Viimeiset pari päivää ovat olleet vaikeita. Väsyttää koko ajan ja ihan vetämätön olo. Väkisin olen kuitenkin käynyt lasten kanssa ulkona ja eilen myös sisäleikkipuistossa jonne sain onneksi pari ystävää lapsineen mukaan. Liekö sitten väsymyksestä johtuvaa, mutta herkuttelunhimo on ollut tänään VALTAVA. Tänä aamuna kun kävin lasten kanssa lähikaupassa, mietin koko matkan että jospa ostaisin vähän suklaata. Ihan vähän vaan (eli koko levyn). Olenhan kuitenkin jaksanut dieetata jo useamman kuukauden, ja tämä kuukausi on muutenkin rennompaa ennen syyskuussa starttaavaa Litea. Kaupassa en kuitenkaan vilkaissut karkkihyllyyn päinkään, ja sain hillittyä haluni. Sitäpaitsi aiomme sunnuntaina tehdä miehen kanssa aivan ihanaa ruokaa ja luultavasti myös Rocky Roadseja - älkää huoliko, aion syödä noita sunnuntaina mutta ei todellakaan enää sen jälkeen - joten olisi parempi jos saisin pidettyä itseni kurissa vielä tämän päivän ja huomisen...
Olen pohtinut, että johtuuko tämänhetkinen herkkujen himo siitä että kroppa olisi väsynyt dieettaamiseen, vai onko vika aivoissa. Sinänsähän kropan pitäisi tällä hetkellä olla aika hyvin ravittu, sillä noudatan Bullin ohjetta ylläpitäjien ruokavaliosta enkä todellakaan joudu olemaan nälkäinen. Jos himo tulee henkiseltä puolelta, niin mistä se johtuu ja mitäs sille voisi tehdä. Aikaisemmin olen tottunut siihen, että herkuttelen jos en ihan joka päivä, niin kuitenkin monta kertaa viikossa. Minun on kuitenkin tähän saakka ollut äärimmäisen helppo noudattaa SD:n vähähiilihydraattista ruokavaliota, eli eipä luulisi mistään vieroitusoireistakaan olevan enää kyse kun projekti on jatkunut jo kolme kuukautta.
Toisaalta, voiko herkkujen himo johtua siitä kun mies lähti maanantaina taas töihin oltuaan 7 viikkoa kotona? Päivät tuntuvat lasten kanssa tavallista pitemmiltä, eikä ole toivoakaan että mies nousisi aamulla lasten kanssa ja antaisi minun nukkua - tai päästäisi aamulenkille - sillä hänen on lähdettävä töihin jo seitsemän maissa. Onko tämä väsynyt ja sokerinhimoinen oloni jonkinlaista kotona olemisen ahdistusta, jota aivoni haluaisivat "lääkitä" makealla? Ainakin eräs tsempparimme oli fitfarmin foorumilla sitä mieltä, että yritämme helpottaa ahdistusta syömällä.
Oli miten oli, mietiskelin jo tänään että pitäisikö unohtaa koko dieettiruokavalio seuraaviksi kahdeksi viikoksi, syödä täysin samaa ruokaa muun perheen kanssa ja herkutella useammin. En kuitenkaan haluaisi luopua tavoitteestani alittaa 80 kg ennen Liten alkua, ja vain ja ainoastaan se ajatus sai minut tänäänkin karttamaan karkkihyllyä. Toisaalta mietin kuitenkin että olisiko minun helpompi noudattaa Litea, jos olisin saanut "vaihtaa vapaalle" pariksi viikoksi ja unohtaa ruokien punnitsemisen ja herkkujen välttelyn.
Mitä mieltä te olette???
Takana 30 kilon painonpudotus, edessä haaste siitä kuinka yhdistetään äitiys, työelämä sekä painonhallinta. Saako tämä äiti pois viimeisetkin liikakilot, vai lähteekö paino jälleen nousuun...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti