Sekavia ajatuksia

Olen huomannut, että minun on vaikea päättää mitä minun pitäisi ajatella ja millälailla syödä nyt kun varsinainen dieetti on ohi. Periaatteessahan voisin syödä paljon vapaammin kuin ennen, mutta en uskalla antaa itselleni siihen lupaa sillä pelkään että syöminen riistäytyy (taas) käsistä.

Tällä hetkellä noudatan Liten weight loss -ryhmän ruokavaliota muuten, mutta päivällisellä olen syönyt samaa ruokaa muun perheen kanssa. Esimerkiksi eilen ja toissapäivänä se oli perunoita ja karjalanpaistia, tänään mitä luultavimmin lihakeittoa (tai ainakin kaverini jonka luokse menen lasten kanssa lupaili kyseistä ruokaa päivälliseksi). Hieman olen kuitenkin lipsunut. Esimerkiksi eilen söin väli-välipalaksi pari viipaletta paahtoleipää, mutta jostain syystä tunsin siitä jopa pientä syyllisyyttä. Ihan kuin en olisi saanut sitä tehdä. Iltapalalla olen välillä syönyt dieetin mukaan, välillä jotain muuta (esim. lämpimiä voileipiä tai paistettuja perunoita, rasvaiset lihapiirakat olen jättänyt suosiolla miehen syötäväksi).

On oikeastaan mahtavaa huomata, että puolen vuoden jälkeen tiukka ruokavalio on muuttunut ihan oikeasti jo rutiiniksi. En edes osaisi olla punnitsematta aamupalan tai lounassalaatin ainesosia, tuntuisi liian omituiselta pistää lautaselle summittainen määrä.

Kaupassakin olen huomannut kaksijakoiset ajatukseni. Karkkihyllyn kohdalla ajattelen joka kerta että ostaisinko jotain hyvää, mutta kertaakaan en ole vielä sortunut. Jollain tasolla jopa haluan sortua ja ostaa suklaata, mutta onneksi itsekuri on pitänyt - eikä oikeastaan ole tehnyt edes tiukkaa.

Joulukuu on sellainen kuukausi, jolloin olen aina herkutellut kaikkein eniten. Kaupoissa kun on esillä kaikkia suosikkejani: isoja Geisha-bokseja, Fazerin joulusuklaata sekä 450 gramman Toblerone-pötköjä. Yleensä olen ehtinyt maistaa kaikkia noista ja enemmänkin jo ennen kuin joulukuu on ehtinyt edes pitkälle. Ja koska en ole tiennyt kuinka paljon suklaata saan joululahjaksi - en koskaan saa sitä tarpeeksi - on erilaisia suklaarasioita täytynyt ostaa itse ja tottakai jo ennen joulua. Tänä vuonna yritän kuitenkin rajoittaa herkutteluani, mutta missähän välissä saisin sitä joulusuklaata maistaa...?

Siitä olen iloinen, että vaaka oli tänä aamuna taas suosiollinen ja näytti 71,8kg mikä ei ole kaukana Liten loppulukemasta. Luulenkin, että voin tulevana viikonloppuna herkutella jopa kahdesti ilman suurempia omantunnon tuskia. Perjantaina mies lähtee lasten kanssa vanhempiensa luo yökylään ja meille tulee ystäviäni juhlimaan pikkujouluja, ja lauantaina täytyy tietysti syödä pois mahdollisesti ylijääneet herkut. Siihen saakka yritän kuitenkin pysytellä mahdollisimman hyvin ruodussa. Perjantaina tulee olemaan tarjolla ainakin Daim-juustokakkua ja broileri-fetapiirakkaa jotka teen itse, ja niiden lisäksi ystäväni ovat lupautuneet tuomaan ainakin juustoja, sipsejä ja karkkia. Minun tekisi kyllä mieli leipoa vaikka mitä herkkuja, mutta tuo juustokakku riittänee ellen sitten käy hakemassa kaupasta torttutaikinaa ja luumuhilloa tämän vuoden ensimmäisiä joulutorttuja varten.

Kuten tästä kirjoituksestakin ehkä huomaa, ajatukset syömisten suhteen ovat tosiaan sekavat. Herkkuja tekee mieli, mutta pienikin ylimääräinen syöminen (eikä edes herkkujen) saa aikaan syyllisyyttä. Toisaalta on helppo olla syömättä ylimääräistä, toisaalta oikein haluaisi sortua. Mitäköhän tästä joulukuusta oikein tulee??