Arkea pompottelevan uhmaikäisen kanssa

Varoitus! Seuraa juttua lapsista, ei laihdutuksesta...

Tämän päivän treeni meni jokseenkin mönkään. Kaikki alkoi hyvin: sain pikku-a:n nukkumaan ja oli aika laittaa iso-A:lle joku lastenohjelma pyörimään jotta pääsisin treenaamaan. Ohjelman valinnassa tapahtui se, jota on ollut havaittavissa jo jonkin aikaa, mikään ei kelpaa. A halusi katsoa Titi-nallea, joita meillä on 6 eri dvd:tä. Ei toi - ei toi - ei toi - kuului vaan, mutta kun laitoin dvd:t kaappiin niin ei sekään kelvannut. Aikamme tuota vatvottuamme A halusikin katsoa Uteliaan Vilin. Onnistuihan se, ja pääsin pikkuhiljaa treenaamaan.

En kuitenkaan ehtinyt treenissä kuin puoleen väliin, kun olohuoneesta alkoi kuulua "en halua katsoa tätä". Kun en reagoinut vaan jatkoin jumppaamista, niin tyttö alkoi kiukuttelemaan ja kitisemään lattialla pyöriskellen. Oli siis pakko mennä hänen luokseen (sarjojen välissä) ja kysyä mitä tämä sitten haluaisi katsoa.  Teletappeja. Niistäkään - boksille tallennetuista jaksoista - ei meinannut kelvata mikään. Loppujen lopuksi A suostui katsomaan jakson nimeltä Vaakaleikki. Pääsin jatkamaan treeniä, mutta lähes saman tien alkoi olohuoneesta kuulua taas kitinää ja "en halua katsoa tätä". Menin ja sammutin ohjelman ja kysyin, mitä A haluaa katsoa. "Vaakaleikkiä". No, laitoin ohjelman takaisin pyörimään ja jatkoin jumppaamista, mutta kitinä jatkui.

Sanoin seuraavaksi että jos ohjelma ei kelpaa, niin A voi mennä päiväunille. Se sopi ja tyttö meni huoneeseensa tullakseen kohta ulos rääkymään että ei haluakaan nukkua! Siinä vaiheessa ei sitten enää kelvannut ohjelma eikä päiväunet, ja tyttö oli selvästi ihan väsynyt. Treeniä oli jäljellä vielä yksi sarja, mutta enpä minä muuta voinut kuin ottaa A:n kainaloon ja mennä parisänkyyn hänen kanssaan jotta pikku-a ei heräisi kesken unien. Eihän se olisi iso-A:lle sopinut, ja A alkoikin rääkymään, kirkumaan ja potkimaan kainalossani. Jonkin aikaa yritin pitää häntä väkisin sylissäni ja lauleskella, jotta hän rauhoittuisi ja nukahtaisi. Ei nukahtanut, mutta hetken päästä A kuitenkin rauhoittui.

Loikoilimme sängyllä vieretysten, ja näytti siltä että A alkaa taas kiukuttelemaan hetkenä minä hyvänsä. Sain onneksi hänet pysymään rauhallisena kertomalla hänelle tarinoita "pienestä tytöstä joka asuu pienessä talossa yhdessä äidin, isän ja pikkusiskon kanssa". Välillä vaikutti että A saattaisi nukahtaa, mutta ei kuitenkaan antanut periksi. Onneksi hän kuitenkin rauhoittui sen verran, että antoi minun nousta ylös sängystä hikisine vaatteineni. Tässä vaiheessa oli kulunut jo lähes puoli tuntia edellisen jättiläissarjan loppumisesta, joten päätin treenin olevan suoritettu. Koska pientä väsykiukuttelun poikasta oli yhä havaittavissa, katsoin parhaaksi laittaa A:lle vielä yhden ohjelman pyörimään jotta saisin juoda edes palautusjuoman rauhassa vaikka vähän pitkälle sen juominen menikin. Alkoi taas sama show kuin aiemmin, "ei toi -ei toi - ei toi..." mutta sain hänet kuitenkin katsomaan ohjelmaa vihdoin ja viimein.

Kuten tämänpäiväisestä huomaa, iso-A:n kanssa on välillä lievästi sanottuna hankalaa. Paras olisi, jos hän ei katselisi niin paljon televisiota, mutta se on lähes ainut keino jolla saan hänet pidettyä suhteellisen hiljaisena pikku-a:n päiväunien aikana. Yleensä en kyllä anna hänen katsoa kuin maksimissaan kaksi enintään tunnin ohjelmaa, mutta tuleehan siinäkin jo pari tuntia tv:n katselua putkeen. Jos yritän saada hänet lopettamaan tv:n katselun ennen kuin pikku-a herää, seuraa auttamatta kamala kiukunpuuska ja meteli. Eikä hän todellakaan halua lukea kanssani kirjoja tai tehdä mitään muutakaan yhdessä.

Iso-A testaa selvästikin rajojaan ja sitä, miten saa eniten pompoteltua ja ärsytettyä meitä, mutta miten ihmeessä tuon tavan saa pois??? Tarvittaisiin varmaan joku Jo Frost pistämään vanhempiaan pompotteleva uhmaikäinen kuriin...

P.S. En kyllä anna iso-A:n pompottaa ihan noin pahasti pikku-a:n ollessa valveilla, mutta a:n nukkuessa päiväunia yritän pitää iso-A:n mahdollisimman tyytyväisenä jottei hän herättäisi pikkusiskoaan. Jotain kyllä pitäisi tuolle tehdä tai hermot menee...