Nimittäin yhä jatkuva hiilarien himo ja nälän tunne. Ilmeisesti tankkauspäivä teki tehtävänsä ja tehosti aineenvaihduntaa, sillä olen koko viikon kärsinyt nälästä. Liten tsempparin mukaan nälkä on vain tunne, ja merkki siitä että rasva tirisee, mutta ei tämä hauskaa ole. Ja kun monta kertaa päivässä pyörii mielessä että "jos söisin ihan vähän vaan jotain hyvää" niin ärsyttää jo itseänikin. Sortunut en ole enkä aio, mutta tiukkaa tekee silti. 3,5 vuorokautta olen jo kestänyt, kyllä mä vielä yhden vuorokauden jaksan...
Eilen meinasin sortua ihan pelkkään näkkileipään, jonka päälle olisin laittanut juustoa, leikkelettä ja maustekurkkua, nam ja nam! Mutta pystyin kuitenkin hillitsemään itseni. Äsken avasin keittiön kaapin, jossa kurkisteli avattu sipsipussi - josta isäni muuten tarjosi minulle toissapäivänä vaikka aivan varmasti tietää minun olevan dietillä, ärrinmurrin! - ja joku pieni piru olkapäälläni yritti sanoa että eihän se mitään haittaa jos maistan ihan vaan pari perunalastua. Mutta vaikka se olisi jäänyt vain niihin pariin, niin siitä olisi silti tullut ylimääräisiä kaloreita!
Minun on ollut jotenkin kovin vaikea olla täällä vanhempieni luona ilman omaa tuttua vaakaa jolla olen käynyt joka aamu. Jotkut kehoittavat välttämään vaa'alla juoksemista, mutta omalla kohdallani se tuntuu toimivan. Vaikka paino ei joka päivä laskisi ja treenin jälkeen jopa nousee, en stressaa siitä, mutta se että lukemat menevät vähitellen alaspäin, lohduttaa kovin kaikkiin himotuksiin. Mielenkiinnolla odotan maanantai-aamua, että mitä vaaka silloin näyttää. Tosin vietämme ison osan sunnuntaista autossa kotimatkalla, mikä voi aiheuttaa nesteen kertymistä kroppaan, mutta silti.
Hiilarinhimoisin ajatuksin, hyvää viikonlopun jatkoa kaikille lukijoille!
Takana 30 kilon painonpudotus, edessä haaste siitä kuinka yhdistetään äitiys, työelämä sekä painonhallinta. Saako tämä äiti pois viimeisetkin liikakilot, vai lähteekö paino jälleen nousuun...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti