Sortuminen

Herkuttelun himo vei tänään voiton, vai pitäisikö sanoa väsymys ja ketutus. Onneksi ei kuitenkaan kovin pahasti, sillä söin vain noin desin verran Valion uutta Uuniomenan makuista Olo-jogurttia. Eilen, kun olin lasten kanssa kaupassa, siellä oli tuon jogurtin maistatus. Molemmat tytöt saivat maistaa, ja olisivat halunneet lisääkin. Päätin siis ostaa purkin kotiin. Tänään he saivat sitä iltapalalla, eikä kumpikaan suostunut syömään kuin lusikallisen! Mies söi iso-A:ta varten laitetun mukillisen, muttei hänkään siitä kuulemma tykännyt.

Minua alkoi ketuttamaan niin paljon se, että itse kyllä rakastaisin tuota jogurttia mutten saa sitä syödä! Ja pelkään, että koko kilon purkki menee hukkaan ellen sitten herkuttele sillä ensi viikonlopun tankkauspäivänä jäätelön sijaan (hei, tuossa olisikin muuten ideaa syödä se juuri jäätelön tilalla eikä ihan muuten vaan!) Siivotessani sitten tyttöjen jälkiä miehen mennessä vahtimaan heidän pottailuaan, sorruin syömään pikku-a:lta jääneen annoksen. Oli kyllä todellakin ihanaa, todella kermaista ja aivan syntisen hyvää jogurttia! Onneksi desistä ei pitäisi kovin suurta haittaa olla, kunhan ei tule tavaksi...