Pastaa aamupalaksi ja flunssaisen herkuttelupäivän muut syömiset

Tein toissapäivänä päivälliseksi sitä avokadopastaa. Mielestäni se oli aivan mahtavaa ja mieskin tykkäsi ennakkoluuloistaan huolimatta. Pikku-a sen sijaan ei syönyt sitä lainkaan ja iso-A:n mielestä se maistui erikoiselta. Eihän tuo pasta todellakaan ole mitään dieettiruokaa, kun ainesosiin kuuluvat avokadot, öljy ja kahta lajia juustoja. Pasta sentään oli täysjyväspagettia, eli edes vähäsen terveellisempää kuin normaali.  Muun päivän söinkin perjantaina dieetin mukaan, eli en usko päivän kalorimäärän nousseen ihan mahdottomiin.

Haluan kasvattaa lapseni ennakkoluulottomiksi maistelijoiksi. En halua opettaa heitä siihen että äiti on aina dieetillä. Siksi aion jatkossakin valmistaa kaikenlaisia ruokia. Myös niitä, joissa on rasvaa ja hiilareita. Pääosin meillä valmistetaan ihan tavallista kotiruokaa, mutta haluaisin kokeilla keittiössä enemmänkin uusia makuja. Haluaisin myös opettaa lapseni leipomaan kaikkea ihanaa, mutta siinä on vaaransa. Mies ei nimittäin paljonkaan välitä makeista leivonnaisista, eli kaikki jäisi siis joko minun tai lasten syötäväksi. Ja koska en halua syöttää lapsille kamalasti herkkuja, vaihtoehtona olisi syödä herkut itse tai heittää pois. Tarkoitus olisi kyllä leipoa ainakin joskus, nyt kun painonpudotustarve ei enää ole niin suuri, mutta ei ehkä joka viikko.

Mutta palatkaamme siihen avokadopastaan. Sitä jäi toissapäivältä jäljelle juuri ja juuri sen verran, että sain siitä itselleni eilisen aamupalan. Ei siis millään lailla dieettiin sopivaa, mutta eilen pidinkin herkuttelupäivän. Päivän muina syömisinä mainittakoon jokunen litra popcornia leffateatterissa, kasa broilerinsiipiä ristikkoperunoiden sekä porkkana- ja selleritikkujen kera, muutama irtokarkki ja kuppitolkulla hunajalla höystettyä teetä. Erikoisen ruokavalion syynä on se, että lapset olivat eilen isovanhemmillaan hoidossa ja saimme juhlistaa miehen kanssa taannoista hääpäiväämme ensin teatterissa uusimman Bond-leffan parissa ja sitten kotisohvalla digiboksia tyhjentäen. Karkkia oli ostettu jättisäkki, mutta broilerinsiipien jälkeen olo oli niin ähky ettei alas mennyt tosiaan kuin muutama. Eikä loppupäivänäkään enää maistunut mikään sitä teetä lukuunottamatta.

Flunssa ei ole vieläkään hävinnyt (mikä vaikuttanee osaltaan siihen etteivät karkit eilen niin maistuneetkaan), mutta onneksi kurkku vaikuttaisi olevan jo paranemaan päin. Pari päivää meni tosi vähillä juomisilla - teetä lukuunottamatta - sillä veden juonti teki todella kipeää, mutta nyt alkaa onneksi pystyä jo juomaan. Kurkkukivun lisäksi vaivaa myös nuha ja yskä, eli saa nähdä koska oikein pääsen taas liikkumaan. Onneksi minun ei ainakaan tänään ole tehnyt tiukkaa jättää irtokarkkipussia rauhaan, tarkoitus olisi että siihen ei kosketa ennen ensi viikonloppua...