Iltapäivällä minulla alkoi olla sellainen olo, että saattaisin jopa jaksaa lähteä lenkille ennen päivällistä. No, äitini tuli perunannostosta ja laittoi ruoka, ja muiden alkaessa syömään kysäisin että voisinko nyt lähteä lenkille. "Et saa", tokaisi isäni todella tylyllä äänensävyllä, perunannosto oli vielä kesken. Eihän siinä mitään, mutta kun olin juuri ennen päivällistä sanonut äidilleni että josko voisin käydä kohta lenkillä ennen kun laitan itselleni päivällisen, eikä äitini tuolloin sanonut että joutuu takaisin peltotöihin! Olin jo ehtinyt henkisesti valmistautua pieneen happihyppelyyn ja omaan rauhaan, joten pettymys oli valtava.
Ei siis liikuntaa tälle päivälle, saa nähdä onnistuuko huomenna yhtään paremmin. Perunannosto tosin jatkuu yhä, eli eipä taida onnistua... :(
Takana 30 kilon painonpudotus, edessä haaste siitä kuinka yhdistetään äitiys, työelämä sekä painonhallinta. Saako tämä äiti pois viimeisetkin liikakilot, vai lähteekö paino jälleen nousuun...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti