Edessä haastava viikko

Viime viikonloppu ei todellakaan mennyt dieetin mukaan. Perjantaina tuli juotua vähän liikaa firman bileissä ja hesen kautta kotiin (tosin se heseruoka tuli yöllä myös pois yläkautta), lauantaina kärsin jäätävästä krapulasta eikä mikään pysynyt sisällä ennen kuin vasta iltaseitsemän aikaan, jolloin herkuttelinkin miehen kanssa muna-pekoni-iltapalalla. Sunnuntai meni alkuun melkolailla dieetin mukaan, mutta (krapulapäivää varten varaamani ja silloin syömättä jääneet) 200g suklaakuorrutettuja pähkinöitä sisältää yllättävän paljon kaloreita...

Viikonlopun vuoksi kroppa huutaa taas kaikkea hyvää, mutta koska olo on taas terve niin olen päättänyt olla lipsumatta. Toisaalta se on kotona melko helppoakin, kun sisäinen salasyöppöni ei salli itselleni herkkuja miehen läsnäollessa. Ainakin viimeiset pari päivää ovat taas menneet tosi helposti ruodussa.

Viime viikon lopulla sovin, että lähden ensi viikoksi työmatkalle Vaasaan. Tarkoitus olisi olla poissa sunnuntai-iltapäivästä torstai-iltaan, eli neljä yötä hotellissa firman piikkiin ja junamatkatkin maksettuna. Ensimmäinen ajatukseni oli, että ihana saada aikaa minulle. Toisaalta teen Vaasassa täyttä 8 tunnin työpäivää normaalin kuuden tunnin sijaan, toisaalta minulla on koko muu aika vain itselleni eikä tarvitse miettiä lasten hoitoa tai liian varhaisia aamuherätyksiä - muutoin kuin omasta tahdosta vaikkapa lenkille.

Sitten aloin miettimään, että miten hoidan ruokailut reissussa ollessani. Aamupala kuuluu huoneen hintaan, mutta entäs muuten? Tässä vaiheessa olen ajatellut viedä mukanani herat ja treenijauheet, jos vaikka ehtisin pari kertaa salillekin tai pystyn tekemään kotitreenin. Kaupasta löytyy varmastikin salaattiainekset ja rahkaa iltapalaksi.

Olkapäälläni on kuitenkin pieni piru, joka yrittää jo nyt saada minut sortumaan herkkuihin, johtuen luultavastikin tuosta viime viikonlopun herkuttelusta. Edes ajatus PT:n läksytyksestä ei välillä meinaa auttaa, sillä eihän hänelle tartte mitään kertoa vai mitä?? Tiedän PT:ni lukevan blogiani, eli nyt kun tunnustan sisäisen kamppailuni, niin ehkä en sen vuoksi kehtaa oikeasti lipsuakaan, varsinkin kun olen jo saanut luvan syödä vapaammin pari seuraavaa viikkoa kesälomani ajan.

Alkuvuoden jatkunut kehitys kropan ja painon kanssa on hidastunut viime viikkojen flunssaisen olon ja syömisessä lipsumisen vuoksi, mutta onneksi en ole ehtinyt saamaan vielä vahinkoa aikaiseksi, vaan paino oli tänä aamuna jopa alempana kuin pitkään aikaan (virallinen painopäivitys tulee blogiin viikonloppuna eli kuun vaihteessa). Nyt pitää vaan pitää syömiset pääosin kurissa pari viikkoa, niin lomalla saa ottaa vähän - huom! vähän - rennommin, tarkoitus ei ole vetää koko lomaa överiksi syömisten kannalta. 

Asuni luokkakokouksessa ja firman kesäjuhlissa

Uudet treenihousut!

Tämä viikko on mennyt lepolinjalla. Maanantaina alkanut kurkkukipu jatkuu jo kolmatta päivää, enkä ole uskaltanut lähteä kuntoilemaan jotten rasittaisi kroppaani ja sairastuisi pahemmin ennen viikonloppua ja reissua vanhempieni luo. Ruokavaliosta olen kuitenkin pitänyt kiinni lähes täydellisesti, mutta maanantaina sorruin ostamaan kaupasta 85kcal sisältävän jäätelö-/mehujääpuikon. Syytän sunnuntain herkuttelua josta jäi päälle hiilarinhimo, ja tätä ärsyttävää lievästi flunssaista oloa joka ei kyllä estä työntekoa mutta jonka vuoksi en uskalla urheillakaan. Lisäksi niska-hartiaseutu ja selkä muutenkin ovat taas ihan jumissa, kun en ole päässyt galileoonkaan kahteen viikkoon.

Tervettä oloa odotellessa voin sentään fiilistellä seuraavilla kuvilla uusista treenihousuistani. Itse asiassa tilasin Fitnesstukusta kahdetkin, mutta toiset olivatkin päässemään loppumaan, eli kotiin sain vain nämä. Ihanan värikkäät aikaisempien mustien pöksyjen jälkeen!

Kunpa vaan pääsisin pömppövatsasta eroon ja saisin reisiä kapeammaksi...

Taas flunssaa

Huomasin aamulla, että kurkku oli vähän arka. Päivän edetessä kurkkukipu on pahentunut, ja kipu alkaa haitata jo puhumistakin. Olo alkaa muutenkin mennä huonommaksi, eli olo on tosi väsynyt ja aivot on ihan seis. Muutaman päivän olo oli ihan normaali eikä perjantaina tai lauantaina tuntunut yhtään pahalta treenatakaan. Onkohan tämä nyt sit joku uusi pöpö joka iski heti edellisen perään? Siitepölyallergiaan en usko, koska olen syönyt antihistamiineja jo viikkokausia. Taitaa kuitenkin olla parempi jättää salitreeni tänään väliin, ärsyttää. Toivon vaan, että olo olisi jo torstaina normaali, jotta jaksan ajella lasten kanssa vanhempieni luo 400km päähän perjantain luokkakokousta varten...

Ruokakuvia

Täällä päässä on tauti voitettu, ja tonnikalasalaattikin maistui loppuviikosta taas vanhaan malliin. Ajattelin pitkästä aikaa postata muutaman ruokakuvan viime aikojen päivällisistä. Muut ateriat menevät samalla kaavalla kuin ennenkin, eli aamupalana munakasta (tänään äitienpäivänä muuten miehen ja lasten tekemänä), lounaalla sitä salaattia, välipalaksi heraa ja iltapalaksi rahkaa.

Naudan sisäfileetä ja bernaisekastiketta (kastike jäi muuten aikalailla syömättä kun ei ollut hyvää), kasviksia ja uunilohkoperunoita

Savulohta, raejuustoa ja kasviksia

Treeninjälkeinen "päivällinen" töissä eli puuroa

Lohipyöryköitä, kasviksia ja tsatsikia kevytkermaviilistä

Näihin kuviin on näemmä päätynyt lähes kaikkiin noita kukka- ja parsakaalia, mutta kyllä sitä tulee muutakin syötyä päivällisen lisukkeena. Nykyään en pahemmin muista ruokia kuvatakaan, mutta tässä nämä jotka ovat jollain lailla poikenneet normaaleista ruoista (käytännössä siis tuon proteiininlähteen osalta) ja päätyneet siksi kuviin.

Me lähdemme kohta miehen vanhempien luokse kyläilemään loppupäiväksi, eli sekä lounas että päivällinen menevät ilman ruokavaakaa. Tänään on kuitenkin viikon vapaa-aterian vuoro, eli äitienpäivän kunniaksi saa syödäkin vähän vapaammin. Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!

Älä laihduta, syö herkkuja?

Tänään on älä laihduta -päivä. Facebookissa törmäsin kuvaan, jonka tekstissä luki että tänään on älä laihduta-päivä, muista herkutella. Mielestäni tällainen päivä on ihan hyväkin, jos sillä herätellään ihmisiä miettimään että pitääkö aina olla laihdutuskuurilla vai kannattaisiko jokaisen hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Toisaalta en kuitenkaan allekirjoita sitä, että tämä tarkoittaisi automaattisesti herkuttelun sallimista. Entäpä jos vaan eläisi normaalin ruokavalion mukaisesti ja söisi hyvää ruokaa ilman stressaamista kaloreista? Edes älä laihduta -päivänä ei ole mikään pakko ahtaa itseensä täyteen kaikkea hyvää.

Itse olen onnellinen, koska olo on jo melko normaali ja olen saanut tänään syötyä makrojen mukaisesti. Tosin lounassalaatti ei meinannut oikein maistua, ja aloin miettimään että en kai mä ala kyllästyä siihen? Olenhan mä syönyt tonnikalasalaattia lounaaksi lähes päivittäin jo kolmen vuoden ajan, mutta tähän saakka olen ajatellut että siihen ei vaan voi kyllästyä. Nyt oli vaan kovin vaikea saada syötyä annos loppuun, toivon että syynä oli tauti eikä kyllästyminen. Huomenna olisi toiveissa päästä taas töihinkin, kunhan iso-A:lle ei enää tänään nousisi kuumetta. Tämän viikon liikuntasaldo taitaa ikävä kyllä jäädä vajaaksi, kun ei oikein viitsi lähteä kuntoilemaan vielä puolikuntoisena...

Pitikin mennä sanomaan

Kehuin juuri työkaverille, että alkuvuotena en ole pahemmin sairastellut. Pitikin kehua, sillä nyt makaan peiton alla. Jokaista lihasta särkee ja hytisen vilusta, mutta kuumetta ei tietenkään ole. Tauti taisi tulla lasten hoidosta, sillä pikku-a oksensi kerran lauantaiaamuna ja oli samana iltapäivänä kuumeessa. Sunnuntaina hän oli jo ihan terve, mutta eilen iso-A valitteli vatsakipuja ja oli illan kuumeessa. Tänään molemmat lapset ovat jo terveitä, mutta virus iski allekirjoittaneeseen ja kun ei nouse kuume, joka parantaisi, niin saa nähdä kuinka kauan tämä kestää. 

En ole uskaltanut syödä paljoakaan, sillä eilen illalla minulla oli tosi huono olo ja tänään on pistänyt ikävästi vatsaan. Olen syönyt vain banaania ja jääkaapissa ollutta mustikkamehukeittoa (ei light-versiota), yhden palan paahtoleipää ja pari suolakeksiä. Onneksi vatsa ei kuitenkaan ole pahemmin sekaisin, mutta minun ei todellakaan tehnyt aamulla mieli munakasta tai lounasaikaan salaattia. 

Mieleni tekisi vain maata peiton alla ja nukkua, mutta iso-A:n eilisiltaisen kuumeen vuoksi lapset jäivät tänään kotiin. Olen jaksanut lukea heille vähän kirjoja ja valvoa hamahelmiaskartelua sekä muovailuvahatöitä, mutta olen myös antanut heidän katsoa lastenohjelmia tavallista enemmän. Huomenna saan ehkä kuitenkin viedä lapset jo hoitoon, jotta voisin oikeasti nukkua tämän taudin pois. 

Jos tästä haluaa keksiä jotain positiivista, niin hyvä että tämä tauti iski nyt eikä viikon päästä, kun pitäisi ajella lasten kanssa vanhempieni luo ja lukion luokkakokoukseen..

Edit. Mittasin meidän kuumeet. Minulla ei, pikku-a:lla ei, iso-A:lla 37,7 astetta. Eli lapset jäävät sittenkin myös huomenna kotiin...

Sohvaperunasta kuntoilijaksi

Voisin melkolailla valehtelematta sanoa olevani nykyään aika urheilullinen ihminen ja että liikunnan harrastamisesta on tullut elämäntapa - ainakin jos katsoo viimeisten parin vuoden treenipäiväkirjoja, joihin on kertynyt jonkinlaista liikuntaa keskimäärin 3-5 kertaa viikossa. Tututkin sanoisivat varmaan (tai ainakin toivon niin), että olen melko liikunnallinen. Jostain syystä minulla on vain sellainen olo, että vain näyttelen, ja että koska tahansa muutun takaisin siksi sohvaperunaksi, joka todellisuudessa olen.

Lapsena en ollut tippaakaan urheilullinen. Kun sisarukseni viettivät kesäpäivät ulkona leikkien, istuin sohvannurkassa lukemassa kirjaa. Kun äitini käski minutkin ulos, siirryin kirjani kanssa pihakeinuun. Joskus ala-asteella silloinen "paras" kaverini haukkui minua lihavaksi (ja oli jälkikäteen ajateltuna itse taatusti ihan saman kokoinen). Sen jälkeen aloitin lenkkeilyn, eli kävin välillä juoksemassa puolen kilometrin mittaisen pihatien päähän ja takaisin. Muistelisin, että ulkomuotoni taisi vähän hoikistua, tai sitten vain kasvoin samoihin aikoihin pituutta. 

Tuon ala-asteaikaisen lenkkeilyn lisäksi en käytännössä harrastanut mitään liikuntaa. Liikunta oli kouluaineista inhokkini, ja todistuksessa arvosana oli usein seiska koska en ollut missään hyvä enkä toisaalta viitsinyt useinkaan edes yrittää. Varsinkin lukioaikana saimme halutessamme käydä liikuntatunnilla lenkillä, mikä kaveriporukassani tarkoitti sitä, että menimme koulun lähellä asuneen kaverin luo löhöämään. Kokeilin kyllä lukio-aikana kansalaisopiston joogaa, mutta kyllästyin siihen pian - liekö osasyynä ollut se, että tunnit olivat perjantai-iltaisin, jolloin teineillä oli vähän muutakin tekemistä. Kaiken maailman dieettejä tuli kyllä kokeiltua jo tuolloin, mutta mielessä ei tainnut käydä että liikunnan avulla olisi ollut vähän helpompi hoikistua...

Opiskeluaikana löysin kuntosalin ja sitä myötä liikunnan ilon. Kävin tuolloin myös ryhmäliikuntatunneilla. Vuosien varrella liikunnasta tuli melkein jo rutiinia, kunnes muutimme miehen kanssa maalle ja tulin raskaaksi. Raskausaikana oli kaikenlaisia vaivoja, jonka vuoksi ei paljon tullut kuntoiltua. Iso-A:n syntymän jälkeen en muka ehtinyt silloinkaan liikkumaan satunnaisia vaunukävelyitä lukuunottamatta, ja pian tulin uudestaan raskaaksi. Tuolloin raskausvaivat olivat vieläkin pahemmat, enkä saanut liikuttua senkään vertaa. Vasta pikku-a:n oltua vajaan vuoden ikäinen ryhdyin taas liikkumaan, kun aloitin jutan Superdieetin. Sillä tiellä ollaan yhä, tasan kolme vuotta myöhemmin.

Nykyään olen onnellinen jokaisesta treenistä, jokaisesta hölkätystä metristä tai kävelystä kilometristä. Olen onnellinen joka kerta, kun sain itsestäni niskasta kiinni enkä jäänyt laiskottelemaan. Vaikeinta kun tuntuu olevan se liikkumaan lähteminen. Vaikka olisin aamulla ottanut töihin mukaan salivaatteet ja odottanut koko päivän että pääsen treenaamaan, niin siinä vaiheessa kun olen pukuhuoneessa vaihtamassa vaatteita, meinaa usein iskeä kehtuutus. "Kun ei oikein huvittaisi". Joskus olen siinä vaiheessa antanut periksi sisäiselle sohvaperunalleni ja mennyt salin sijasta kotiin - useimmiten vielä jonkun herkun kanssa. Onneksi sitä ei ole tapahtunut pitkään aikaan. Sitten, kun saan itseni sinne salille, niin treeni sujuu ja jälkeenpäin on ihana olo.

Kalorinkulutuksen lisäksi kuntoilu todellakin parantaa myös fiilistä, minkä varmaan (lähes) kaikki ovat joskus huomanneet. Esimerkiksi perjantaina olin aamulla todella huonolla tuulella ja väsynyt, vaikka mies heräsi lasten kanssa ja minä sain nukkua/torkkua yhdeksään. Kävin aamupäivällä lasten kanssa ulkona, mutta sekään ei tuntunut parantavan fiilistä yhtään. Ulkoilun jälkeen toin lapset sisälle syömään lounasta, puin itselleni lenkkivaatteet ja kävin tekemässä vajaan tunnin hölkkä-/kävelylenkin. Sen jälkeen olo oli kuin uudestisyntynyt, ja kiukkuinen fiilis oli tiessään. Olen varma, että jos en olisi käynyt lenkillä niin olisin kiukutellut koko loppupäivän.

Välillä pelkään, että annan taas periksi sisäiselle sohvaperunalleni ja unohdan liikunnan ilon. Vaara on olemassa varsinkin silloin, kun sairastun enkä sen vuoksi pääse liikkumaan. Jo viikon tauon jälkeen huomaan laiskistuvani, ja kun esimerkiksi viime syksynä kärsin kuukauden sitkeästä yskästä, niin sen jälkeen liikkumaan lähteminen tuntui olevan lähes mahdotonta. Oli niin paljon mukavampaa käyttää tunnit ennen iltavuoroa tai aamuvuoron jälkeen sohvalla löhöten ja kirjaa lukien tai leffaa katsoen. Ensimmäiset liikuntakerrat tauon jälkeen olivat tahmaisia, eikä olisi millään huvittanut. Täytyy siis vaan toivoa että pysyn terveenä, jolloin liikunnan väliin jääminen saa minut vain kärttyisäksi, eli minun pitää raahautua salille tai lenkille jo ihan perheenkin vuoksi jotteivät joudu kärsimään allekirjoittaneen kiukuttelusta...

Ihanaa tärinää

Kerroin jo aiemmin päässeeni kokeilemaan Galileo-vibraatiohoitoa, eikä se todellakaan jäänyt kertakokeiluksi. Ihana PT:ni lahjoitti minulle käyttämättä jääneen 10-kerran korttinsa jossa oli vielä kahdeksan kertaa jäljellä, ja olenkin käynyt Estimarilla nyt säännöllisesti kaksi kertaa viikossa, mitä suositellaan parhaiden tulosten saavuttamiseksi. Nyt kortti alkaa olla käytetty, mutta Estimarista luvattiin minulle uusi 10 kerran kortti puoleen hintaan, kun kerron hoidosta täällä blogin puolella. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun kysyin jostakin palvelusta alennusta blogitekstiä vastaan, mutta tiukka budjetti ja halu jatkaa hoitoja kannustivat...

Voisin kyllä kehua vibraatiohoitoa ihan muutenkin, sillä se tuntuu ihan älyttömän hyvältä ja tehokkaalta.  Lupauksethan ovat aikamoiset. Galileon nimittäin luvataan auttavan seuraavilla tavoilla (lainattu Estimarin sivuilta):

Terveys ja Hyvinvointi:

•     parantaa aineenvaihduntaa ja verenkiertoa
•     tasapainottaa hormonituotantoa
•     lisää hapenottokykyä
•     vahvistaa luita ja niveliä
•     lieventää stressiä, kipuja ja jännityksiä
•     lisää lihasten notkeutta ja joustavuutta
•     lisää virkeyttä ja keskittymiskykyä

 Painonhallinta ja kauneus:

•     alentaa rasvaprosenttia
•     poistaa selluliittia
•     vähentää ruokahalua
•     auttaa painonhallinnassa
•     kehon kiinteytyminen (lihakset ja iho)
•     nuoruuden säilyttäminen, anti-aging

Urheilu ja liikunta:

•     kasvattaa ja vahvistaa lihaksia
•     lisää suorituskykyä ja tehoa
•     aktivoi jopa 97% lihassäikeistä
•     tehostaa lämmittelyä ja palautumista
•     ennaltaehkäisee loukkaantumisia
•     harjoittaa tehokkaasti vartalon syviä lihaksia

 Kuntoutus ja sairaudet

•     ei kuormita niveliä, sopii myös liikuntarajoitteisille
•     palauttaa toimintakyvyn ja lihasten voiman tehokkaasti
•     parantaa koordinaatiokykyä ja tasapainoa
•     ennaltaehkäisee sairauslomia ja lyhentää kuntoutumisaikaa

Estimarin Galileo-laitteet

Hoito kestää noin puolisen tuntia, ja siinä ollaan erilaisissa asennoissa jotka vaikuttavat koko kroppaan. Välillä tärinälevyn päällä saa vain seistä suorana, mikä on omasta mielestäni hoidon paras osuus. Ja mitä enemmän herzejä, sitä mukavammalta tuntuu. Haastavinta on ehkä punnerrusasento (kädet levyllä) tai prässi (seistään mäkihyppääjän laskuasennossa polvet koukussa mutta kädet eteen ojennettuina). Kussakin asennossa ollaan hoitojen edetessä yhä pitempiä aikoja, minkä lisäksi myös herzimäärä kasvaa eli tärinätaajuus voimistuu. Itse voisin vaan seistä laudan päällä vaikka kuinka kauan, mutta tähän asti pisin jakso on ollut 3 minuuttia putkeen.

Galileo-huoneessa on myös peili jonka avulla on kiva ottaa selfieitä tai belfieitä

PT lahjoitti minulle oman korttinsa, kun valittelin hänelle jo pitkään jatkuneita selkävaivojani. Hänen ei tullut hoidoissa käytyä, koska Estimar sijaitsee vähän syrjässä Turun keskustasta. Minulle sijainti on kuitenkin mitä mainioin, sillä se on melkein työmatkan varrella. Ensimmäiset kolme kertaa hoidossa oli mukana ohjaaja, jonka jälkeen siellä saa käydä yksin.

Omalta osaltani tärkein hoidon vaikutus on ehdottomasti ollut selkävaivojen helpotus eli lihasjännityksen lieventyminen, mutta jos hoidoista on ollut apua selluliitin poistossa tai painonhallinnassa niin hyvä vaan. Selkävaivat ovat selvästi helpottaneet, eli päiväsaikaan selkää ei ole jomottanut enää yhtään, eikä öisinkään ole ollut enää kipuiluja paitsi jos nukun oikealla kyljelläni. On vaikea sanoa, minkä verran galileo on painoon tai mittoihin vaikuttanut, koska olen ollut hoitojen kanssa samaan aikaan myös tiukemmalla dieetillä eli kiinteytymistä on tapahtunut senkin vuoksi.

Saa nähdä, tuleeko galileossa käynnistä pysyvä tapa, mutta ainakaan minun ei ole tarvinnut käydä hieronnassa sillä niska-hartiaseutukaan ei ole jumittanut yhtään hoitojen aloittamisen jälkeen. Välttämättä en jatkossa käy hoidossa kahta kertaa viikossa aikatauluongelmien vuoksi, mutta kerran viikossa ainakin. Estimarissa on muuten myös kuntosali, hieroja sekä muita hoitoja ja hyvinvointipalveluita, mutta niitä ei ole tullut testattua. Galileoa voin kuitenkin kehua lämpimästi.

Taas cheatataan

Eilen oli taas viikoittaisen cheat mealin vuoro. Minun on jo jonkin aikaa tehnyt mieli patonkia, joten toteutin mielihaluni iltavuoron jälkeen.

30cm tonnikalasubi kaikilla kasviksilla

Tulin subista jo kylläiseksi, mutta todellinen herkku (jota olin suoraan sanottuna odottanut paljon kauemmin kuin patonkia) oli vasta jälkiruoka. 

Näitä ei mennyt yhtä, vaan kaksi

Paikalliset Martat myyvät kerran vuodessa tekemiään munkkeja, jotka ovat parhaita koskaan syömiäni munkkeja. Niiden ostaminen ja syöminen on jokavuotinen perinne, ja onneksi minun on sallittua pitää yksi vapaa-ateria viikossa niin ei tarvinnut lipsua ruokavaliosta muuten vaan...

Munkkien ja patongin jälkeen tuntui siltä, että olisin voinut syödä vielä kolmannenkin munkin, mutta onneksi en syönyt sillä olo oli vähän ajan päästä todella ähkyinen. Onneksi olikin jo nukkumaanmenoaika, ja sain köllähtää täyden vatsani kanssa nukkumaan hiilarihumalaani pois. 

Tänään meillä oli töissä tarjolla munkkeja, ja sinnittelin hiilarinhimossani lähes koko päivän. Yhdessä vaiheessa en sitten enää saanut hillittyä itseäni, vaan söin yhden munkin. Pakko sanoa, että ei kyllä ollut läheskään niin hyvä kuin eilen syömäni. Siitä olisi voinut lähteä putki päälle, sillä munkkeja oli esillä vaikka kuinka paljon houkuttelemassa, mutta onneksi yksi riitti. Myöhemmin tajusin, että en ollut muistanut syödä lainkaan välipalaa, eli se taisi olla syynä sortumiselle. 

Eihän yksi munkki onneksi vaikuttanut kovin paljoa päivän kokonaiskaloreihin, vaan päivän kokonaiskalorimäärä oli noin 1800kcal verrattuna normaaliin treenipäivän alle 1600kcal:iin. Tärkeintä on nyt se, että munkkien syöminen lakkaa tähän ja että seuraavan kerran syön ruokavalion ulkopuolelta vasta äitienpäivänä!

Mittapäivitys

Eilen kävin läpi maanantaisen kehonkoostumusmittauksen tuloksia. Sehän tehtiin iltapäivällä, eli paino ei ole ihan vertailukelpoinen oman vaa'an ja aamupainon kanssa. Tänään on kulunut neljä viikkoa siitä, kun tein edellisen kerran "virallisen" punnituksen ja mittaukset, eli tässä taas uusia tuloksia:

Paino 76,6kg (viimeksi 79,1kg)
Napa 89cm (89cm), Vyötärö kapein 81cm (83cm), Lantio 110cm (113cm), Rinnanalus 84cm (86cm), Reidet 59cm (60cm), Hauis/Alli 29cm (30cm)

Tulosta on siis tapahtunut edelliseen verrattuna ihan mukavasti. Paino on tippunut suhteellisen hyvää vauhtia (ei kuitenkaan liian nopeasti) eli 2,5kg neljässä viikossa. Navan kohdalta mitat ovat samat kuin viimeksi, mutta kaikkialta muualta on hävinnyt senttejä. Tietysti on vaikea sanoa mittaanko aina samasta kohdasta, mutta kyllä nuo mitat silti jotain kertovat.

Ihana nähdä että edes jotain on tapahtunut, eikä vauhdin tarvitse mikään huima ollakaan. Jos vertaan niihin mittoihin missä olin vuosi sitten, niin nehän olivat seuraavat: vyötärö (napa) 82cm, vyötärö (kapein) 77cm, lantio (levein) 101,5cm, rinnanalus 82cm, reidet 56cm, hauis/allit 28cm. Noihin mittoihin on siis vielä matkaa, mutta kiire ei ole. Tottakai haluaisin olla samoissa mitoissa nyt heti saman tien, mutta koska olen ollut tyhmä ja turvottanut itseni, niin nyt pitää vaan olla kärsivällinen ja tavoitella - taas kerran - sitä paljon puhuttua elämäntapojen muutosta, jonka ansiosta en palaisi vanhoihin herkuttelutapoihin heti kun olen saavuttanut tavoitteeni. 

Jotenkin sitä luulisi, että nyt kun ensimmäisen superdieetin aloittamisesta alkaa olla jo kolme vuotta, niin kevyt ruokavalio ja herkkujen välttely olisivat jo muodostuneet rutiiniksi. Niinhän periaatteessa onkin, eli olen koko ajan noudattanutkin melko samaa ateriarunkoa. Ainut syy, miksi painoni on dieettien välillä aina noussut, on se että olen sen (nykyään jo) normaalin ruokavalion lisäksi syönyt ihan liikaa kaikkea muutakin. Olen sallinut herkun siellä, toisen täällä. Eihän yksi jäätelö tai suklaapatukka (tai edes levy) haittaa silloin tällöin, mutta kun joka päivä syö jotain hyvää niin paino nousee taatusti. Sama juttu muussakin napostelussa. Välttämättä en ole saanut lihotettua itseäni pelkästään herkuilla, vaan olen pistänyt suuhuni kaikkea muutakin ylimääräistä alkaen vaikkapa paahtoleivästä tai ruissipseistä lasten iltapalan yhteydessä. Ei siis näin tällä kertaa. Jotenkin välillä epäilyttää itseänikin, koska olen vannonut samaa jo useasti, mutta jospa saisin valettua itseeni uskoa siihen, että en päästäisi hommaa taas karkaamaan käsistä...

Kehonkoostumusmittauksen tuloksia ja mietiskelyä painosta

Olen ollut viimeksi kehonkoostumusmittauksessa vuosi sitten toukokuussa. Tuolloin Ms. Fitness oli loppumetreillä, ja motivaatio ruokavalion noudattamisessa lipsunut jo hetken aikaa. Paino ei kuitenkaan ollut päässyt vielä ihan kamalalle tasolle, eli painoin 70kg ja rasvaprosentti oli 28.

Tällä kertaa odotukset olivat sellaiset, että painoa on liikaa ja rasvaprosentti ihan liian iso, ja että lihasmassaa olisi kuitenkin normaalisti tai reilusti. Mittaus oli iltapäivällä, mikä tuo oman haasteensa sillä päivän aikana olin kuitenkin syönyt ihan normaalisti ja juonut paljon vettä. Tässä tulos:

Täältä voit käydä vertailun vuoksi käydä katsomassa edellisten mittausten tuloksia, tuossa ei kuitenkaan ole viime toukokuun mittauksen tulosta, mutta ne olivat aika samat kuin tuolloin 2013 joulukuussakin.

Tulos oli aika arvattava. Rasvaprosentti liian iso eli 30,1, lihasmassaa myös ns. normaalialueen yli. Yläkropan lihasmassa näytti olevan yläkanttiin, keskivartalossa ja jaloissa lihaksia oli normaalisti. Rasvatasapaino oli käsissä ja jaloissa normaali, mutta keskivartalossa rasvaa on liikaa (no shit, sherlock). Mittarin vaaka näytti tasan 78 kiloa, eli kahdeksan kiloa enemmän kuin vuosi sitten tehdyssä mittauksessa. Olenhan saanut tiputettua jo viisi kiloa vuoden alusta, mutta paljon on vielä matkaa jos haluan päästä samoihin lukemiin kuin viime keväänä.

Katselin tuolta vanhoja painopäivityksiäni, ja välillä ihmettelen miten olen päästänyt painoni nousemaan näin paljon, vaikka vannoin etten ikinä koskaan milloinkaan päästä sitä ainakaan yli 75 kiloon. Vuoden 2013 keväällä painoin useamman kuukauden ajan jopa alle 70 kiloa. Tuolloin oli takana ensimmäiset superdieetti, SD Extra sekä Lite (ja niiden aikana noin 25 kilon pudotus), ja Bodycampin Ladypower -haaste menossa. En muista tarkkaan, minkälaiset fiilikset minulla tuolloin oli, mutta taisin silloin tavoitella 65 kilon lukemaa. Tuo painohan on ollut äärimmäinen tavoitteeni varmaan koko aikuisikäni, ja jossa olen viimeksi ollut ehkä yläasteella. Olen kyllä tullut jo monta kertaa siihen loppupäätelmään, että en KOSKAAN tule siihen pääsemään, mutta silti jossain syvällä sisimmässä olen aina jossain määrin tyytymätön kun en sinne pääse.

Kakkostavoitteenani on ollut - kun on ollut pakko tyytyä johonkin muuhun kuin 65 kilon alitukseen -, että paino alkaisi ylipäätään kutosella. Olen kyllä päässyt sinne viimeisten parin vuoden aikana jo parikin kertaa, mutta paino nousee aina takaisin yli 70 kiloon. Tiedän, että painolla ei ole mitään merkitystä jos kroppa näyttää hyvältä ja normaalipainoiselta ja jos olo on hyvä, mutta vaa'ankin lukemalla on ainakin psykologinen vaikutus omaan kehonkuvaan. Tällä kertaa en pidä kiirettä painonpudotuksen kanssa, vaan PT-projekti on pitkän tähtäimen homma. Olen ehkä tainnut senkin jo mainita, mutta tällä kertaa en päästä käymään niin kuin parina viime vuonna, että alkuvuoden dieettaan ja loppuvuoden kerrytän kiloja aloittaakseni laihdutuksen alusta taas seuraavana vuonna...

Kroppa on ihmeellinen kapistus

Pääsiäisen jälkeen alkaneen dieetin aikana paino on tullut alaspäin parissa viikossa ehkä kilon verran. Reilu viikko sitten pitämäni cheat mealin jälkeen ei painossa tapahtunut mitään muutosta, vaan vaaka näytti koko viikon tiukasti 77,5 kiloa. Eilen illalla söin sitten itseni aivan ähkyyn kiinalaista ruokaa. Pari palleroa friteerattua kanaa (enemmänkin olisi mennyt mutta lapset söivät loput), iso kasa friteerattua ankkaa ja kasviksia ja tietysti riisiä, sekä suklaata jälkiruoaksi. Ja tänä aamuna vaaka näytti 77,2kg. Saa nähdä onko kyseessä vain hetkellinen tipahdus, onhan painossa normaalistikin joka kilon tai parin heittoja päivästä riippuen. Joka tapauksessa olin aamulla iloisesti yllättynyt, ja jään odottamaan ensi viikon cheat mealia.

Kävin muuten eilen kehonkoostumusmittauksessa, siitä raporttia myöhemmin...

Jatkuva nälkä

Minulla oli eilen ja tänään lähes koko päivän nälkä. Tähän mennessä olen saanut olla koko PT-projektin ajan aikalailla nälättä, sillä ruokamäärät ovat olleet suhteellisen reiluja. Viime viikolla söin jo uusimman ruokavalion mukaisesti, mutten silti kärsinyt nälästä kovinkaan huomattavasti. Liekö lauantain cheat meal sitten vaikuttanut aineenvaihduntaan vilkastuttavasti - niin kuin en muka pääsiäisenä olisi syönyt mitään ylimääräistä, köh köh - ja saanut aikaan tuon eilisen nälän tunteen. Toisaalta kävin eilen tekemässä HIITin tyhjällä vatsalla (jos ei lasketa mukaan puolta litraa sitruunavettä jonka hörpin heti herättyäni), eli sekin varmasti lisäsi energiankulutusta koko loppupäivän.

Nälkä ei mielestäni ole mikään huono juttu. Muistan, että eräänkin superdieetin aikana tsempparit hokivat sitä kuinka nälkä tarkoittaa vaan sitä että rasva palaa. Toisaalta, jos nälkä jatkuu tarpeeksi kauan, voi tuloksena olla repsahdus ja sortuminen liialliseen herkutteluun. Pyrin kuitenkin pitämään omat syömiseni kuosissa ja välttämään repsahduksia. Eilen teki kyllä illalla vähän tiukkaa, kun voitelin lapsille hapankorppuja iltapalaksi ja melkein tunsin kielelläni niiden maun. Olisi ollut todella helppo voidella yksi itsellekin, sit toinen ja kolmas jne.

Nälkää on sinänsä helpompi kestää, kun tiedän että saan kyllä vatsan aina täyteen seuraavalla aterialla. Se vain tuntuu tyhjenevän jostain syystä tavallista nopeammin. Lisäksi herkkujen himoa hillitsee tieto viikottaisesta cheat mealista, ja viikon aikana onkin kiva miettiä jo etukäteen mitä silloin voisi syödä. Tiedän myös, että tätä niukempaa ruokavaliota on tarkoitus noudattaa vain muutama viikko, jonka jälkeen palaan taas (ainakin tietääkseni) vähän isommille kaloreille.

Tässä vielä kuva tämän päivän iltapalastani, jonka tein Even blogin ohjeen mukaan. Herkkua, joka sopi myös päivän kokonaismakroihin (kunhan ei syö koko annosta kerralla). Koko annoksessa on siis reilut 600kcal, ja söin iltapalaksi noin 200kcal edestä tätä herkkua. Kiitti Eve!

Koko annos juuri uunista tulleena

Tämän päivän iltapala, eli noin kolmannes koko annoksesta

Hirveä HIIT

HIIT ei todellakaan ole mieliharjoitukseni, riippumatta siitä teenkö sen kuntopyörällä vai porrastreeninä. Tänään tein porras-HIITin toisen kerran, ja tällä kertaa sain vedettyä portaat ylös alas kymmenen kertaa niinkuin pitikin. Sykkeet hipoivat pilviä ja olo oli kuin kuoleman kielissä. Jälkeenpäin iski sentään hyvä ja rento olo, mutta tehotreeni laittoi yskittämään pitkäksi aikaan.

Porrastreeni on jonkin verran kivempi kuin kuntopyöräily, mutta taidan silti olla rauhallisemman treenin ystävä. Salilla tulee kyllä vedettyä kovalla sykkeellä, mutta suosikkitreenini on silti tunnin tasasykkeinen sauvakävely, jonka olen käynyt tekemässä vaikkei treeniohjelmaan sitä kuuluisikaan. HIIT puolestaan on ensimmäinen jonka karsin, jos en pääse tekemään kaikkia viikon treenejä.

En minä nyt aio HIITin kanssa luovuttaa, vaan aion käydä kipittämässä niitä *%¤#" portaita jatkossakin (tai polkemassa kuntopyörää huonolla säällä). Toivon samalla hartaasti, että kunto kehittyisi ja HIITin hirveys hellittäisi ajan myötä...

Kuva eiliseltä. Vatsa alkaa vähitellen litistyä, jeeeee!

Kaurapuurolounas

En tajua miten en joskus uskaltanut kokeilla kaurapuuron ja raejuuston yhdistelmää, vaan pelkkä ajatus kuulosti ihan oudolta. Nykyään kaurapuuron, raejuuston ja marjojen yhdistelmä on suurinta herkkuani. Viime aikoina ruokavaliooni ei kuitenkaan ole kuulunut hiilareita aamupalalle, ellen sitten kävisi heti heräämisen jälkeen tekemässä salitreenin tai HIITin.

Eilen mietiskelin että mitä ihmettä söisin tänään lounaaksi salitreenin jälkeen, ja tajusin että mikä minua estää syömästä puuroa keskellä päivää. Oikeastaan on aika jännää, että puuron pitäisi muka olla vain aamupala. Ette usko miten suuri lamppu syttyi kuvainnollisesti pääni päälle kun tajusin että voihan sitä syödä ihan koska vain.

Olin suunnitellut, että otan annoksestani valokuvan todistusaineistoksi tänne blogiinkin, mutta muistin asian vasta kun olin syönyt koko annoksen - eli noin minuutti sen jälkeen kun puuro tuli mikrosta. Oli ihanaa syödä puuroa pitkästä aikaa, mutta tämän ahaa-elämykseni jälkeen ei varmasti mene kauaakaan ennen kuin teen sitä seuraavan kerran...

Miten meni cheat meal?

Tähän uusimpaan ruokavaliooni kuuluu yksi cheat meal viikossa. Ja siis nimenomaan yksi ateria, ei kokonaista vapaasyöntipäivää. Jos ajattelee, miten olisi voinut käydä, niin syömisputki olisi voinut jäädä päälle koko loppuviipäiväksi. Pidin oman vapaa-ateriani lauantaina, kun teimme perheen kanssa pitsaa. Normaali pitsapohja, tomaattimurskaa, kinkkusuikaleita, herkkusieniä, katkarapuja, ananasta, homejuustoa ja juustoraastetta. Hyvää oli, mutta pakko sanoa että mun aiemmin tekemäni karppipitsa on melkeinpä ihan saman makuista paitsi paljon vähäkalorisempaa ja sisältää vähemmän hiilareita.

Jälkkäriksi avasin jo tammikuun laivareissulla ostamani ison Toblerone-pötkön, josta söin 4 palaa eli 100 grammaa. Alkuun olin ajatellut että jätän jälkkärin iltapalan jälkeen syötäväksi (tiedättekös, lapset nukkumassa ja saa rauhassa herkutella), mutta eihän se sitten olisi enää ollut vapaa-ateria vaan kaksi vapaa-ateriaa. Tyydyin siis herkuttelemaan jälkkärillä samalla kun siivosin keittiötä, ja iltapalan söin taas normaalin ruokavalion mukaan.

Ensimmäinen cheat meal meni siis hyvin, tosin lautasella ei ollut isoa kasaa pastaa kuten PT:n ihanneateriassa, mutta enpä myöskään sortunut ylilyönteihin enkä koko illan jatkuneeseen herkutteluun. Toivotaan että näistä vapaa-aterioista olisi hyötyä aineenvaihdunnan kannalta, ainakin mun mielestä on ihanaa kun saa välillä herkutellakin.

Uuden ruokavalion eka viikko

Aloitin maanantaina syömisen uusimman ruokavalion mukaan. Tällä kertaahan on tarkoitus kiristellä viitisen viikkoa vähän pienemmillä kaloreilla. Tosin tähän saakka jokainen päivä on ollut treenipäivä, eli 1400kcal lepopäivän ruokavaliota "pääsen" testaamaan vasta huomenna. Maanantaina kävin PT:n kanssa salilla tekemässä läpi uudet saliohjelmat, tiistaina tein ekaa kertaa juoksu-HIITin porrastreeninä, eilen kävin luovuttamassa verta ja sain PT:ltä luvan syödä treenipäivän ruokavalion mukaisesti. Tänään onkin taas salipäivä. Nälkä ei ole vielä päässyt vaivaamaan tällä 1700kcal ruokavaliolla, mutta katsotaan miten käy lepopäivänä...

Kävin muuten eilisen verenluovutuksen lisäksi myös äänestämässä ennakkoon eduskuntavaaleissa, ja ennen sitä pääsin testaamaan Galileo-vibraatiohoitoa. Olen valitellut PT:lle alaselkä- ja niskajumeja, ja hän lahjoitti minulle oman 10 kerran sarjakorttinsa tuonne hoitoihin kun hänellä ei tule itse siellä käytyä (onks mulla maailman paras PT vai mitä?) Kortissa oli vielä kahdeksan kertaa käyttämättä, eli eilisen lisäksi pääsen siis sinne vielä seitsemän kertaa ja ainakin tässä vaiheessa olen vakaasti sitä mieltä, että jos se vaan jumituksiin auttaa niin kuin luvataan, niin jatkan kyllä siellä käymistä jatkossakin. Uusi aika on varattu jo heti huomiselle, sillä ohjaaja sanoi että hyödyt tulevat esiin jos hoidossa käy kaksi kertaa viikossa. Jumitusten poistamisen lisäksi galileo-hoidon luvataan myös auttavan kiinteytymisessä ja selluliitin poistossa, eli hoitojakso osuu sopivasti yhteen tän mun dieetin kanssa.

Tässä vielä kuva tiistailta, kun tein HIITiä porrastreeninä. PT:n ohjeen mukaan olisi pitänyt juosta portaat ylös ja alas kymmenen kertaa ja tehdä ylhäällä vielä kyykkyhyppyjä. Mä sain tehtyä viisi sarjaa jonka jälkeen jalat oli niin puhki ja hengitys piipussa että luovutin ja kävin tekemässä jäähdyttelynä rauhallisen 15 minuutin hölkkälenkin ja menin sitten suihkuun. Jälkikäteen oli sellainen olo että mun olisi pitänyt jaksaa vaikka kävellä ne portaat ylös vielä viisi kertaa, mutta ehkä ensi viikolla osaan olla luovuttamatta liian aikaisin...

Näitä portaita juostessa syke nousee lähelle maksimeja heti

Treenitavoitteen kvartaalitilinpäätös ja uudet ohjelmat

Tätä vuotta on nyt kulunut kolme kuukautta eli yksi neljännes, ja olen iloinen siitä että olen treeneissä täysin tavoitteessa koko vuoden liikuntatavoitteeseen nähden. Maaliskuun lopussa minulla oli kasassa 51 treeniä, eli oikeastaan olen jopa yhden treenin verran plussallla 200 treenin vuosivauhtia ajatellen. En toki uskokaan pysyväni terveenä koko loppuvuotta - vaikka sitä toivonkin -, eli treenivapaitakin viikkoja on varmasti tulossa. Mutta olihan tässä alkuvuodestakin jo sellainen, eli ei mitään hätää.

Sain eilen PT:ltä uudet treeni- ja ruokaohjeet seuraavien viiden viikon ajalle. Tarkoitus on kiristellä kaloreita jonkin verran tulevaa luokkakokousta ja kesää ajatellen. Treenejä ohjelmaan kuuluu neljä, joista kaksi on koko kropan salitreenejä ja kaksi lenkkeilyä. Niistä toinen HIIT-muodossa ja toinen tasaisella sykkeellä. Kalorimäärä tippuu noin kolmella sadalla kalorilla aiempaan nähden, lepopäivinä syön noin 1400kcal ja treenipäivinä 1700kcal. Kalorimäärä tuntuu aika pieneltä, mutta tämänhän onkin tarkoitus kestää vain muutaman viikon, koko ajan omaa oloa tarkkaillen. Lisäksi mukaan tulee viikottainen cheat meal, eli yksi ateria jolla voin syödä mitä vain. Tarkoituksena ei tietenkään ole vetää tuota ateriaa överiksi, vaan PT suositteli mahdollisimman hiilaripitoista (mutta puhdasta) ruokaa. Sain kuitenkin luvan syödä mitä haluan, eli kyseisen aterian toteutus on siis ihan omalla vastuulla.

Kuntokuva toissapäivältä

Pääsiäisenä sain luvan ottaa rennosti ja syödä hyvin, minkä aion tehdäkin. Aamupalaksi en kyllä raaskinut tänään syödä vielä mitään hiilaripitoista, mutta koska mies söi eilen viimeiset kananmunat (luvallani tietenkin) niin tein pitkästä aikaa rahkasmoothien. Suklaamunia ja mämmiä ehdin syödä appivanhempieni luona, jonne suuntaamme tässä parin tunnin sisällä. Nyt siis pakkaamaan. Hyvää pääsiäistä kaikille iso-A:n taiteileman kuvan myötä!

Suklaisia herkkuja

Pääsiäisenähän kuuluu syödä suklaata, eikös? Pääasiassa tietysti suklaamunien muodossa, ja olen itsekin syönyt jo sellaisen. Keskiviikkona pääsin kuitenkin maistelemaan suklaata toisessa muodossa, tein nimittäin emännöimilleni vaatekutsuille tarjoiluja Myllyn Paras Pyöreästä Suklaataikinasta johon pääsin tutustumaan Hopottajien kautta.

Minulla ei ole pahemmin mielikuvitusta omien reseptien keksimisessä, joten käytin hyödykseni Myllyn Paras -sivuston ohjeita. Juustokakun päälle tein tosin kiilteen vadelmamehukeitosta, liivatteesta ja sitruunamehusta, mikä olikin hyvä ratkaisu sillä se toi kakkuun mukavasti raikkautta. Suklainen pohja sopi juustokakkuun kuin nenä päähän, ja suurin osa kakusta ehtikin kadota parempiin suihin ennen kuin muistin ottaa siitä kuvan.

Toisesta suklaataikinasta tein keksejä, jotka kuorrutin Fazerin sinisellä. 

Näistäkin ehti suurin osa mennä, ennen kuin muistin että voisin ottaa valokuvan...

Mielestäni Myllyn Paras Pyöreä Suklaataikina on oikein hyvää. Siitä tuli sekä maukas juustokakkupohja että ihania keksejä. Taikinassa olevat suklaahiput ovat hyvä juttu, ja maku tarpeeksi suklainen. Tätä taikinaa voisi hyvin pitää pakastimessa vierasvarana, tosin siinä on se vaara että sokerikoukussa voisi sortua syömään taikinaa jopa sellaisenaan, niin hyvää se on! 

Jos liityt itse mukaan Hopottajien joukkoon, niin liitä mukaan suosittelukoodi HOP13716.

Painopäivitys

Huomenna olisi taas aika tehdä viralliset mittaukset ja punnitus, kun edellisistä on neljä viikkoa. Siskoni tulee kuitenkin meille tänään kylään perheineen, enkä viitsi alkaa mittailemaan itseäni huomisaamuna vieraiden edessä. Tein siis mittaukset ja punnituksen tänään, tässä tulokset:

Paino 79,1kg (viimeksi 79,8kg)
Napa 89cm (90cm), Vyötärö kapein 83cm (87cm), Lantio 113cm (113cm), Rinnanalus 86cm (88cm), Reidet 60cm (60cm), Hauis/Alli 30cm (30cm)

Tulosten mukaan lantiolta ja reisistä ei olisi muka lähtenyt mitään, mutta vyötärön seudulta on senttejä hävinnyt. Sinänsähän on pääasia että senttejä lähtee edes jostain, mutta jotenkin kummastuttaa nuo reidet jotka eivät vaan kapene millään. Tunnen kyllä nytkin, miten ne ovat täynnä nestettä jalkapainotteisten treenien vuoksi, eli niihin saattaa tulla lihastakin koko ajan vähän lisää, mutta haluaisin kyllä saada reisiäkin kapeammiksi. Sain muuten hiljattain lahjaksi Superdry:n college-housut. Koko on M, ja housut menevät kyllä jalkaan mutta ovat niin tiukat reisistä ettei niitä kehtaa pitää jalassa edes kotona saati ihmisten ilmoilla. Vastaavasti paitakoko minulla on jopa S (yleensä kyllä M), eli koen olevani jotenkin epäsuhtainen ylä- ja alakropan kanssa. Toisaalta paksut reidet on helppo piilottaa vaikka hameen alle, mutta silti.

Todistusaineistoa ihanista, mutta liian tiukoista housuista. Eivät ne jalassa purista vaan ovat ihan mukavat, mutta ne jalassa ei vaan kehtaa olla...

Toisaalta ihmettelen sitä, miten paino ei ole tippunut tuon enempää neljässä viikossa, mutta olenko tehnyt jotain väärin? Olen kyllä pysynyt ihan hyvin ruokavaliossa, ja kuukauden aikana on ollut vain kaksi päivää jolloin olen syönyt selkeästi yli kulutuksen (jopa yli 3000kcal vuorokauden aikana) eli iso-A:n synttärijuhlilla sekä viime viikonloppuna laivalla. Toisaalta olen käynyt parillakin vaatekutsuilla joissa söin tarjolla olleita leivonnaisia, mutta kun kirjasin niitä syömisiä kiloklubiin niin päivän kokonaiskalorimäärä pysyi kuitenkin miinuksella kulutukseen nähden tai maksimissaan hipoi nollaa. Makrot ovat olleet suhteellisen kohdallaan, hyvin vähän on ollut heittoja siitä mitkä PT ohjelmaani laittoi.

Toisaalta en ota suurtakaan stressiä aiheesta. Tällä hetkellä voin hyvin ja tunnen oloni melko virkeäksi. Aamuisin en saa nukkua koskaan niin kauan kuin haluaisin ja välillä päivän aikana väsyttää, mutta olo on perushyvä ja jaksan treenata monta kertaa viikossa. Monet loppuvuoden aikana pieniksi jääneistä vaatteista menevät jo päälle ja kehtaan näyttäytyä niissä kodin ulkopuolella, enkä muutenkaan tunne oloani niin lihavaksi ja turvonneeksi kuin vuoden alussa. Ajatukset ovat siis ehkä vähän ristiriitaiset, kun vaa'an lukema ei ole tippunut ja senttejäkin on hävinnyt vain vyötäröstä, mutta peilistä katsoo kuitenkin aika sopivan kokoinen nainen noita reisiä lukuunottamatta.

Saa nähdä mitä pääsiäisen jälkeen alkava kiristely saa aikaiseksi, lähtisivätköhän kilot ja sentit vihdoinkin pienenemään?

Edit la 28.3. Nyt lauantai-aamuna vaaka näyttää 78,4kg eli 700g vähemmän kuin eilen. Eilinen oli lepopäivä eli liikunnan aiheuttamaa turvotusta on siis varmaan lähtenyt. Koska tänään olisi virallinen punnituspäivä, niin merkkaan nyt tämän matalamman lukeman viralliseksi painoksi, mitat olkoon eiliset...