Nyt olo on kyllä sen mukainen että suklaata on syöty ihan liikaa, vatsaa pistää ja äklöttää. Jospa mä muistaisin tämän olon seuraavan kerran kun tekee mieli vetää suklaaöverit. Tästä onkin helppo aloittaa dieettaamaan maanantaina. Huomenna ja sunnuntaina "joudun" syömään tavallista kotiruokaa kun menemme appivanhempien luo yökylään. En ole muuten vieläkään saanut Fitfarmilta vastausta että aloitanko maanantaina uuden superdieetin, vai joudunko odottamaan viikon verran Liten alkuun...
Takana 30 kilon painonpudotus, edessä haaste siitä kuinka yhdistetään äitiys, työelämä sekä painonhallinta. Saako tämä äiti pois viimeisetkin liikakilot, vai lähteekö paino jälleen nousuun...?
perjantai 4. tammikuuta 2013
Voihan ähky ja huono olo!
Meni sitten tämä ilta ihan plörinäksi painonhallinnan kannalta. Koko päivän onnistuin pysymään ruodussa, mutta sitten mies toi iltapalaksi lihapiirakoita joita söimme nakkien kera. Jälkkäriksi mies otti "leikillään" kaapista Toblerone-pötkön. Minä tietysti olin saman tien taivuteltu, ja suklaa avattiin tarkoituksena syödä vain vähäsen. Telkkarin ääressä suklaa kuluikin niin hyvin, että 400g oli pian syöty. Ja mies sanoi ottaneensa itse kaksi (2) palaa! Minä siis vedin napaani lähestulkoon sen koko 400g yksin!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mun mies on tuollainen jatkuvasti. Jos olen nälissään niin varmana ehdottaa et tilataanko pizza tai sit just tuo kaupasta suklaata ja munhan on pakko syödä se. Siis Mun on pakko, kukaan ei pakota ;D muuta kuin minun olematon itsehillintäni. Jouduin oikeesti keskustelemaan oikein kunnolla miehen kanssa siitä, et voisko se olla ehdottelematta ja tuomatta kotiin, koska minä ja itsehillintäni ollaan muuten palasina :)
VastaaPoistaMinä olen aina ajatellut, että minullakaan ei itsehillintää ole yhtään ja että jos mies herkuttelee niin minunkin on pakko. Viime vuoden superdieetin aikana opin kuitenkin (ja jopa aika helposti) että minun ei oikeasti tarvitse herkutella miehen kanssa. jossain vaiheessa hän söikin suklaata tai karkkia joka päivä eikä minun tehnyt sitä lainkaan mieli. Nyt tuo on taas jotenkin unohtunut, ja olen surutta syöpötellyt miehen kanssa. Maanantaista lähtien lupaan kuitenkin olla seuraavat 12 viikkoa ilman herkkuja (mahdollista tankkauspäivää lukuunottamatta), saas nähdä kuinka onnistuu... tai siis SEHÄN ONNISTUU!
VastaaPoista