Mitä mies tykkää?

Eräs anonyymi lukija esitti edelliseen kirjoitukseeni kysymyksen että mitä mieltä mieheni on dieetistäni. Ajattelinkin kirjoittaa asiasta ihan oman postauksen, jos vaikka asia mietityttäisi muitakin.

Kun ilmoitin huhtikuussa aloittavani kuuden viikon superdieetin, mies taisi kysyä että paljonko se maksaa. Kerroin hänelle että 47 euroa, ja hänelle summa oli ihan ok. Vasta myöhemmin kävi ilmi että todellisuudessahan dieetti tuli paljon kalliimmaksi kaikkine urheilujuomineen ja proteiinipatukoineen, mutta eipä tuo varsinaisen valmennuksen hinta paha ollutkaan. En usko, että mies kuvitteli tämän projektin kuitenkaan kestävän näin kauaa. Kuusi viikkoa ja sillä selvä.

Mies ei kommentoinut ruokavaliotani kovinkaan paljoa, mutta koska en itse syönyt enää herkkuja niin hänkin jätti ne väliin solidaarisuudesta minua kohtaan. Hän ei halunnut, että minulle tulisi paha mieli, kun katsoisin hänen herkutteluaan enkä saisi itse syödä yhtään. Toisaalta olin superdieetin alussa itsekin sitä mieltä, että jos minä en herkuttele niin ei kyllä sitten mieskään!

Kun superdieetti lähestyi loppuaan ja ilmoitin miehelle että aloitanpa muuten heti perään toiset kuusi viikkoa kestävän SD Extran, hän ilmoitti että ei hän muuten niin kauaa aio olla ilman herkkuja. Alkuun sitten annoinkin hänen herkutella viinikumeilla (joista en tykkää yhtään), ja vähitellen mies sai luvan syödä ensin lakuja ja sitten jopa suklaata. Tein hänelle myös sen myönnytyksen, että aloimme ostaa kotiin vehnäpaahtoleipää runsaskuituisten paahtoleipien sijaan. Aiemmin olin nimittäin kieltänyt, että meillehän ei mitään höttöleipiä osteta. Runsaskuituinenhan on niin paljon terveellisempää, mutta vehnäpaahtista meillä on nyt sitten syöty - minua lukuunottamatta - viimeiset puoli vuotta.

SD Extran loputtua mies ei tuntunut enää edes yllättyvän, kun kerroin liittyneeni myös Liteen. Mitäpä väliä sillä hänelle olisikaan, sillä mies taitaa tykätä kun vaimo ei ole enää yli satakiloinen läski. Nykyään olen tosiaan häntä jo kevyempikin, ja mies muistaa kyllä kehua hoikempaa ulkomuotoani kiitettävän usein.

Ei mies kuitenkaan ihan jatkuvasti jaksa dieettiäni myötäillä. Hän on nimittäin useamman kerran yrittänyt ehkä puolihuomaamattaan saada minua sortumaan herkkuihin. Eräskin päivä hän soitti töistä ja kysyi, olisiko minulla kenties tuolloin vapaasyöntipäivä vaikkapa pizzan tai kebabin merkeissä sillä hänen tekisi mieli hakea jompaakumpaa töistä tullessa, muttei yksin viitsi syödä "ettei minun tule paha mieli". En todellakaan aikonut pitää tuolloin mitään vapaasyöntipäivää sillä edellinen oli ollut vasta edellisenä viikonloppuna ja kerroinkin sen miehelle. Sanoin myös että hakekoon itselleen noutoruokaa, mutta ei hän sitä kuitenkaan tehnyt.

Se vähän jännittääkin että kuinka elämä jatkuu ensi viikolla, kun "virallinen" dieetti on ohi. Tuleeko mieheltä monta kertaa viikossa kyselyjä noutoruoan perään - toki taloudellisen tilanteen vuoksi se tuskin onnistuu kovin usein - ja yrittääkö mies saada minutkin herkuttelemaan lasten mentyä nukkumaan? Olen toki kertonut hänelle kahden viikottaisen herkuttelukerran säännöstä, ja sanonut myös että molempien kertojen ei todellakaan ole tarkoitus olla sellaisia joissa herkutellaan kunnes napa repeää. Toivon myös ettei oma päättäväisyyteni murene kun ei enää "ole pakko" olla herkuttelematta, vaan että malttaisin pitää itsekurin kasassa iltaherkkujen - puhumattakaan kauppareissujen ostoksista - kanssa.

Kuntoilun kanssa miehellä ei ole myöskään ollut mitään valittamista. Kesäloman ja isäkuukauden aikana hän jaksoi onneksi herätä lasten kanssa useamman kerran viikossa jotta pääsin aamulenkille, ja nytkin hän on ihan mielellään - tai ainakin valittamatta - jäänyt lasten kanssa iltaisin kotiin minun lähtiessäni kuntosalille. Onneksi mies ymmärtää että liikunta on tärkeä osa laihdutusta ja painonhallintaa, ja kaipa hän ymmärtää myös sen että hänen oma suhteensa lapsiin muodostuu sitä läheisemmäksi mitä enemmän heidän kanssaan viettää aikaa.

Olen oikeasti todella onnellinen siitä että olen löytänyt miehen, joka ei ylipainoisina vuosinani valittanut painostani koskaan, ja joka kuitenkin tukee täysin laihdutusprojektiani ja kuntoiluani. Voisihan mies olla sellainenkin, että olisi koko ajan valittanut liikakiloistani - kokemusta on vaikkei minulla tuolloin montaa liikakiloa ollutkaan - tai että hän ei edes haluaisi minun laihtuvan. Mutta parempi näin :)