2016 Superdieetin ja SD plussan tulokset

Superdieetti ja SD plus ovat ohi hyvin tuloksin. Valokuvista muutoksen huomaa tosi selvästi, olkaa hyvät:

Painoa näiden 13 viikon aikana tippui tosi mukavasti, lähtöpainohan oli heinäkuun alussa 89,7kg ja loppupaino 78,9kg eli yhteensä 10,8kg.

Mitat muuttuivat edellisestä mittauksesta SD plussan alusta eli 12.8.-30.9. seuraavasti:

Napa 93,5cm --> 90cm, Vyötärö kapein 86,5cm --> 82,5cm, Lantio 113cm --> 109,5cm, Rinnanalus 87,5cm --> 87cm, Reidet 62cm -->60cm, Hauis/Alli 31cm --> 30cm. Superdieetin alkuun verrattuna muutos oli tietysti vieläkin isompi, esim. vyötärön ympärysmitta navan kohdalta pieneni 11cm ja lantio 10,5cm. 

Ei ihme, että peilikuva on omastakin mielestä huomattavasti paremman näköinen kuin kolme kuukautta sitten. Viikonlopun otin rennosti kaverini luona Tampereella. Käytiin ravintolassa syömässä, ja leffassa katsomassa uusin Bridget Jones, ja söin jopa ison saavin popcornia. Toisaalta karkkia ei leffassa tullut syötyä. Tänään kotimatkalla söin pikaisesti Hesen kerrosaterian (kaloreita miljoona) ja automatkalla karkkia. Huomenna palaan takaisin ruotuun hieman rennommalla otteella. Aion esimerkiksi tehdä meille päivälliseksi maksakastiketta ja perunoita, eikä kastikkeen voi-jauhosuurus haittaa. Toisaalta jätän karkit taas syömättä ja noudatan säännöllisia ruokailuaikoja, ja muutenkin pyrin syömään hiilareita pääasiassa vain treenipäivien päivällisellä. Aamupalalle otan taas kaurapuuron raejuuston kera, nam!

Salille en pääse alkavalla viikolla treenaamaan haastavien työaikojen vuoksi kuin perjantaina, mutta lenkillä pitäisi ehtiä käymään lisäksi parina kolmena päivänä. Tämäkin viikko oli kevyempi, itse asiassa en käynyt salilla kertaakaan äärettömän väsymyksen ja rintarangan edelleen jatkuvan jumituksen vuoksi ja lenkilläkin vain kaksi kertaa. Pakko sallia itselle joskus lepoakin, pääasia että saan itseäni niskasta kiinni taas kun aikaa treenaamiseen on enemmän. Ja tärkeintähän on se, että vaikka en liiku niin en silti ala syömään senkin edestä...

Mitä superdieetin jälkeen?

SD plussaa on vielä viikko jäljellä, mutta alkaa olla jo aika miettiä jatkoa. Vaikka painonpudotus onkin hidastunut, niin oikeastaan viimeisten parin viikon aikana olen alkanut huomata eroa omassa peilikuvassani. Useimmiten näytän aina samalta kun katson peiliin, mutta välillä olen ollut näkevinäni hieman hoikemman vyötärön tai lantion. Onhan painoindeksi yhäkin ylipainon puolella, mutta sehän ei todellakaan kerro koko totuuttaa siitä miltä ihminen näyttää. Oikeastaanhan näytän omasta mielestäni aina melko samalta (eli normaalipainoiselta) kun katson peiliin, oli painoa sitten 75 tai 90kg, mutta vasta valokuvista olen nähnyt totuuden. Nyt en ole joutunut muihin kuin lasten ottamiin ja lievästi epätarkkoihin valokuviin, mutta en taatusti ole enää ihan yhtä tukevassa kunnossa kuin vaikkapa toukokuussa otetuissa veljenpoikani ristiäiskuvissa.

Pömppövatsasta pääsen tuskin koskaan eroon, ja jos oikeasti tulisi iso lottovoitto niin voisin hyvin kuvitella käyttäväni rahaa vatsan rasvaimuun. Koska se ei kuitenkaan ole mahdollista, niin on vain yritettävä pitää itsensä normaalipainossa ja siedettävä pieni pömppö... 

Toivon, että normaalipainossa pysymistä auttaa työpaikalla alkanut painonhallintaryhmä josta kerroinkin jo vähän. Ryhmää ovat vetämässä ainakin työterveysfysioterapeutti ja -psykologi. Ryhmään pääsyn edellytyksenä oli yli 30:n painoindeksi ja/tai 85cm vyötärönympärys. Oma painoindeksi on tuon alle, ja vyötärönympäryskin on tainnut tämän projektin aikana jo alittaa 85cm, mutta pääsin mukaan työterveyshoitajan suosituksesta. Minähän kävin kesäkuussa hoitajan luona 35-vuotistarkastuksessa, ja itkin paino-ongelmista johtunutta (ja ehkä muutenkin vaivannutta) ahdistustani. Hoitaja soitteli minulle muutama viikko sitten kyselläkseen kuulumisia ja lupasi suositella minua mukaan painonhallintaryhmään, vaikka painon ja mittojen puolesta olenkin vähän kohderyhmän ulkopuolella. Saan siis olla hänelle kiitollinen ryhmään pääsystä ja toivon saavani siitä paljon apua. Ilman sitä en nimittäin usko (taaskaan) onnistuvani painonhallinnassa. Erityisesti toivon, että psykologin pitämistä kerroista olisi hyötyä.

Suunnitelmani jatkoa ajatellen on muuten sellainen, että noudatan varmaan jollain lailla SD:n ohjeita (riippuen siitä minkälaiset ohjeet nyt SD plussan lopussa saamme Fitfarmilta), ja sallin itselleni herkuttelupäivän kerran tai pari kuussa. Painohallintaryhmä tapaa kolmen viikon välein, mutta en päässyt ensimmäiseen tapaamiseen päiväkodin vanhempainillan vuoksi. Seuraava tapaaminen on 11.10., ja odotan mielenkiinnolla ketä kaikkia siellä on mukana. Tapaamiset jatkuvat huhtikuuhun asti, jospa onnistuisin ryhmän avulla pitämään painon kerrankin tasaisena talven yli, ilman jokavuotista lihomista joko syksyllä tai keväällä...

Kymppi rikki!

Tänä aamuna vaaka näytti pitkästä aikaa alle 80 kiloa, tarkemmin sanottuna 79,5kg. Kymmenen kilon rajapyykki meni siis rikki tämän superdieettiprojektin aikana. Tänään pidän vapaasyöntipäivän hyvällä omallatunnolla, huomenna taas takaisin ruotuun ja viimeiselle SD+ -viikolle. Luulisi, että vaaka näyttää myös viikon kuluttua alle 80 kiloa (tai ainakin paras olisi), vaikka tänään syönkin ylimääräistä miehen kanssa lapsivapaan viikonlopun kunniaksi.

Rintarankajumin hellitettyä lopetin tulehduskipulääkkeen ja relaksantin syömisen toissapäivänä. Eilen huomasin illan mittaan että rintalihaksessa alkoi taas tuntua jomotusta, ja tänään sattuu taas melko kovasti. Onneksi ei yhtä kovaa kuin viikko sitten, ja toivon että lääke auttaisi sen verran ettei kipu menekään niin pahaksi. Mä en tajua mistä tämä jumitus nyt johtuu. Torstaina kävin hierojalla, ja hän sanoi että selkälihas on juuri siinä jumikohdassa edelleenkin kireä kuin viulunkieli kaikista lääkkeistä huolimatta. Ärsyttää sikana, mutta katson nyt viikonlopun yli mihin suuntaan tämä muuttuu. 

Nyt viikonloppuna aion rentoutua ja nauttia parisuhdeajasta miehen kanssa. Piti käydä leffassa, mutta tällä hetkellä Turussa ei mene yhtään kiinnostavaa elokuvaa. Haemme siis kotiin ruokaa ja katselemme leffoja kotisohvalla löhöten, saunomme ja nukumme hyvin (toivon mukaan ilman rintakivusta johtuvaa heräilyä). Mies lähti juuri viemään lapsia mamman ja papan luo hoitoon, itse lähden hakemaan ruokakaupasta valmiiksi tilatun kauppakassin ja sen jälkeen imuroin kodin. Siistissä talossa on sitten mukava rentoutua lopun viikonlopun...

Lapsivapaata viikonloppua odotellessa

Lapset menevät viikonloppuna miehen vanhempien luo yökylään, ja saamme miehen kanssa hieman parisuhdeaikaa. Viimeksi kun lapset olivat hoidossa, noudatin superdieettiä pilkulleen. Tällä kertaa aion vähän joustaa ruokavaliossa. Emme ole vielä päättäneet että menemmekö johonkin ravintolaan vai noudammeko ruokaa kotiin, mutta joka tapauksessa aiomme syödä jotain hyvää, löhötä telkkarin ääressä ja nukkua hyvin. 

Paino on taas jämähtänyt, eli tankkaus viikonloppuna voi olla ihan hyväkin idea. Osittain jämähtämiseen voi vaikuttaa se, että kroppa ei ole voinut kovin hyvin. Viime viikon alussahan minua vaivasi iskias, ja kun se helpotti niin iski rintarangan jumitus. Jouduin käymään lauantaina miehen kyydillä lääkärissä hakemassa relaksanttipiikin, mutta sekään ei heti auttanut. Vasta eilen, nappailtuani neljän päivän ajan kahta eri relaksanttia ja tulehduskipulääkettä, rintakehään ei sattunut ihan koko ajan. Tänään ei onneksi ole sattunut enää yhtään. 

Sinänsä en antanut rintakivun haitata, vaan pystyin maanantaina käymään lenkillä normaalisti ja tekemään salitreenin. Ainut liike mikä piti jättää väliin, oli punnerrukset. Eilen nekin onnistuivat, ainakin töiden ohessa pöytää vasten. Tänään kävin myös lenkillä lasten tanssitunnin aikana, ja sain juostua hyvällä tahdilla jo puoli tuntia putkeen. Ainut ongelma relaksanttikuurissa on ollut toisen lääkkeen sivuvaikutuksena tullut suun kuivuminen. Töissä on ollut lievästi sanottuna haastavaa puhua asiakkaiden kanssa puhelimessa, kun kieli takertuu koko ajan suun pohjalle tai kitalakeen... Onneksi voinen pian lopettaa noiden lääkkeiden syönnin, niin sivuvaikutuskin katoaa varmaan pian. 

 

Voihan rintarankajumi!

Viime viikonloppuna pahana vaivannut iskias alkoi helpottaa, kun kävin maanantaina hierojalla ja keskiviikkona kiropraktikolla. Maanantaina ja keskiviikkona kävin lenkillä, eilen torstaina tein salitreenin jonka jälkeen poljin 35min crosstrainerilla. Minun oli tarkoitus käydä tänäänkin salilla ja lenkillä, mutta suunnitelmat muuttuivat kun aloin eilen illalla tuntea jomotusta rintarangassa. Aamulla kun heräsin, koko yläkropan oikea puoli oli kuin tulessa. Selkäjumi säteili myös rintalihakseen, enkä meinannut saada käännettyä päätä tai nostettua käsiä. Pienikin varomaton liike ja rintakehään pisti niin etten voinut olla huutamatta kivusta.

Suunniteltu salitreeni vaihtuikin lääkärikäyntiin, kun pelkkä hengittäminenkin teki kipeää. Lääkäri olisi laittanut piikillä lääkettä suoraan lihakseen, mutta se ei onnistunut koska olin liikkeellä autolla enkä olisi ollut piikin jälkeen ajokunnossa. Sain siis vain reseptin relaksanttia ja tulehduskipulääkettä, ja lähdin kotiin lepäämään iltavuoron sijaan. Toivon, että jumi helpottaisi yön ja huomisen aikana sen verran, että pystyn olemaan lasten kanssa sunnuntain kolmestaan, kun mies lähtee lauantai-iltana vuorokaudeksi laivalle. 

Viikonlopun tankkaus muuten auttoi niinkuin viimeksi arvelin, tänä aamuna painoin tasan 80kg eli enköhän mä pääse sen alle ennen SD plussan loppua...

Väsynyttäkin väsyneempi päivä

Tänään iltapäivällä olin niin väsynyt, että teki vain mieli itkeä, maata sängyssä ja hukuttautua suklaaseen. Päädyin kahteen ensimmäiseen sillä aikaa kun lapset katselivat netflixiltä lastenohjelmia. Minun olisi varmaan pitänyt tajuta toivoa tälle alkuviikolle työvuoroiksi klo 9-15 -vuoroa, niin olisi saanut aamulla nukkua puoleen seitsemään ja ehtinyt silti saada lapset eskariin ja hoitoon ennen töiden alkua. Nyt, kun on ollut klo 7.45 alkava vuoro, niin minun pitää herätä klo 5.40 jotta saan lapset ajoissa ylös ja hoitoon. Eilen aamulla se sujui vielä hyvin, mutta tänään kumpikaan ei meinannut suostua heräämään, ja varsinkin iso-A oli ihan mahdoton. Teki loppujen lopuksi kaikki aamutoimet itkien ja huusi että pikkusisko ei saa katsoa edes päin. Yleensä jos meillä on miehen kanssa molemmilla aamuvuoro, toinen (eli mies) herättelee ja pukee iso-A:n, toinen (eli minä) pikku-a:n. Nyt kun olen yksin vetovastuussa niin homma on ollut lievästi sanottuna haastavampaa ja olen sen vuoksi joutunut heräämään vielä tavallistakin aikaisemmin tai myöhästyttäisiin varmasti. 

Tänään hain lapset hoidosta ja eskarista kolmen aikaan, ja kuulemma A:lla oli mennyt eskarissa tosi hyvin (hoitajan mukaan). No, kotona alkoikin heti väsykiukuttelu, ja tyttö parkui koko illan kaikesta mahdollisesta paitsi sen aikaa kun katsoivat telkkaria. Siinä vaiheessa, kun oli tultu juuri kotiin ja lapset katsoivat ohjelmaa ennen päivällistä, olin ajatellut tehdä SD plussan kotitreenin. Päädyin kuitenkin siis sänkyyn itkemään väsymystäni. Pääosin varmaan aikaisen herätyksen vuoksi, mutta kun iskias vaivaa myös edelleen pahana, niin oli ihan liikaa edes ajatella jumppaamista. Minua ihan hirvittää huominen, jolloin on vielä yksi aikainen herätys. 

Mies tulee huomisiltana vihdoinkin kotiin, mutta lomailee vielä loppuviikon. Torstaina saan siis nukkua ruhtinaallisesti puoli seitsemään, sillä vaikka työt alkavat ihan yhtä aikaisin kuin muinakin päivinä niin mies vie iso-A:n eskariin. Mies saa myös luvan viedä lapset illalla jumppaan, jotta saisin hetken omaa aikaa. Varsinkin kun mies lähtee lauantaina laivalle ja olen viikonlopunkin lasten kanssa kolmisin. 

Onneksi tänään pahimpaan väsymykseen auttoi se kun sai itkeä pahimman olon pois, ei siis tarvinnut sortua suklaaseen ja sen tuomaan hetkelliseen hyvän olon tunteeseen. Loppuillan olo oli vähän parempi, ja jaksoin hyvin jopa lukea lapsille puolet Risto Räppääjä-kirjasta 

Viikonlopun tankkauksesta oli muuten ehkä jotain hyötyä aineenvaihdunnan vauhdittamisessa, sillä minulla on nyt parina päivänä ollut koko ajan nälkä. Senkin vuoksi on hyvä että en nyt sortunut, tai en taatusti saa painoa sinne seiskalla alkavaan lukemaan...

SD plussan puolivälin tunnelmia ja muutos suunnitelmiin

SD plus on nyt puolivälissä. Viimeisen viikon aikana paino on pysynyt paikoillaan, ja oli eilen aamulla 81,5kg. Hidastuneeseen painonpudotukseen vaikuttaa varmasti useampikin seikka. Liikuntaa on tullut vähemmän kuin SD:n aikana, ja kun pahimmat liikakilot ovat jo hävinneet niin loput ovat tiukemmin kiinni kropassa vaikka olen pysynyt hyvin ruodussa. Tälle viikonlopulle tuli lupa tankkaukseen aineenvaihdunnan vauhdittamiseksi, ja tein sen taas överiksi vetäen. 

Alunperin minun piti tankata tänään sunnuntaina. Kävin nimittäin lasten kanssa leffassa ja ajattelin syödä osan heidän popcorneistaan, ja illalla vähän suklaata... Aiemmin olin toivonut tankkauspäivää vasta ensi viikonlopulle koska olin menossa Tampereelle, mutta sitten mies muistikin että hänhän on menossa silloin laivalle työporukan kanssa. Reissu on varattu ja maksettu jo aikoja sitten, mutta mies oli unohtanut koko homman kun kysyin että onko hänellä tuolloin jotain menoa. En siis pääse Fitfarmin yhteistreeneihin, mutta sovin jo ystäväni kanssa että menen käymään siellä lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna. Tuolloinhan SD+ päättyy, eli ei tarvitse miettiä että onko tankkauspäivä vai ei...

Tuo alkuperäinen suunnitelma tämänpäiväisestä tankkauksesta ei kuitenkaan toteutunut, sillä jotenkin kummasti sorruin eilen ostamaan kaupasta pussillisen sipsejä, minkä lisäksi söin illalla levyn suklaata lasten mentyä nukkumaan. Loppujen lopuksi oli niin huono olo, että ajattelin pärjääväni ilman herkkuja taas jonkin aikaa. Tänään palasin ruotuun, vaikka leffaan mennessämme meinasikin tehdä mieli irtokarkkeja ja popcorneja. Yritän kuitenkin oppia sen, että herkuttelu ei pääsisi muuttumaan yhdestä kerrasta jatkuvaksi mässäilyputkeksi, ja tällä tavalla en kyllä saa alkaa herkuttelemaan edes joka kuukausi. 

Osasyy eiliseen oli varmaan se, että olen pysynyt taas kuukauden hyvin ruodussa vaikka mielitekoja on ollutkin. Lisäksi lapset on parina päivänä vetäneet hermot tosi kireälle tappelemalla ja riehumalla vuorotellen. Tekosyitä riittää, mutta asiaa ei varmaankaan auttanut myöskään jo muutaman päivän tosi pahana vaivannut iskias. Toivon että huomenna alkaisi jo helpottaa, sillä varasin ajan hierojalle (saa nähdä mitä siitä tulee kun pitää ottaa lapset mukaan, mut eiköhän netflix tabletilla pidä lapset aloillaan 45min) ja olen myös syönyt parina iltana relaksanttia ja tulehduskipulääkettä. 

SD+:n ruokavalio kiristyy taas alkavalla viikolla, kun hiilarit jäävät kokonaan pois aamupalalta ja päivällisellä niitä on vain treenipäivinä. Toivon yhä, että saisin painon alle 80 kilon näiden jäljellä olevien kolmen viikon aikana, eli en saa loppuaikana lipsua yhtään. Liikunnallekin pitäisi löytää jostain tilaa, vaikka mies onkin keskiviikkoiltaan asti reissussa ja joudun varmaan heräämään aamuisin jo puoli kuuden jälkeen jotta ehdin saada lapset ajoissa hoitoon ennen aamuvuoron alkua...

SD plussan toinen viikko lähes takana, lisääntyneitä mielihaluja

SD+ on mennyt nämä kaksi ensimmäistä viikkoa aikalailla omalla painollaan. SD:n aikana mielessä pyöri melkein koko ajan ajatus "olen dieetillä", mutta nyt olen vain noudattanut ruokavaliota turhia ajattelematta. Toisaalta tämä ruokavalio on taas tosi helppo, kun päivällisellä saa syödä hiilareita eli pystyn tekemään lähestulkoon samaa ruokaa koko perheelle. Esimerkiksi loppuviikosta lupasin lapsille tehdä spagettia ja jauhelihakastiketta. He ovat tottuneet kastikkeeseen joka on tehty voi-jauhosuuruksella, eli se ei sellaisenaan sovellu dieettiini. Kysäisin mieheltä ja lapsilta että sopisiko heille jos tehtäisiinkin kastike tomaattimurskaan ja vastaus oli murskaavan kielteinen. No, se ei minua haitannut vaan otin itselleni parin annoksen jauhelihat ja tein itselleni oman kastikkeen tomaattimurskan ja sipulin kera. Iso-A sanoi itse asiassa minun annosta katsellessani, että seuraavan kerran hän haluaa samanlaisen annoksen. Kun lapset kysyivät että miksi tein itselleni eri kastikkeen, sanoin että tykkään syödä enemmän kasviksia ja että tomaattimurskakastike on kevyempää ja terveellisempää kuin perinteinen. Spagetitkin keitin itselleni eri kattilassa jotta sain punnittua annokseni raakapainon oikein, mutta sitä lapset nyt eivät huomanneet.

Painonpudotus on vähän hidastunut nyt SD plussan aikana, mutta en ole ottanut siitä stressiä. Painoni oli tänä aamuna 81,3kg, eli kymmenen kilon pudotus on vain 1,6kg päässä. Aika hyvä siihen nähden, että dieetti on kestänyt nyt yhdeksän viikkoa. Osittain tuohon pudotuksen hidastumiseen voi vaikuttaa se että energiaa (hiilareita) on nyt ruokavaliossa taas huomattavasti enemmän, toisaalta en myöskään ole ehtinyt treenaamaan ihan niin paljon kuin superdieetin aikana. Viime viikolla sain kasaan kolme lihaskuntotreeniä ja kaksi aerobista (korkean sykkeen juoksulenkkiä), tällä viikolla samoin. Iso-A:n eskarin aloitus ja lasten harrastusten alku on tuonut omat haasteensa treenaamiselle kun ihan joka päivä ei ehdi käymään salilla tai lenkillä töiden jälkeen, enkä TODELLAKAAN suostu heräämään lenkille ennen aamukuutta jotta ehtisin kuntoilemaan ennen aamuvuoron alkua. 

Viimeisen viikon aikana olen huomannut, että dieetti alkaa mennä jo niin automaattivaihteella että se meinaa tosiaan välillä unohtua. Monta kertaa olen ollut vähällä napostella jotain ylimääräistä ajatuksella "eihän yksi hedelmä/suklaa/pähkinä mitään haittaa". No eihän se YKSI haittaa, mutta kun mahdollisuuksia naposteluun olisi joka päivä niin pidemmän päälle se alkaisi varmasti haittaamaan. Elämä on tietysti valintoja täynnä ja joskus voi valita herkunkin, mutta itse olen päättänyt olla sortumatta näiden superdieettiviikkojen aikana ja pääasiassa se onkin ollut tosi helppoa. Suurin haaste on - niinkuin aina ennenkin - että miten saan painon pidettyä kurissa tämän jälkeenkin. Toivon että siihen auttaisi työpaikallani jonkin ajan päästä aloittava painonhallintaryhmä, jossa on mukana myös työterveyspsykologi. Minullahan ei sinänsä ole ongelmana tiedon puute painonpudotusta ajatellen, mutta henkisellä puolella vaatii rutkasti työtä ettei paino taas nouse.

Ensi viikon lopulla mies lähtee lähes viikoksi metsästämään Pohjois-Suomeen, eli se aiheuttaa haasteita omalle liikunnan harrastamiselle ja varmaan myös syömisille, sillä minullahan on aina ollut paha tapa herkutella kun mies ei ole kotona. Nyt olen kyllä päättänyt pysyä dieetissä, sillä eihän ensi viikon lopulla ole enää kuin kolme viikkoa dieettiä jäljellä. Kahden viikon päästä on Tampereella SD plussan yhteistapaaminen ja treenit. Odotan sitä innolla sillä menen ystäväni luo jo lauantaina ja mennään ainakin leffaan. Vähän toivon, että sille viikonlopulle olisi tiedossa tankkauspäivä...

Kasvissosekeitto äidille ja lapsille - ei jatkoon

Tein pari päivää sitten minulle ja lapsille kasvissosekeittoa päivälliseksi. Tässä vaiheessa SD plussaa ruokavalioon kuuluu hiilareita, ja keittoon tuli hiilarinlähteinä bataattia ja perunaa sekä kasviksina porkkanaa, kesäkurpitsaa, valkosipulia ja pinaattia. Kasvikset kypsäksi, sitten soseutus sauvasekoittimella. Sen jälkeen erotin oman annokseni, jonka jälkeen lisäsin lasten annokseen koskenlaskijaa ja maitoa. Lautasella vielä joukkoon raejuustoa proteiininlähteeksi sekä minulle että lapsille.

Maistoin lasten annosta, ja se oli mielestäni ihan huippuhyvää. Ikävä kyllä lapset eivät olleet asiasta samaa mieltä. Yleensä he syövät kasvissosekeittoa mielellään, mutta tämä kasvisyhdistelmä ei toiminut. Iso-A söi kyllä oman lautasensa tyhjäksi, mutta pikku-a onki käytännössä annoksestaan pelkät raejuustot. Oma annokseni ei maistunut minulle ollenkaan, vaan oli pakko lisätä joukkoon tabascoa jotta ruokaan tulisi jotain muuta makua kuin "pahaa". Pakko myöntää että juustolla ja maidolla (tai kermalla, voista puhumattakaan) ruoasta saa oikeasti paljon paremman makuista!

Vasemmalla lasten annos koskenlaskijalla ja maidolla tuunattuna, oikealla oma annokseni, kumpaa itse söisit?

Luultavasti en tee tällä samalla kasvisyhdistelmällä enää keittoa, kun kerran kevytversio ei maistunut minulle eikä tuunattu versio lapsille. No, olipa ainakin vähän erilainen kokeilu...

Väliviikko ennen SD plussaa

Tälle viikolle oli ohjeena noudattaa superdieetin viimeisen viikon ruokavaliota eli vähähiilihydraattista ja -kalorista dieettiä. Onnistuin tässä oikein hyvin, enkä lipsunut vaikka töissä olisi ollut taas herkkujakin tarjolla. Eilen aamulla paino oli taas alempana kuin SD:n loppupaino, eli 82,9kg (viikkoa aiemmin 83,3kg ja välissä tankkaus). Minullahan on ollut tavoitteena päästä SD:n ja SD+:n avulla alle 80 kilon painoon, on aika ihme jos se ei tapahdu kun aikaa on vielä kuusi viikkoa ja pudotettavia kiloja kolme! Nyt viikonlopulle oli lupa pitää tankkauspäivä, ja vaikka tankkailinkin jo viime viikonloppuna niin pidin tankkauspäivän myös eilen. En tosin ohjeen mukaan, vaan söin päivällä suklaata ja päivälliseksi lasten kanssa tortilloita. Iltapalaksi vähän Raffeleita jotka olivat jääneet lastenkutsuilta herkkukaappiin. Tällä viikolla oli tarkoitus olla treenien suhteen lepoviikko, mutta koska pidin lepoviikon viime viikolla niin tällä viikolla treenasin normaalisti. Sain kasaan kolme salitreeniä ja kolme aerobista. Alunperin olin ajatellut että kävisin salilla tänään, mutta mies on mökillä ja ystäväni on tulossa lasten kanssa kyläilemään niin salitreeni jää siis tekemättä. 

SD+ alkaa virallisesti huomenna, mutta noudatan jo tänään sen ruokavaliota. Ohjelma eroaa aiemmasta siten, että ruokavaliossa ei enää ole annettu tiettyjä ruoka-aineita, vaan esim. tarvittava määrä proteiinia esitetään palleroina. Erikseen on sitten ainesosalista, jossa kerrotaan minkä verran mikäkin ainesosa on pallerona. Esim. yksi pallero proteiinia on vaihtoehtoisesti 100g raejuustoa, 125e rahkaa, 50g lihaa jne, ja aterialla saattaa olla vaikkapa kaksi palleroa proteiineja. Ruokavalion voi siis muokata paremmin eri ainesosista. Samat pallerot on sitten erikseen rasvanlähteille, hiilareille ja lisukkeille (marjat ja soseet). Vaatii ehkä vähän opettelua, mutta käytännössä perusruokavalio on melko samaa mitä superdieetinkin aikana. Nyt SD+:n alkuun tuli taas ruokavalioon enemmän hiilareita, oli kiva saada aamupuuroa pitkästä aikaa.

Alkuviikon olin tosi hyvissä fiiliksissä mahtavan laivareissun jälkeen. Itse asiassa mies jo ihmetteli että mitä siellä laivalla oikein tapahtui kun käyttäydyin niin omituisesti! En siis kiukutellut ja tiuskinut miehelle ja lapsille, vaan olin koko ajan hyvällä tuulella. Laivallahan ei tapahtunut mitään mitä ei olisi saanut tapahtua (ei todellakaan mitään sekoilua omalla kohdallani), mutta yritä sitä sit saada mies uskomaan että vaimo on koko ajan hyvällä tuulella ihan vaan siksi kun on päässyt jonnekin missä saa olla erossa koko perheestä! Ihan eri asia päästä kokonaan pois arkikuvioista, kuin vaikkapa saada yhdeksi yöksi lapsivapaata mutta hengata kotona miehen kanssa... Pieni ero sai oikeastaan aikaan myös sen, että rakkaus omaa puolisoakin kohtaan tuntui kasvaneen. No, viikon loppua kohti fiilis alkoi taas laskemaan, ja vaikka olen onnellinen elämääni ja rakastan miestäni niin en meinaa jaksaa lasten vuorotellen tulevia riehumisia ja tappeluita, enkä myöskään meinaa jaksaa sitä että miehelle pitää vääntää rautalangasta lähestulkoon kaikki mitä kotona pitää tehdä.  Jos en muista muistuttaa tiskeistä, niin niitähän ei laiteta tiskikoneeseen vaan mies katselee tyytyväisenä leffoja puhelimeltaan samalla kun istuu lasten kanssa olkkarin sohvalla tyttöjen katsellessa lastenohjelmia.

Mies lähti eilen aamulla veljensä kanssa mökille sorsanmetsästyskauden alkamisen kunniaksi, ja lasten kanssa kotona ollessa on hermot meinanneet mennä monta kertaa. Itse olisin kyllä paljon mieluummin pitänyt sen alkuviikon kivan fiiliksen kuin loppuviikon ärrinmurrinkohtaukset... En siis tiedä mikä kausi noilla lapsilla nyt on, mutta he joko tappelevat tai riehuvat ja nätisti leikkiminen on vähemmistössä. Ovat rauhallisesti melkeinpä vain silloin kun katsovat lastenohjelmia, mutta sitäkään iloa en halua heille (tai itselleni) antaa kuin maksimissaan pari tuntia päivässä. Tuota samaa on nyt jatkunut jo monta viikkoa, vois jo loppua...

Bileet laivalla

Työporukan laivareissu on onnistuneesti ohi ja aika palata takaisin normaaliin arkeen. Meillä on töissä ollut sama kymmenen hengen tiimi jo kaksi vuotta, ja on kaikki tultu toimeen tosi hyvin. Nyt toimipisteemme neljä tiimiä sekoitetaan, eli tiimit menevät syyskuun alussa uusiksi. Risteily oli siis meidän vanhan tiimin viimeinen yhteinen illanvietto ja hautajaiset. Pari tyyppiä ei päässyt mukaan, mutta meillä oli tosi hyvä porukka kasassa.  

Lähdimme matkaan perjantain iltalähdöllä ja suuntasimme ensimmäiseksi illallisbuffettiin syömään ja juomaan. Sen jälkeen olivat vuorossa baarit ja ylimmän kannen klubi. Ilta oli ihan sairaan hauska. Olin melko humalassa, mutta hyvällä tavalla, eli oli tosi hauskaa eikä mitään "örveltämistä" ja järki pysyi matkassa. Koska tiimissäni on sekä naisia että miehiä (ikähaarukalta 25-35v) ei tarvinnut kuunnella ulkopuolisten iskuyrityksiäkään kun miehet toimivat meidän naisten tanssikavereina. En muista milloin olisin tanssinut niin paljon, ilta oli mahtava. Nukkumaan mentiin hyttikavereiden kanssa joskus neljän maissa. 

Aamulla osa porukasta jatkoi juomista, itsekin kyllä yritin juoda mahdollisimman paljon mutta pelkkää vissyä. Jossain vaiheessa yritin hörppiä käteen työnnetystä kuoharimukista mutta ei todellakaan maistunut. Itse asiassa painuin puolen päivän jälkeen omaan hyttiin peiton alle nukkumaan krapulaa pois (noustiin siis joskus kymmenen maissa kun viereisen hytin kaverit tulivat herättämään, heillä bileet olivat siinä vaiheessa taas täydessä vauhdissa). 

Neljän maissa iltapäivällä tunsin vihdoinkin oloni nälkäiseksi. Yksi työkaveri jäi hyttiin nukkumaan, muista ei ollut tietoa. Suuntasin laivan kahvilaan ja mietin että mitä haluaisin syödä. Yleensähän krapulassa tulee syötyä kaikenlaista epäterveellistä, mutta tarjontaa katsoessani päädyin tähän:

Terveelliset elämäntavat ovat siis jo jollain lailla selkäytimessä, sillä himoitsin eniten salaattia! Syömisen jälkeen etsin muut tiimikaverit, ja loppuristeily hengattiin taas yhdessä. Osa meistä oli selvinpäin, osa aivan päissään, mutta kaikilla oli hauskaa. Terveelliset elämäntavat rakoilivat eilen kyllä sen verran että söin melkein pussillisen perunalastuja illan aikana kun istuttiin hytissä musiikkia kuunnellen ja höpötellen, muuten eilisen kalorit tulivat siis salaatista ja parista aamupäivän aikana syömästäni banaanista. 

Tänään olen yrittänyt juoda mahdollisimman paljon vettä, jotta saisin huuhdottua alkoholin vaikutukset pois elimistöstä, ja muutenkin olen taas noudattanut SD:n viimeisen viikon ruokavaliota. Ihana huomata, että parin päivän poikkeaminen ruokavaliosta ei saanut (taaskaan) aikaan hillitöntä herkuttelun himoa joka jäisi päälle...

Superdieetin lopputilanne

Tässä tulevat superdieetin loppumitat ja -kuvat, koska tänään menen tosiaan työporukalla laivalle ja maanantaina paino ei välttämättä ole ihan todenmukainen mitoista puhumattakaan.

Paino oli superdieetin alussa 89,7kg, tänään 83,3kg eli sain tiputettua 6,4kg.

Mitat ovat seuraavat, sulkeissa SD:n alkutilanne kuusi viikkoa sitten:

Napa 93,5cm (101cm), Vyötärö kapein 86,5cm (94cm), Lantio 113cm (120cm), Rinnanalus 87,5cm (88,5cm) Reidet 62cm (64cm), Hauis/Alli 31cm (33cm). 
Senttejä on siis lähtenyt joka puolelta, mutta tekemistä riittää vielä paljon jotta olisin samoissa lukemissa kuin vaikka vuosi sitten. Päällimmäinen tavoitteeni olisi, että pääsisin SD+:n aikana alle 80 kiloon, siihenhän on ensi viikko mukaan luettuna seitsemän viikkoa eli luulisi onnistuvan!

Tässä myös muutoskuvat. SD:n alkutilanne vasemmalla, lopputilanne oikealla. Muutoksen huomaa parhaiten sivuprofiilista ja nimenomaan vatsan kohdalta, mutta on noissa muissakin jo jotain eroa...

Sorruin viime metreillä

Tänään se sit tapahtui. Sorruin. Lasten riehuminen ja kiukuttelu jatkui ties kuinka monetta päivää, ja aamulla herätys oli taas liian aikaisin aamuvirkun pikku-a:n vuoksi. 

Ostin eilisellä kotimatkalla taukopaikan punnitse ja säästä -liikkeestä lapsille matkaevästä, ja samalla itselleni hunajapaahdettuja manteleita ja valkosuklaalla päällystettyjä vadelmia ja mansikoita. Minun oli tarkoitus ottaa pussi mukaan laivalle, mutta hupsis, söinkin kaikki tänään. Olin lounaan jälkeen saanut lapset katsomaan telkkaria riehumiskohtauksen jälkeen, ja yritin saada itse tehtyä kotitöitä. Ensin ajattelin maistaa yhden valkosuklaapalleron. Sitten otin toisen, ja sen jälkeen ajattelin että syön ne suklaat pois ja jätän mantelit laivalle. No, pitihän mun maistaa ihan vaan yksi manteli, mutta päädyinkin syömään ne kaikki! 

Nälkä oli varmaan päässyt vähän liian kovaksi aamupalan ja lounaan välissä, kun käytiin lasten kanssa asioilla ja aterioiden välissä oli yli neljä tuntia. Lisäksi hermot olivat tosi kireällä jo vaikka kuinka monetta päivää eikä väsymys auttanut yhtään. No, kävi miten kävi. 

Noista herkuista tuli kaloreita ihan kamalasti, mutta toisaalta tulin niin täyteen ettei minun tarvinnut syödä välipalaa eikä päivällistä vaan vasta iltapala. Pitemmän päälle tuollainen syöminen ei taatusti ole terveellistä, mutta tänään kävi näin enkä oikeastaan tunne edes morkkista. Tärkeintä on vaan, että noudatan huomenna ruokavaliota laivalle asti, ja palaan takaisin ruotuun viimeistään sunnuntaina! 

Aamulla otan SD:n loppupainon ja mitat. 

Tänään oli kerrosateria lähellä

Ajelin tänään lasten kanssa kotiin vanhempieni luota. Alkumatkasta piipahdimme katsomassa siskoni uutta asuntoa, jonka jälkeen jatkoimme matkaa. Ennen kuin pysähdyimme päivällistauolle, aloin olla jo todella nälkäinen. Siskon luona syödystä proteiinipatukkavälipalasta oli jo neljä tuntia, ja lapset tappelivat takapenkillä. Mielessä alkoi pyöriä ajatus ihanasta kerroshampurilaisesta ja ranskanperunoista. Sisäinen ääni kuiskaili, että kun olen pysynyt niin hyvin ruodussa jo monta viikkoa niin eihän yksi pieni poikkeus haittaisi. Eihän yksi hesen kerrosateria nyt koko dieettiä kaada...

Tunnesyöppö mieleni ajatteli myös, miten paljon hermoja hellisi suolainen ja rasvainen ateria. 

Onneksi taukopaikalle oli pahimman mielihalun aikoihin matkaa vielä useita kymmeniä kilometrejä, ja ehdin ajatella asiaa monta kertaa. Mietin mielessäni sitä, kuinka paljon kaloreita kerrosateriassa on (PALJON), ja kuinka tyytyväinen voisin olla jos en nyt sorru. Ja ylihuomenna tulee kuitenkin syötyä kaikkea mahdollista ruotsinlaivan illallisbuffetissa. Siinä vaiheessa kun pysähdyimme, olin jo saanut itseäni niskasta kiinni ja tilasin kanasalaatin joka oli myös tosi hyvän makuinen. 

Selvisin siis tästä vierailusta vanhempieni luo sortumatta kertaakaan, ja ainut asia miten joustin dieetistä olivat marjat, ja se etten punninnut lihoja ja kasviksia päivällisellä kun en halunnut kuunnella isäni nipotusta. Onneksi hän oli muuten hiljaa, ihmetteli vain tänään kun äidin mannapuuro ei kelvannut lounaaksi (marja-sokerimössön kera) vaan söin normaalin tonnikalasalaattini. 

Ajattelin tehdä perjantaina mittailut ja punnituksen superdieetin lopuksi, maanantaina kun saattaa olla kropassa vähän turvotusta laivareissun jäljiltä...

Muutos kuntoilusuunnitelmiin

Tänään alkoi superdieetin viimeinen viikko. Ensi viikko on väliviikko ennen SD+:aa, ja ohjeen mukaan ensi viikolla pitäisi noudattaa samaa ruokavaliota kuin tälläkin viikolla, mutta jättää treenit tekemättä. 

Koska olen nyt alkuviikon reissussa ja loppuviikosta menen työporukalla laivalle, olen miettinyt että miten saisin tällä viikolla kasaan vaaditut treenit. Kaiken lisäksi unohdin kotitreeniohjeet kotiin kun lähdin tänne vanhempieni luo. Saisin ohjelman kyllä fitfarmin sivulta, mutta sivusto ei toimi puhelimellani enkä ole jaksanut käynnistää vanhempieni tietokonettakaan laiskuuttani. Päätinkin tänään, että pidän lepoviikon jo nyt, sillä ensi viikolla pääsen taas normaalisti salille. 

Tänäänkin pysyin ruokavaliossa. Kävin lasten kanssa vanhan koulukaverini luona, eikä ollut taas yhtään vaikeaa olla syömättä jäätelöä ja tuoretta mustikkapiirakkaa. Vanhempieni luona tuli kyllä syötyä taas ylimääräisiä marjoja suoraan pensaasta, samalla kun poimin karviaisia kotiinviemisiksi. 

Jatkossa, kunhan saan painon taas normaaliksi, olisi tarkoitus elää siten että en sortuisi herkuttelemaan kotona ollessa. Silloin saisi huoletta syödä kahvipöydän antimia kylässä ja paino pysyisi silti varmasti kurissa. Eihän se minullakaan noussut kyläreissujen herkuttelusta, vaan siksi että syöpöttelin yksin kotona ollessani tai lasten katsellessa telkkaria. Se, miten se onnistuu enkä taas uraudu vanhoihin kaavoihin, on asia erikseen...

Liikaa marjoja mut muuten ruodussa

Kävin tänään lasten kanssa mummini luona ja olin jo vähän varautunut siihen että "joudun" vähän joustamaan dieetistä. No, enpä joutunutkaan, sillä lähdettiin mummin luo suoraan kahvipöydästä - jossa en sortunut jäätelöön, mustikkapiirakkaan, munkkeihin enkä suklaakekseihin vaikka ne KAIKKI on mun lempiherkkuja - ja sain sanoa mummilleni että ei tartte keittää kahveja meille. 

Mummin luota mentiin vanhempieni kotiin, missä poimin marjoja kotiin viemiseksi. Pakastan puna- ja mustaherukoita ja ehkä myös karviaisia (jos ehdin keräämään niitäkin) jo täällä pieniin minigrip-pusseihin, ja keskiviikkona saan ne kylmälaukussa jäisinä kotiin talvea varten. Marjoja tuli syötyä myös siinä poimimisen lomassa jonkin verran, mutta dieetti tuskin kaatuu siihen. 

Viikon treenit tuli tehtyä yhtä lihaskuntotreeniä lukuunottamatta. Tänään kävin tunnin kävelylenkillä siskoni kanssa, millä kuittaisin viimeisen aerobisen. Alkavan viikon treeneistä en osaa sanoa että mitä saan tehtyä ja mitä en, mutta ainakin aerobiset pitäisi taas saada tehtyä...

Eka reissupäivä reilassa

Ensimmäinen lomapäivä on onnellisesti jo (melkein) takana. Aamulla lähdin lasten kanssa ajelemaan vanhempieni luo Itä-Suomeen. Ensin pysähdyimme Lohjan ABC:llä, missä söimme lounaan noutopöydästä. Itse söin broileria ja kasviksia. Broileri oli jossain kermakastikkeessa, mutta enpä kuitenkaan syönyt mitään rasvalisää. 

Toinen pysähdys oli ystäväni luona Hollolassa, jotta lapsemme pääsivät leikkimään keskenään ja me äidit juoruilemaan. Kahvit juotiin, mutta jätin keksit lapsille. 

Kun olimme jatkaneet matkaa, alkoikin olla jo päivällisaika. Pysähdyimme Heinolassa, ja lapset saivat lupaamani hese-ateriat. Iso-A söi juustoaterian ja pikku-a nugetti-aterian, minä kanasalaatin ilman krutonkeja tai siemeniä. Loppumatkasta söin vielä proteiinipatukan ja sallitun määrän cashew-pähkinöitä välipalaksi. 

Ajomatka oli itse asiassa tavallista pitempi, sillä menimme vanhempieni mökille Rantasalmelle. Siellä oli tarjolla jäätelöä, pullaa ja mustikkapiirakkaa, mutta söin oman rahka-annokseni.

Vähän ylimääräisiä kaloreita tuli EDistä, jota join matkan aikana pari pulloa, mutta sekin oli lightia ja 42kcal per pullo. 

Ainut harmitus on se, että unohdin ruokavaa'an kotiin. Joudun siis arvioimaan ruokamäärät. Vanhempieni luona on vaaka, mutta ei täällä mökillä. Onneksi lähdemme täältä huomenna jo pois. Sinänsä punnitsin jo etukäteen pähkinät pieniin pusseihin annoksiksi ja heraa samaten minigrip-pusseihin, mutta kasvikset ja aterioiden proteiiniannokset (rahka, tonnikala, raejuusto ym.) pitää arvioida silmämääräisesti. Toisaalta taitaa olla pääasia, että jätän hiilarit väliin aterioilla enkä sorru kahvipöydän antimiin. 

Yksi päivä siis takana ilman lipsumista, neljä jäljellä!

Edelleen väsynyt ja huonotuulinen

Väsynyt olo ei ole hävinnyt vaikka olen saanut nukuttua parina yönä paremmin. Tänäkin aamuna herätys oli vaan ihan liian aikaisin, kun lapset herättivät ennen seitsemää vaikka oli iltavuoro eli ei ollut mihinkään kiire. Olinkin koko aamun tosi huonotuulinen, ja hermostuin lapsille vähän liian helposti. Töihin mennessä tuntui siltä että olisin vain halunnut kääntyä takaisin kotiin ja hautautua koko päiväksi peiton alle. Onneksi väsymys katosi töihin päästyäni, ja työpäivä meni loppujen lopuksi tosi hyvällä fiiliksellä. 

Aloin miettimään, että pitäis varmaan kirjata paremmin ylös päivämääriä milloin olo on tällainen. Jospa tällä väsyneellä ja kettuuntuneella ololla on jotain tekemistä hormonien ja kuukautiskierron kanssa. Sinänsä olo eroaa edellisestä ahdistuskaudesta siten, että nyt ei ole missään vaiheessa tehnyt mieli herkkuja, viimeksihän söin ketutukseen joka päivä jotain hyvää. Eihän sitä tiedä miten kauan saan tämän hyvän putken pysymään päällä kun dieetti loppuu, mutta yritän olla positiivinen. 

Olen tuntenut jonkin verran stressiä seuraavista päivistä, kun menen lasten kanssa vanhempieni luo ja siellä ei yleensä herkkuja puutu. Äidille sanoin jo, että aion pysyä erossa kahvipöydän herkuista. Aamu-,ilta- ja välipala sekä lounas ovat varmasti helppoja ruokavaliossa pysymisen kannalta, mutta saa nähdä onko yhtenäkään päivänä päivälliseksi mitään minulle sopivaa. Olen kuitenkin ajatellut niin, että (riippuen ruoasta) syön päivälliseksi samaa ruokaa mitä muutkin, jottei minun tarvitse selitellä isälleni dieetistä lasten kuullen. Samoin joustan kun kyläilen isoäitini luona ja otan luvan kanssa jotain kahvipöydästä, jottei hänellekään tarvitse alkaa selittelemään. Nuo muutama poikkeus tuskin kaatavat dieettiä, kunhan ei lähde mikään lipsumisputki päälle. 

Eilen julkaistiin ohjeet superdieetin ja SD+:n väliselle viikolle, ja tarkoitus olisi syödä SD:n viimeisen viikon ohjeiden mukaan eli tiukkaa dieettiä ilman hiilareita. Ohjeen mukaan väliviikon lopussa olisi tankkauspäivä, mutta minullahan se tulee jo ensi viikon lopulla laivalla. Pitänee kuitenkin varmistaa fitfarmin tiimiltä, että kannattaako tankata myös seuraavana viikonloppuna. 

Tänään alkoi siis viikon loma. Tällä viikolla olen tehnyt kolme aerobista ja kolme lihaskuntotreeniä eli yksi molempia puuttuu. Olen alustavasti sopinut siskoni kanssa että sunnuntaina käydään lenkillä, siitä en stressaa jos yksi jumppa jää tekemättä. Toivon vaan etten tule kipeäksi, kurkkua on nimittäin vähän aristanut nyt illalla...

Väsyväsymystä vai dieetti-sellaista?

Tänäänkin oli suurimman osan päivää tosi väsynyt olo. Fiilis oli periaatteessa melko hyvä, mutta en vaan meinannut jaksaa. Aamupäivällä jo väsytti, mutta kun kävin lenkillä ennen iltavuoroa niin jaksoin itse asiassa juosta paremmin kuin viimeksi. Lenkin jälkeen tein salilla yläkropan treenin ja sekin sujui mainiosti, mutta treenin jälkeen iski taas väsymys. 

Vaikea sanoa johtuuko väsymys levottomista öistä, dieetin vähäisistä kaloreista vai siitä että on ollut huono myyntiviikko töissä. Sinänsä minun ei ole tehnyt yhtään mieli herkutella tai poiketa muutenkaan dieetistä, ja töissä oli väsymyksestä huolimatta hyvä fiilis vaikkei myyntiä tullutkaan, eli ehkä väsymys johtuu vaan levottomasta unesta. Eilen illalla olin kahden huonosti nukutun yön jälkeen niin stressaantunut, että vaikka olin tosi väsynyt nukkumaan mennessä niin en meinannut saada millään unta. Onneksi pikku-a kuitenkin nukkui melko hyvin, mutta heräsi aamulla liian aikaisin. 

Parin työpäivän jälkeen alkaa viikon loma!

Hermoja raastava päivä

Tämä päivä alkoi jo lähtökohtaisesti huonosti, kun pikku-a näki painajaisia pitkin yötä eli herätteli monta kertaa yön aikana. Aamulla olin alunperin ajatellut herätä lenkille ennen aamuvuoroon menoa, mutta olin yön heräilystä niin väsynyt että oli pakko nukkua se tunti minkä olisin menettänyt yöunista jos olisin mennyt lenkille. Sinänsä lenkkeily ei olisi edes onnistunutkaan ukkosen ja sateen vuoksi. 

Töissäkään ei mennyt kovin hyvin, kivojen tyyppien sijasta vastaan tuli vain hankalia (a)asiakkaita. Onneksi en kuitenkaan sortunut tiimipalaverissa tarjolla olleisiin donitseihin! Minua vain ärsytti se, että päästin itseni lihomaan. Normaalipainoisena ei tarvitsisi dieetata, ja voisin silloin tällöin herkutella töissä olevilla tarjoiluilla. 

Kun hain työpäivän jälkeen lapset kotiin, harrastin ensin tunnin verran hyötyliikuntaa kantamalla polttopuita ulkoa varastoon. Sillä aikaa lapset leikkivät ensin ulkona, jossa iso-A itkeskeli ulos tuomaansa ja kadottamaansa korua. Sitten he menivät sisälle, mutta annoin heidän mennä jottei tarvinnut kuunnella A:n kiukuttelua. Kun vihdoin lopetin puunkannon (tunti ja vartti, sain puolet sisälle), menin sisälle ja huomasin että lapset olivat vähän meikanneet ja sotkeneet samalla puolet meikkivoiteestani pitkin vessaa. Lapsilla oli myös naamassaan paksu kerros meikkivoidetta ja muitakin meikkejä. Tästä rangaistukseksi kielsin lapsilta telkkariohjelmat tältä päivältä, jota seurasi iso-A:n puolen tunnin itkukonsertti. 

Onneksi tyttö rauhoittui kun sai päivällistä, mutta ruoan jälkeen alkoi molemmilla ihan mahdoton riehuminen. Sain loppuillan kulumaan jotenkuten, mutta viimeinen hermojen kiristely tuli kun huomasin että A oli jossain välissä vetänyt lattialle täyden vessapaperirullan. Ei ensin meinannut myöntää, mutta tunnusti lopulta että hän se oli. Onneksi lapset sentään nukahtivat nopeasti, ja sain tehdä rauhassa huomiset eväät töihin. 

Nyt oloni on tosi väsynyt levottoman yön ja hermoja raastaneen päivän jälkeen. Toivon, että lapset nukkuisivat ensi yön hyvin niin saisin itsekin levättyä kunnolla. Positiivista on se, että en edes tänään sortunut syömään dieetin sivusta, ja sain tehtyä myös aerobiseksi kelpaavan treenin puita kantaessani. Huomenna mies saikin vapaapäivän, eli hän hoitaa lasten kuljetukset hoitoon ja pois (lapset saavat olla hoidossa muutaman tunnin jotta mies ehtii tekemään tärkeitä juttuja) ja itse pääsen ennen iltavuoroani lenkille ja salille. Jospa huomenna olisi muutenkin parempi päivä.