Se oli sitten siinä

Nimittäin pikku-a:n imetys. Jo useamman viikon ajan imetin enää kerran päivässä - pieniä yökiukuttelunvaimennuslipsumisia lukuunottamatta - ja mietiskelin että kuinka kauan pikku-a jaksaa olla rintamaidosta kiinnostunut.

Luulen, että viimeisen niitin imetyksen loppumiselle toi pikku-a:n korvatulehdus. Tyttö oli jo monta päivää imenyt kovin nihkeästi ja parkaissut aina muutaman imaisun jälkeen, ja tiistaina käytin vihdoinkin varmistamassa tulehduksen lääkärissä. Sitten toissapäivänä, kun päiväuni- ja imetysaika taas koitti, ei pikku-a huolinutkaan enää lainkaan rintaa. Kääntyi vain vieressäni toiselle kyljelle selkä minua päin. Onneksi hän nukahti päiväunille ilman maitoakin. Tarjosin rintaa vielä myöhemmin iltapäivällä, mutta silloinkaan se ei kelvannut. Illalla totesinkin miehelle, että se oli nyt siinä. Eilen en meinannut saada pikku-a:ta nukahtamaan päiväunille, joten tarjosin hänelle sittenkin vielä rintaa. Ei kelvannut, eli en aio enää edes yrittää.

On oikeastaan parempi, että imetys loppuu näin, tytön omasta aloitteesta - vaikka se johtuisikin vain siitä että rinnan imeminen sattui korviin. Säästynpä kamalalta känkkäränkältä vieroitusvaiheessa. Olo on silti jokseenkin haikea, vaikka tiedän pääseväni nyt rintaliiviostoksille - minulla ei nimittäin ole yksiäkään sopivia liivejä imetys- ja urheiluliivejä lukuunottamatta. Imetys oli kuitenkin ihana tapa tuntea läheisyyttä pikku-a:n kanssa, se oli hetki vain meille kahdelle. Loppuvaiheessa meinasi tosin tulla pientä näykkimistä aina silloin tällöin, eli sinänsä imetyksen loppuminen on mukavaa kun ei tarvitse koko ajan jännittää koska pienet hampaat iskevät kiinni.

Iso-A:n imetys loppui jo 9kk iässä eli sain imettää pikku-a:ta lähes 5kk kauemmin. Nyt minulla ei kuitenkaan ole enää vauvaa jota imettää, ja saa nähdä tuleeko sellaista enää koskaan...