska, hienonnetut valkosipulin kynnet, suola ja pizzamauste. Anna kiehua 2 - 3 min.

Yhdistä munamaidon aineet.

Leikkaa kesäkurpitsat siivuiksi.

Lado voideltuun uunivuokaan kerroksittain jauhelihakastiketta ja kesäkurpitsaviipaleita. Kaada puolet munamaidosta vuokaan, kun kerroksista puolet on koottu. Jatka loppuun ja kaada loppu munamaito päälle. Lado päällimmäiseksi kesäkurpitsaa. Ripottele päälle juustoraaste.

Kypsennä 200 asteessa n. 60 min tai kunnes kypsä.

10 päivän haaste: 4. päivä

Neljäs päivä sujui taas hyvin. Muut ateriat dieetin mukaan ruoat punniten, päivälliseksi riisiä, kasviksia ja broilerin fileesuikaleita Uncle Ben's -kastikkeessa. Tuokaan ei itse asiassa ole edes kiellettyä, mutta en jaksanut punnita ruoka-aineita. En kuitenkaan usko syöneeni (paljon) enempää kuin ruokavalion mukaan olisi pitänyt.

Salilla treenasin takareisi-pakara-pohje-vatsatreenin, joka oli jo kolmas uudesta, viisijakoisesta saliohjelmastani. Tähän mennessä treenit ovat olleet tehokkaita ja lihakset kipeytyneet ihan eri tavalla kuin pitkään aikaan. On oikeastaan harmi että sain aikaiseksi aloittaa tämän ohjelman vasta nyt, vaikka olen saanut sen jo yli kuukausi sitten. Itse asiassa minulla on odottamassa jo uusikin ohjelma, jossa on osittain samoja liikkeitä mutta vähän erilaisina sarjoina. Jäljellä olevia kahta treenipäivää pääsen testaamaan ensi viikolla, mutta josko viikonloppuna saisin aikaiseksi vaikka käydä lenkillä?

10 päivän haaste: 3. päivä, itsekuri koetuksella

Vaa'an lukema oli tänä aamuna 72,9kg, saa nähdä ovatko ylimääräiset turvotukset kohta poissa ja painon putoaminen lakkaamassa.
Tänään meinasi ensimmäisen kerran tällä viikolla käydä mielessä, että josko pitäisi ostaa jotain hyvää. Vein lapset hoitoon ja kävin kaupassa, sillä minulla oli jonkin verran aikaa ennen iltavuoroon menoa. Kaupassa silmät osuivat ensin vaniljamunkkeihin, sitten suklaaseen karkkihyllyn ohi kävellessäni ja viimeisenä jäätelöihin. Ajatus herkkujen ostamisesta välähti mielessä kuitenkin vain hetken, ennen kuin otin itseäni niskasta kiinni. Näiden kymmenen päivän aikanahan minä en sorru, piste.

Sortuminen oli lähellä ehkä siksi, että pari viime yötä ovat sujuneet aika huonosti. Pikku-a on taas heräillyt, eikä todellakaan ole kiva valvoa kiukuttelevan tyttölapsen kanssa keskellä yötä. Kaiken kukkuraksi molemmat lapset heräsivät aamulla jo ennen kuutta, mutta onneksi mies jaksoi nousta heidän kanssaan. Kun vihdoinkin sain revittyä itseni sängystä klo 7.50, oloni oli vieläkin niin väsynyt että voin fyysisesti todella huonosti. Onneksi aamupala, kahvikupillinen ja rauhallinen kotiaamu lasten kanssa auttoivat, ja jaksoin jopa käydä salilla ennen iltavuoroon menoa mikä puolestaan antoi energiaa loppupäiväksi. 

Tänään tein salilla ensimmäistä kertaa uuden ohjelman olkapää-ojentajatreenin, ja huomenna ovat taatusti paikat kipeinä...

10 päivän haaste: 2. päivä

Tänä aamuna paino oli 73,5kg, eli turvotus häviää kropasta hyvää vauhtia. Huolimatta siitä, että jalat ovat olleet kuin puupökkelöt ja tulleet päivän aikana aina vain kipeämmiksi. Kuuden tunnin istuminen työpäivän aikana ei ainakaan auttanut asiaa, en muista koska olisin viimeksi ollut näin jumissa treenin jälkeen. Huomenna olisi silti tarkoitus mennä taas salille, jospa se auttaisi...

Syömiset ovat menneet tänäänkin nappiin. Huomasin kuitenkin taas miettiväni, että jääkaapissa on monta litraa maitoa jotka menevät kohta vanhaksi ja pitäisi varmaan vääntää vaikka pannaria, mutta sitten tulin järkiini kun muistin että sehän olisin minä joka sen pannarin söisi lähes kokonaan. Lapset eivät ole innostuneet siitä vielä kertaakaan, ja miehelle riittää pikku palanen. Pitäisiköhän tehdä vaikka makaronilaatikkoa, jotta voisin laittaa maitoa siihen munamaidon muodossa?

Päivän päivällinen, eli peruna-purjo-kasvissosekeittoa seassaan broilerinjauhelihaa ja valkohomejuuston makuista ruokakermaa, nam!

Viime aikojen päivittäinen välipalani eli alennusmyynnistä ostamiani proteiinipatukoita, joiden lisäksi olen yleensä syönyt jonkun hedelmän. 

10 päivän haaste: 1. Päivä

Ensimmäinen päivä haasteesta meni hyvin. Ei lipsumisia, ellei sellaiseksi lasketa haukkausta vesimelonista. Oli kyllä lähellä etten sortunut syömään paria juustoviipaletta tehdessäni lapsille iltapalavoileipiä, mutta muistin viime tingassa päätökseni pysytellä erossa ylimääräisistä naposteluista.

Päivän ainut dieetin ulkopuolinen ateria oli tämä:

Pari perunaa, raejuusto, porkkanat ja kukkakaali dieetin mukaan, voi-jauhosuurukseen tehty jauhemaksakastike oli extraa, mutta äärettömän herkullista sellaista. 

Tänään tein salilla ensimmäistä kertaa Bodycampilta saamani 5-jakoisen ohjelman etureisi-keskikropan treenin. Enpä muista koska jalkani olisivat olleet treenin lopussa niin hapoilla kuin tänään, ja odotan kammolla huomista...

Viikonlopun herkuttelujen jälkeen paino oli muuten tänä aamuna karmivat 74,8kg, hyvä katsoa mikä siitä on turvotusta ja kuinka paljon ehtaa läskiä. Eiköhän ne turvotukset kymmenessä päivässä karise, sitten nähdään minkä verran kesän aikana on kertynyt oikeasti pudotettavaa...

Kymmenen päivän haaste

Viimeaikaisten herkuttelujen jälkeen on pakko katsoa, kuinka paljon painoa kropasta saa pois olemalla ilman ylimääräisiä mässäilyjä vähän kauemmin kuin päivän tai pari putkeen - eli kuinka
paljon kertyneistä kiloista on oikeasti turvotusta ja kuinka paljon ehtaa läskiä.

Aion noudattaa pääasiassa dieetin mukaista ruokavaliota, eli aamupalaksi rahkasmoothie, lounaaksi salaatti, välipalaksi proteiinipatukka ja hedelmä sekä iltapalaksi joko rahkaa tai (valkuais)munakasta. Päivällisellä syön samaa ruokaa muun perheen kanssa, mutta yritän valmistaa senkin mahdollisimman tarkkaan dieetin mukaisesti eli vetämättä mitään hiilariövereitä. Näiden kymmenen päivän haasteena on pysytellä erossa ylimääräisistä naposteluista, herkuista puhumattakaan. En aio kieltää itseltäni hedelmää tai paria - oman puutarhan omenat alkavat olla jo kypsiä ja luumujen kypsymistäkin odotellaan - mutta yritän välttää tunkemasti suuhuni koko ajan kaikkea ylimääräistä.

Minun piti aloittaa jo tänään, mutta appivanhemmat tulivat käymään enkä kehdannut olla syömättä (puolikasta) korvapuustia kahvipöydässä. Sinänsä saan kuitenkin olla tähän päivään tyytyväinen, sillä kävin kaupassa enkä sortunut ostamaan herkkuja kuten niin usein viime aikoina. Lisäksi poljin töiden jälkeen puoli tuntia crosstrainerilla ennen kuin hain lapset hoidosta. Päivän aikana teki kyllä useammankin kerran mieli jotain hyvää, mutta sain hillittyä itseni. Söin myös muutaman palan kaverini jenkeistä tilaamia sokerittomia purukumeja, jotka ovat muuten tosi hyviä.

Kuvasta puuttuu yksi, eli minttusuklaa(jäätelön) makuinen purukumi, sen paketin vein työpaikalle

Tuon purkan huono puoli on se että leuka joutuu koetukselle sitä jauhaessa, minkä vuoksi joudun vähän hillitsemään noiden syömistä tai muuten kärsin pian armottomasta jännityspäänsärystä.

Miksi haluan pysyä ruodussa juuri kymmenen päivää enkä kauemmin? Siksi, että ensi viikon perjantaina mies lähtee viikonlopuksi mökille, ja saatan itse käydä lasten kanssa kylässä joko appivanhempien luona tai jossain muualla jossa herkkuja on tarjolla. Puhumattakaan siitä, että ollessani yksin lasten kanssa kotona haluan pitää mahdollisuuden herkutella edes vähäsen saatuani lapset illalla nukkumaan...

Haaste alkaa siis huomisesta, lupaan raportoida rehellisesti siitä saanko taltutettua herkuttelun himoni. Ja minähän saan, nyt kun olen sen päättänyt!

Pakko vielä kertoa että lapseni saivat eilen pienen serkkupojan, kun pikkusiskoni sai vauvan yli neljän vuoden yrittämisen ja useamman lapsettomuushoitojakson jälkeen. Olen hänen ja hänen miehensä puolesta aivan uskomattoman onnellinen, harmi vain että asuvat aivan toisella puolen Suomea eli kovin usein en tuota pientä lasta pääse näkemään. Onneksi netti ja valokuvat on keksitty ♥

Omalla salilla

Työpaikan kellarissa olevalla "omalla" kuntosalilla...

... saa olla useimmiten aivan yksin ja räpsiä valokuvia ilman että muut näkevät.

... voi valita tietokoneelta (isoista kaiuttimista kuuluvaa) musiikkia juuri omaan makuun joko youtubesta tai nettiradion kautta ja laulaa kovaäänisesti mukana.

... voi lämmitellä rauhassa crosstrainerilla, joka tosin nitisee ja natisee välillä tosi ärsyttävästi.

... on lähestulkoon kaikki tarvittavat laitteet, tai ainakin laitteet joiden kanssa voi treenata kaikkia lihasryhmiä.

... voi kasata laitteisiin painoja oman tarpeen mukaan ja treenata supersarjoja, ilman että täytyy pelätä jonkun muun tulevan väliin säätämään.

... voi ähistä ja puuskuttaa kaikessa rauhassa raskaan sarjan aikana.

Kun työpaikalla tottuu tällaiseen työsuhde-etuun, niin ei todellakaan kiinnosta maksaa minkään suuren kuntosaliketjun jäsenyyttä. Ison salin etuna olisi tietysti se, että pääsisi myös ohjatuille tunneille, mutta toisaalta kuntosalin puolella joutuisi taistelemaan laitteista ja tinkimään omasta treenistä ainakin ruuhkaisimpina aikoina. Työpaikan salille pääsee myös helposti joko ennen tai jälkeen työpäivän, ja pukuhuoneessa on oma kaappi jossa treenitarvikkeita voi säilyttää eikä niitä tarvitse kuljettaa jatkuvasti mukana.

Kuinka moni on kateellinen?